Valot päällä?!

Olen tainnut ohimennen mainita tästäkin vitutuksenaiheesta, mutta en ole tainnut omaa postausta sille omistaa. Meinasin avautua tästä yhden toisen blogin kommenteissa, mutta päätin sitten tulla vauhkoamaan omalle tontilleni.

Minua vituttaa suunnattomasti autot joilla ei ole ajovaloja päällä ajaessa.
Versioita on monta miten tätä on koitettu kompensoida
a) Parkit päällä (sori, ei riitä, niitä tuikkuja ei näe kun just kohalla)
b) Ei minkään maailman valoja päällä
c) sumuvalot päällä (mikä vitun järki tässä nyt sitten on, saadaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla kun rikotaan kahta lakia samalla kertaa?)

Mikä hitto siinä on niin vaikeaa pistää ne valot päälle? Tai jossain autoissa vielä nähdä erikseen se vaiva, että pistää ne pois päältä?! En usko, että kaikki ne autot jotka tulee vastaan ilman valoja on ilman valoautomatiikkaa. Jos ei perkele ole varaa pitää valoja päällä (xenonit?) niin kannattaisiko hankkia sellainen kulkupeli johon on varaa? En suostu nielemään sitäkään, että niin monesta autosta olisi kummatkin ajovalot palaneet yhtä aikaa, tai jos on niin sitten on ihan yhtälailla syytä katsoa sinne peiliin.

Kyllä, minä olen niitä vittupäitä jotka vilkuttelee niitä valoja. Olen pariin otteeseen meinannut saada melkein itteni hengiltä sen takia, että joku vitun idiootti ei pidä niitä valoja päällä, että ei naurata yhtään. Ne ajovalot kun on ihan syystä päällä kesälläkin, kun aurinko paistaa matalalta huonosta kulmasta niin ne valot on ainut mistä näkee, että sieltä on joku tulossa vastaan, etenkin jos tien vierustat on kuusimettää tai vastaavaa ja valoton auto on likainen tummansininen Audi.

Tämäkin on ihan vaan ihmisten ajattelemattomuutta, sen kyllä huomaa jos jollakulla on vaan unohtunut ne valot pois päältä, silloin ne ihmiset pistää ne päälle, nyt suurin osa ei edes katso kohti. Kyllä ärsyynnyn "turhista", mutta vituttaapa silti. En voi käsittää ihmisten laiskuutta, ajattelemattomuutta ja silkkaa itsekkyyttä. Jos ei olisi vaaraa, että joku oikeasti satuttaa itsensä niin toivoisin nuille ihmisille joutumista siihen läheltäpititilanteeseen jossa ohitustilanteessa huomaakin yhtäkkiä, että vastaan tulee auto ihan liian lähellä ilman valoja ja olet täysperävaunurekan rinnalla ja vauhtia on 100km/h, ei meinaan ole mikään kovin mieltäylentävä tunne. Paitsi, että nuille ne läheltäpititilanteet on muutenkin varmaan tuttuja, "kyllä se vastaantulija väistää".

Toinen asia mitä en käsitä on tämä talvinen tapa pitää sumuvaloja "lisävaloina" niistä ei ole mitään apua, ne häikäisee (ainakin tällaista pientä naisihmistä) ja niiden pitäminen päällä ajovalojen kanssa ei ole lain mukaan sallittua. Suomessa on hyvin harvoja tilanteita jolloin niitä sumuvaloja tarttee...

Ja kun nuo tosiaan ei ole satunnaisia autoja, vaan niitä on ihan järettömän paljon tuolla teillä. Mikä on se lisäarvo mitä tällä saavutetaan? Mikä järki? En käsitä.

"Minä olen siellä ihan kohta"

Nykyinen toimipisteeni aiheuttaa minulle kroonista vitutusta ja päänsärkyä. Kun vituttaa jatkuvasti ei jaksa kirjoittaa siitä.

Tänään tuli taas vaan yksi niitä ikuisuusasiakasryhmiä joten päätin jakaa tämän pienen yksityiskohdan kanssanne.

Puhelin soi ja vastaan puhelimeen kuten aina vastaan, kello oli kymmentä vaille sulkemisajan:

"Minulla menee ihan vaan pari minuuttia yli sulkemisajan, ehtiikö?"

