Direktiivit , leikkikentät ja maalaisjärki

Vierailin tuossa päivänä eräänä vanhan lapsuudenkotini pihapiirissä. En ollut niitä lapsia jotka asuivat punaisessa omakotitalossa vaan olen kaupunkilaisen rivitaloyhtiön kasvatti. Ei ollut niin paljon omaa pihaa, vain pohjoiseen päin oleva pieni kaistale takapihaa joka oli savista ja kasvoi lähinnä sammalta.

Mutta jos olikin takapiha pieni ja ankea, niin etupihalla oli lääniä ja leikkikavereita, alue oli rauhallinen, lähellä oli sekä tarha, että koulu ja piha-alue suojaisa. Siihen aikaan satuin omassa perheessäni vielä nauttimaan ainokaisen etuoikeuksista joten oli kiva kun  pihapiirissä oli muitakin mukuloita. Pihalla oli leikkimökki johon aina joskus saatii milloin keneltäkin jotain käyttämättömäksi jäänyttä. Oli astiastot, paistinpannut, lipasto, pari pientä tuolia, matto ja ikkunaverhot. (Jotka kyllä eräänä kesänä katosivat oravan pesätarpeiksi, mutta se ei meitä juuri haitannut.) Oli pieni liukumäki jonka alle sai viriteltyä mörön pesä -leikit tai mitä milloinkin. Oli hiekkalaatikko ja keinut. Oli puita ja ruusupensaita.

Nyt kun kävin tuolla pihalla kun vanhempani olivat tapaamassa vanhoja naapureita ja näin kauhukseni tyhjän aukeuden siinä, missä ennen oli leikkipaikka. Ei ollut enää mökkiä, ei ollut hiekkalaatikkoa ja liukumäkikin oli kadonnut kun tuhka tuuleen. Ihmettelin asiaa isälleni joka sitten mainitsi, että syy on EU-direktiiveissä. Entiset vuosikausia käytössä olleet, mutta hyvin huolletut ja monen lapsen lapsuutta symboloineet rakennelmat olivat poissa. Miksi? Koska nykyiset säännökset ovat niin tiukkoja, etteivät nuo enää kelvanneet. Joskus talkootöinä rakennetut leikkivälineet eivät miellytä EU-herroja ja rouvia.

Hiekkalaatikko pitää kuulema nykyään tehdä tietyn syvyiseksi, se pitää pohjustaa tietyllä tavalla ja siihen pitää hankkia erityissuodatettua hiekkaa jonka raekoko on oikea. Muuten se ei ole turvallinen. Kuulema.
Samanlaisia ongelmia on myös muissa rakennelmissa. 

Tämän maan leikkipaikoista suurin osa muuttui tuon direktiivin ja lainsäädännön myötä melko todennäköisesti laittomiksi. Uusien rakentaminen tai vanhojen korjaaminen maksaa hunajaa. Isä kertoi, että perusleikkipaikan rakentaminen maksaa hänen arvionsa mukaan noin 12 000 euroa. Se on monelle talonyhtiölle iso raha. Vaikka se jaettaisiinkin esimerkiksi 24 osakkaan kesken se on silti 500e taloutta koden. Se on paljon ja kohtaa varmasti vastusta niiden puolelta joilla ei leikki-ikäisiä lapsia ole.

Se, mikä minua tuossa eniten ottaa päästä on se, että vastuuta siirretään jollekin muulle kun kenelle se oikeasti kuuluu. Tietenkin on hyvä, että lasten leikkilaitteisiin kiinnitetään huomiota. Aivan ehdottomasti, mutta silti tuollainen paapominen jossa tehdään tikusta asiaa ja kielletään kaikki on minusta naurettavaa. Minun rehellinen mielipiteeni kun on, että vastuu lapsista on ensisijaisesti vanhemmilla.

Miksi kaikelle pitää tehdä standardit ja säännökset ja vastaavat? Mikä vika siinä meidän leikkimökissä oli? Ikkuna oli pari senttiä liian kapea? Uskoisin, että lasten ollessa kyseessä ei nuinkin isossa talonyhtiössä vaan mene läpi mikään juostenkusten ja sinnepäin tehty. Kyllä pääosin vanhemmat pitävät huolta siitä, että lapset ovat turvassa. Olisin ymmärtänyt jos olisi ollut lahoa, vanhaa ja huonokuntoista, mutta kun ei ollut.

Meitä on monta sukupolvea leikkinyt niissä samoissa leikkikaluissa. Kukaan ei ole vielä saanut niissä henkeä itseltään eikä edes satuttanut itseään paria mustelmaa pahemmin. Pieni rymyäminen nyt vaan sattuu kuulumaan siihen lapsuuteen. Minun ikäpolveni on rymynnyt myös lähimetsissä ja läheisissä ojissa. Vanhempani ovat asuneet maalla ja siellähän sitä vasta kaikkia hirveyksiä olikin; oli kaikkea jännää kuten latojen ylisiä ja kellarin maakattoja. Metsää ja peltoa. Hevosia, lampaita ja lehmiä. Joko nuille kamalille vaaroille on direktiivit?

Minua ärsyttää, että tässä maassa holhous ajaa yli maalaisjärjen. Kaikki pitää saada säätelyn alle ja ajateltua ihmisten itsestä puolesta. Ei luoteta enää siihen, että ihminen osaa vessassa käydä ja perseensä pyyhkiä ilman kuvallista ja sanallista ohjeistusta. Eikö juuri se ole se, mikä ajaa siihen uusavuttomuuteen ja täydelliseen järjenkäytön estymiseen. Ihmiset ei enää osaa ajatella itte kun ei niiden ole koskaan tarvinnut, aina joku on ajatellut puolesta.