Joukkoliikenne korpeen!

Tänään taas tyli yksi näitä hienoja uutisia vastaan. Ideasta oikein huokuu se, ettei ehdottaja ole oikeasti ajatellut taas yhtään nokkaansa pidemmälle. Tahdotaan siis ilmastonmuutoksen varjolla poistaa työmatkaliikenteen verovähennykset ja kehittää sen sijaan joukkoliikennettä. Idea on kaunis, kun ajatellaan suuria kaupunkeja.

Tahtoisin nähdä sen kuinka paljon se joukkoliikenne säästäisi päästöissä josain pienemmässä kaupungissa tai vielä parempi jossain haja-asutusalueella. Tässä ei olla ollenkaan ajateltu sitä, että kaikki eivät tee töitä 8-16 ma-pe. Tässä maassa on hyvin paljon ihmisiä jotka tekevät vuorotöitä ja voin vain kuvitella sen bussin ajamassa jossain pimeässä metsässä pikkukaupunkia ympäri ympäri vuorokauden kyydissään pari hassua ihmistä jos niitäkään.

Joukkoliikenne on kannatettava ajatus ja oikeasti hyvin toteutettuna helpottaa monen arkea. Ongelmana vain on se, ettei se toimi kaikkialla. Suomessa ei kuitenkaan ihan vielä olla saatu kaikkia ihmisiä ahdetuksi kaupunkeihin ja pienemmissä kaupungeissa ei välttämättä edes ole joukkoliikennettä. Eikä se siellä välttämättä toimisikaan koska kulkijoita ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Nykyään autoilemisesta on tehty muutenkin ihan kammottavan kallista ja siitä kärsivät juuri ne ihmiset joiden on käytännönsyistä pakko sitä autoa käyttää kun palvelut on viety kauas.

Joskus kannattaa ihan oikeasti vähän miettiä sitä omaa napaa kauemmaskin ennen kun alkaa selittää sen joukkoliikenteen ylivertaisuutta. Tämä asia on ärsyttänyt minua monesti ennenkin. Se, että minä voin kulkea bussilla päivätöihin ei tarkoita, että voisin kulkea töihin myös jos minulla olisi vuorotyö saati että kaikilla olisi mahdollisuutta kulkea siihen päivätyöhönsäkään sillä bussilla. Kaikki eivät asu metron, ratikan ja vilkkaan bussiliikenteen keskiössä.

Salipelleilyä

Käyn kuntosalilla taas vaihteeksi aktiivisemmin. Viime keväänä se saamarin tuoliaksidentti kun katkaisi aika hyvin urheiluharrastukset ja sitten kesäkin meni vähän laiskemmissa merkeissä. Käyn tuolla läheisellä "äijäsalilla" eli siellä ei paljon naisia näy, lähinnä opiskelijanuorukaisia. Ei sillä, en valita...

Paitsi, että valitan. Joskus kun tuntuu, ettei niitten hiton äijien mielessä käy, että jos kysyn, että koska penkkipaika on vapaa niin minä saatan kysyä sitä siksi, että tahdon siihen itse. En siksi, että kun olen odottanut en jonkun lihaskimpun tekemät kaksi sarjaa niin joku muu voi mennä siihen. Mutisin hiukan, mutta koska mutinoitani ei kukaan kuullut tein sitten itelleni penkkipaikan muualle.

Tähän sitten myönnettäköön, että pääasiassa tuolla on oikeasti ihan tosi mukavaa porukkaa, moni ehottaa ihan ystävällisesti, että voivat nostaa ne saamarinmoiset pinonsa painokiekkoja siitä härvelistä veks, että pääsen tekemään omilla pienillä painoillani omiani. Yleensä minulla ei ole niin kiire, etten voisi odotella tai tehä jotain muuta välissä. 

Toinen asia mikä minua on nyt viimeaikoina ärsyttänyt salilla ja se kyllä johtuu ihan täysin itsestäni on se, että en osaa valita oikeita kamppeita sinne. Muistan yleensä hyvien alusvaatteiden merkityksen vasta siinä vaiheessa kun ne päälläolevat on rullautuneet persvakoon tai hiertävät muuten ikävästi. 