Tämä on niitä kysymyksiä joita ei halua töissä kuulla. Tuohon kysymykseen liittyy niin monta miinaa joihin voi astua, että monesti helpottaa vain sanoa, että valitettavasti mennään kiinni jo tasalta. Jos minua ei olisi vituttanut jo valmiiksi niin äärettömästi, että tahdoin vaan mahdollisimman pian pois ja kotiin olisin saattanut jäädä, mutta koska asianlaita on kuten aluksi sanoin en halunnut jäädä enää yhtään pidempään kun oli ihan pakko. Jokin toinen päivä, noh, olin paska asiakaspalvelija. Nuihin tilanteisiin vaan liittyy aina se, että

a) Koskaan ei tiedä mikä se "pari minuuttia" on se voi olla kaikkea siitä kahdesta minuutista puoleen tuntiin
b) Asia joka on asiakkaan mukaan "ihan vaan pieni vilkaisu" tai "nopea pieni paperityö" voi tiskissä tarkoittaa ihan mitä tahansa parikymmensivuisesta liitenivaskasta normaaliin rutiinitoimenpiteeseen
c) Yllättäen en voi ottaa töitä halliin jos työkaverit lähtee jo tasalta, enkä voi jättää ketään ylitöihin mielivaltaisesti.
d) Jos jään työajan jälkeen odottamaan asiakasta ja tekemään sen nopeankin rekisteröinnin se ei tarkoita, että pääsen ovesta ulos samaan aikaan kun asiakas, minun on siltikin tehtävä kaikki päivän loppuun liittyvät työt, eli pahimmillaan asiakas tulee vartin yli, sillä menee varttitunti asian hoitamiseen ja minulla vielä yksi vartti paikkojen sulkemiseen mikä tarkoittaa sitä, että olen lähemmäs tunnin enemmän siellä työpaikalla kun mitä minun oikeasti pitäisi olla. Mikä taas sitten sotkee hyvin monta muutakin asiaa elämässäni. Joinakin päivinä tuo on ok, joinakin päivinä ei. Tänään se ei ollut. No, asiakas tietenkin suuttui ja sanoi menevänsä kilpailijalle.

ps. Mietin, että se auto joka pyyhälsi ohitseni varmaan 120km/h tai yli koki varmaan iloisen yllätyksen kotona huomatessaan, että sillä oli käsijarru päällä koko ajan, en tahdo tietää mitä se on autolle tehnyt. (Oletan siis vain näin, ainakin sillä paloi jarruvalot komeasti pitkän matkan takaakin.)

"Mutta kun se lupasi sen ilmaiseksi!"

Tuli tuossa aikaisempaa postausta kirjoitellessa mieleen yksi hauskahko asiakaspalvelutilanne tästä jonkin ajan takaa.

Asiakas tuli tiskiin ja asia oli jokseenkin normaali paperihomma, rutiinijuttuja. Naputtelin sen sitten koneelle kuten monta samanlaista hommaa aikaisemmin sinä päivänä. Maksun ajan koittaessa tilanne sitten luisui normaaleilta raiteiltaan.
Käytiin suunnilleen seuraavanlainen keskustelu:

A: Asiakas
M: Minä

A: Niin, ne tuolla liikkeessä lupasi, että tämä kuuluu kauppahintaan ja ettei meiltä peritä tätä maksua.
M: Anteeksi? Mistäköhän liikkeestä ne näin lupasi?
A: No tuolta liikkeestä X.
M: Anteeksi, meillä ei kyllä ole mitään sopimusta näiden asioiden hoidosta tai laskutuksesta tuon firman kanssa, joten joudun valitettavasti tämän maksun perimään. Toki annan teille kuitin, että toki kannattaa käydä sieltä liikkeestä kysymässä sitä hyvitystä jos se on teille kerran luvattu maksutta tehdä.
A: Niin kun tässä oli vähän ongelmia niin jouduttiin sitten tekemään tämä osissa niin siksi sitten se jäi siellä tekemättä.
M: Harmillista, mutta valitettavasti minun nyt täytyy tästä kuitenkin periä tai se menee meille tappioksi.
A: No, ettekö te nyt voisi sitä tässä hoitaa?

No ei kyllä valitettavasti voida. :D Hetken olin aivan äimänkäkenä, että mistä tässä nyt on kysymys. Onneksi asiakas ei nyt alkanut mitenkään kummemmin riehua ja keskustelu oli perin asiallinen. Meinasi vain huvittaa tuo ajatus, että jos jossakin luvataan jotain ilmaiseksi niin se sitten on sama muuallakin. Voinko minä mennä lupaamaan, että asiakas saa hakea naapurikaupasta haluamansa elektroniikkatuotteen ilmaiseksi tai jollakin tietyllä hinnalla? No, perin asiakkaalta hinnaston mukaisen hinnan toimenpiteestä, annoin paperit ja kuitin mukaan ja kehotin käymään uudelleen allennuksia luvanneessa firmassa.

Lauri Pöhkö ja Elonkurjuus

Yksi asia jota en voi sietää on Lauri Tähkä. En tiedä miksi, mutta jotakin siinä laulajassa on joka saa minulla verenpaineen nousuun. En tiedä onko kyse siitä kammottavasta virnistyksestä joka tuntuu olevan herran ainut ilme, vai siitä järkyttävästä pseudowannabemurteesta jota herra viljelee (hei pliis, mikä sana "tarkoota" on?!) vai mistä. Tässä pari päivää sitten herraa haastateltiin radiossa ja jotenkin minulle jäi kuva, että mies on ihan yhtä täynnä itseään kun miltä kuvissa näyttääkin. Noh, ei siinä mitään. Kunhan vaan ärsyttää. Onneksi sitä ei tartte kuunnella ja radiokanavaa voi vaihtaa kun herran musiikki alkaa soida. Kukainenkin tykkää mistä tykkää.

Toinen henkilöhahmo joka minua julkisuudessä ärsyttää on tämä Marja-Sisko Aalto. Eikä siinäkään mitään, rohkea teko rouvalta ja olen vilpittömästi pahoillani jos hän on joutunut kokemaan kovia nuoruudessaan... Mutta onko siitä nyt ihan oikeasti joka ainoassa lehdessä pakko itkeä?! Myötätuntoni karisee joka ainuan lööpin ja syväluotaavan henkilöhaastattelun myötä joita joudun lehdistä ohittamaan tai joiden vuoksi joudun kanavaa vaihtamaan. Kenellä ei joskus olisi ollut kurjaa?

Ja nyt kun sitten päästiin vauhtiin niiin kirjoitetaan nyt sitten vielä siitä tämänpäiväisestä uutisesta joka sai minut tuntemaan pienoista vahingoniloa ärsytykseni lisäksi. Iltalehti uutisoi nuoresta äidistä joka oli "nakattu" ulos junasta kun Visa Electron ei ollutkaan toiminut kyseisessä kulkuvälineessä. Tässä heräsi vähän samanlaisia tunteita kun siitä mielipidekirjoituksesta jossa joku itki kuinka väärin on kun kolmesti liikennekameran räpsymään saatuaan joutuu kortti jäähylle. Ensimmäiseksi nousee pintaan hienoinen epäusko siitä, että onko ihmiset oikeasti niin tyhmiä tai muuten ajatteluun täysin kykenemättömiä, että ne luulee, että heillä on ylivalta asioiden suhteen. Jos ei voi maksaa matkaa niin pitäisi saada matkustaa ilmaiseksi? Toiseksi kun jää miettimään hetkeksi, niin mieleen nousee sellaisia ajatuksia kuin: Kuinka joku voi vakavissaan väittää, ettei ole tietoinen, että kaikkialla ei toimi Visa Electron? Ainakaan kortin omistava ihminen. Kuinka ne kyltit ja huomautukset voi onnistua missaamaan? Jos ei ole ihan varma, niin eikä ihmiset enää osaa kysyä apua? Olisiko kannattanut lähtä aikaisemmin, niin että sen lipun olisi ehtinyt ostaa tai sitten edes kysyä etukäteen? Eniten tuossa kuitenkin hyvittaa, itkettää, naurattaa ja ärsyttää, että heti ensimmäisenä ollaan itkemässä asiasta iltapäivälehdille. En mitenkään puolustele konnarin mahdollista huonoa asiakaspalveluhenkisyyttä, tai töykeyttä, mutta jos ei ole varautunut niin turha siitä on palveluntarjoajaa syyttää. Jos sinulla ei ole maksaa matkaa myyjän ehdoilla niin et saa tuotetta, sori vaan.