Ja sitten välillä ihan suoraansanottuna huvittaa kun näkee niitä salikarjuja, jotka tekee jotain pikkuliikettä ihan päin persettä ja tekniikasta ole tietoakaan niin painavilla painoilla, että juuri ja juuri jaksavat. Onhan se toki miehistä ottaa sieltä panotelineestä se painavin käsipaino, mutta sitä en käsitä mikä idea niitä vattalihaksia on treenata hauiskääntöjä muistuttavalla tekniikalla... Jos vaan ottaisi sen vähän pienemmän painon ja tekisi kunnolla niin ei a) näyttäisi niin nololta muitten silmissä ja b) saattaisi jopa kehittää sitä lihasta mitä on tarkoitus sillä liikkeellä harjoittaa. Voi toki olla, että olen vain tyhmä nainen ja en vain tajua sitä niiden treenimetodin hienoutta, hyvin mahdollista.  Eikä tuo nyt suoranaisesti minua häiritte, minä olen aika tosi kaukana siitä päästä sitä painotelinettä missä näiden herrojen käyttämät painot on. Joskus vaan huvittaa.

Epilepsialiitto kiittää

Kun pyöräilee pimeällä on hyvä pitää valoa pyörässä. Ei siksi, että näkisi itse (se on plussaa toki) vaan siksi, että itse pyöräilijä nähdään. Pyörän valoissa on kuitenkin pari ihan tuhottoman toivottoman kettumaista puolta:


1. Lamput jotka on suunnattu juuri kävelijän silmien tasolle. Ei hitto, ne lamput ei ole (onneksi yleensä ainakaan) mitään helkkarin valonheittimiä, joten se näkyvyys ei juuri lisäänny siitä, että koittaa häikäistä vastaantulijat vaan paras paikka sille valolle on vähän alaviistoon siihen etupyörän eteen suunnilleen.

2. Discovaloina toimivat vilkuttimet. Ei hyvää päivää, minä en ole epileptikko, mutta minäkin meinaan saada jonkun kohtauksen niistä vilkkuvaloista (joita ei saisi käsittääkseni lain mukaan edes käyttää), joten voin vain kuvitella miltä ne jostain epileptikosta tai muuten herkemmästä ihmisestä tuntuu.

Kun kerran valoista aloitettiin niin jatketaanpa sitten vähän vielä. Minulla ei suoranaisesti ole kamalia antipatioita jouluvaloja kohtaan, jos niiden kanssa on käytetty edes alustavaa harkintaa ja jotain muutakin kun perssilmää. En silti tajua kamalia jenkkityylisiä hirviyksiä, jossa joku puuparka tai vastaava on haudattu valomeren alle, mieluusti vielä vilkkuvan ja mahdollisimman monivärisen. Ja vaikka saatan naurahtaa ohikulkiessani hauskalle kyrvänmuotoiselle jouluvalosommitelmalle en ehkä silti jaksaisi katsella sellaista naapuritaloni ikkunassa kovin kauaa.

Kiittämättömyydestä

Huomasin tässä eräs päivä kiroavani sitä, että kun  mandariineista on kerran jalostettu lajikkeita joissa ei ole siemeniä niin miksi ihmeessä niistä ei samalla ole jalostettu pois sitä ärsyttävää valkoista möhnää, jota saa raapia kynsiensäaluset täyteen, että hedelmästä tulee syömäkelpoinen?

Tämä ihmisen mielessä joka ei vielä 5 vuotta sitten voinut kuvitellakaan voivansa syödä koko hedelmää. Ihmisen "suusta", jolle mandariinikuoret roskakorissa tietyssä päässä koulua saattoi tarkoittaa koulupäivän keskeytymistä ja kotiinlähtöä jokunen vuosi sitten.

Joskus sitä vain herää ja tajuaa, että on kiittämätön kakara.


Kirjoittelin jo viime vuonna siitä, kuika minusta joululaulut pitäisi ihan ehdottomasti kieltää ennen joulukuun alkua, olen edelleen samaa mieltä. Lisäksi nyt kun niitä joululauluja on soveliasta soittaa niin kieltäisin edelleen mieluusti ne viimisenpäälle ärsyttävät renkutukset, jossa joku mukasuloinen pikkupentu joka ei todellakaan vielä osaa hallita ääntään laulaa kuinka hassua oli kun "joulupukki suukon sai" tajuamatta pätkääkään mitä laulaa.

Ja mainitsenpa nyt sitten vielä, että ne jotka jalosteli niitä mandariineja voisi palata sorvinsa ääneen, äsken syömässäni yksilössä niitä oli ihan liikaa... Mutta nuo täysikasvuiset siemenet vielä menee, kaikkein ärsyttävimpiä on ne minisiemenet joita on hitosti ja jotka on teräviä kun tappajasepeli pyöräteillä...

Hyvää joulunodotusta. Palailen varmaan jatkossa taas linjoille useammin kun tämä ällöttävä alkuhuuma ja vaaleanpunainen höttö jossa olen elänyt viimeiset puoli vuotta on uhkaavasti haihtumaan päin ja maailmalle ja sen vittumaisuuksille riittää taas huomiointikykyä.