Jos ei osaa ajaa moottoritiellä niin voisiko sieltä edes pysyä poissa?!

Tänään aamulla taas meinasi revähtää verisuoni kun olin matkalla töihin. Kattelin, että "Joo, tuolta tulee auto, mutta olenpa mukava ihminen ja päästän sen edeltä..." VIRHE! Karmaiseva pahapahapaha virhe! Lähdin ihan normaalisti kiihdyttämään kiihdytyskaistaa... Niin huomatkaa, sen nimikin jo kertoo mitä sillä pitäisi tehdä, tyhmemmille voin vääntää rautalangasta: Kiihdytyskaista on tienpätkä jolla on tarkoitus saada nopeus nousemaan matkanopeuteen (tai ainakin hyvin lähelle sitä) jolloin moottoritielle liittyminen helpottaa huomattavasti. Se ei, toistan EI ole sitä varten, että sitä pitkin körötellään puolet sallitusta nopeudesta vain, jotta siihen aamuruuhkaan päästään juuri ja juuri tukkimaan tie. Tämän vit... hel... *miettii hetken painokelpoista sanaa* sienirihmastoa aivojensa tilalla kasvattavan punaista saksalaista perheautoa ajavan olennon, jota ei voine ihmiseksi kutsuttavan, koska ihmisillä on AIVOT takia jouduin lyömään jarrut pohjaan kahdeksastakympistä ja jäämään kiihdytyskaistan loppuun könöttämään ja miettimään koska pääsen pienellä itämaanihmeelläni siihen liikennevirtaan mukaan. Ja koska tuo itämaanihme ei oikeasti ole mikään raketti niin sen sopivan paikan kyttääminen aamuruuhkassa on jokseenkin hermojaraastavaa puuhaa (etenkin jos on lähtenyt hiukan viimetippaan liikkeelle). Voinette siis uskoa, että työpaikalle saapui hyvin asiakaspalvelualtis asiakaspalvelutyöntekijä (jonka pään päällä myrskysi mustaakin mustempi myrskypilvi).

Lakko on ohi, joten idiootit ovat ryömineet ulos koloistaan meidän iloisten asiakaspalveluorjien päiviä sulostuttamaan. Tänään oli yksi tapaus joka ei ole lajissaan ennenkuulumaton, mutta koska aamuni oli alkanut niin erinomaisissa merkeissä sain siitä kierroksia aika hyvin. Jos minä menen asiakaspalvelutiskille hoitamaan jotakin asiaa joka minun on lakiensäätäjien mielestä velvollisuus hoitaa, mutta jonka hoitamisen se tiskin toisella puolella istuva ihminen voi tehdä hyvin hankalaksi, en yleensä ala aukomaan sille ihmiselle päätäni. Se ei kannata. Ylipäätään on kaikkien yleisen viihtyvyyden ja oman terveydenkin puolesta (ainakin perjantaisin myöhäisempään ajankohtaan nakkikiskalla asioidessaan) parempi kohdella kanssaihmisiä jokseenkin asiallisesti. Aina ei tartte olla hymy perseessä asti ja lirkuttaa kun vähä-älyinen sirkku, mutta asiallisuus... Sitä asiallisuutta ei minusta ole tokaista asiakaspalveluhenkilölle hänen sinulta jotain kysyessä

"Älä häiritse siinä, minä koitan puhua puhelimeen!"

Teki mieli tokaista, että "En sitten, seuraava asiakas!", mutta valitettavasti sitä seuraavaa asiakasta ei ollut. Samainen täti-ihminen muuten juoksenteli ainakin kolmesti pois paikalta, hakemassa milloin mitäkin. Eikö niitä papereita ja kamoja nyt voisi ottaa kaikkia mukaan samantien. Sama ihminen valitteli myös sitä, ettei asiasta mitään tajua, muttei silti suostunut kuuntelemaan mitä sanoin saati tekemään ohjeiden mukaan. Toki on mukavampi vinkua ja valittaa kun oikeasti kuunnella ja ymmärtää.

Toinen hauskempi tapaus oli kun isä tuli hoitamaan poikansa puolesta asiaa johon pojan läsnäolo on välttämätöntä. Poika oli kyllä paikalla... Mutta singahteli kun elosalama ulko-ovesta sisään ja ulos... Ja oli luonnollisesti aina väärällä puolella ovea kun häntä tarvittiin. Meinasi jo toisella tai kolmannella kerralla turhauttaa kun isä soittaa pihalla olevalle pojalleen, että "Tuus taas käymään tässä." Onko se oikeasti niin vaikeaa seistä paikoillaan sen viisi minuuttia mitä homma kestää. Paljon pidempään siinä nuin meni.

Ja kun tämä on vain se jäävuoren huippu!

Luin lehtiä.
Tiedän, ettei pitäisi, koska se aiheuttaa vaan v-käyrän nousua.
Tänään oli tällaista.

Tunnen suurta turhautumista ja raivoa. Miten tätä järjestelmää ei saada toimimaan? Tuo on vain jäävuoren huippu. Yleensähän ihminen pääsee hoitoon (tai linnaan) kun tappaa jonkun muun, ainakin joksikin aikaa. Itsensä tappamalla pääsee mullan alle. Pelkästään se, että YRITTÄÄ tappaa ittensä tai jonkun ei välttämättä aina riitä hoitoon pääsyyn. Mitä se kertoo tästä yhteiskunnasta? Suljetaan silmät, suljetaan ovet ja ikkunat, peitetään korvat käsillä, painetaan silmät tiukasti kiinni ja hyräillään uusita listahittiä ettei vaan nähtäisi toisia ihmisiä? Vasta siinä vaiheessa kun on ihan pakko puuttua puututaan, ei yhtään aikaisemmin.

Tässä maassa tehdään monessa asiassa politiikkaa "perse edellä puuhun"-tyylillä, mutta tuo mielenterveystyö on ehdottomasti niistä yksi räikeimpiä.

Olisi paljon sanottavaa, mutta en jaksa edes ottaa kierroksia, tuo asia on niin suuri, niin lannistavan päin vittua, ettei sen edessä osaa kun tuntea suurta voimattomuutta ja tyhjää lannistavaa epätoivoa.

Sydämeen sattuu ajatella kaikkia niitä kärsiviä ihmisiä ja läheisiä jotka ovat kenties vuosia odottaneet, että joku kuulisi, joku näkisi, joku välittäisi, jollakulla olisi aikaa...

Eikö se riitä, että asiakkaat on kettumaisia, tartteeko kollegoidenkin vielä kusta muroihin?!

Parin viime päivän aikana on tullut vastaan parikin sellaista juttua joiden kanssa on tehnyt mieli käydä kuristamassa joku asiakaspalveluojakollega. Eikä se nyt hitto riitä, että meillä on omat kusipäiset asiakkaat jotka käy huutamassa kitarisat heiluen, onko niitä hitto pakko lähettää lisää tai kannustaa vielä suurempaan raivoon? En käsitä. Minä koitan aina viimeiseen asti välttää kenenkään kollegan haukkumista tai mahdollisilla virheillä mässäämistä. En arvosta yhtään, minusta ylipäätään ihmisten pitäisi vetää yhtä köyttä. Olen kiva sinulle niin sinä olet kiva minulle ja silleen... Eikös?

Ensimmäinen juttu alkoi ihan perus asiakaskontaktina. Asiakas tuli tekemään paperihommaa, jostain syystä siihen tuli kuitenkin este jota minä en voinut ohittaa. Ja se järjestelmä todella sanoo "Ei voida tehdä teillä, käske asiakas meille niin me tehdään!" Ja sitä ei saa mennä ohitelemaan, sitä ei voi ohittaa. No ystävällisesti sitten asiakkaalle tämän kerroin, että valitettavasti nyt on näin ja voisitko käydä tuolla yhteistyökumppanin konttorilla, että he hoitavat siellä. Pahoittelevaa hymyä perään ja kun asiakas kysyy miksei voida tehä niin selitän, että ei tiedetä, koska se ei kuulu meille ja että ei nähdä syytä. No asiakas ymmärtää ja lähtee käymään nimeltämainitsemattoman yhteistyökumppanin konttorissa. Menee tunti ja tiskiin kävelee asiaks jonka enimmäiset sanat ovat:

"Etkö sinä tiedä mikä puhelin on?!"

Hämmästelen, että kyllähän minä ja mielestäni olen siihen vastannutkin. Tämä alkaa ärjyä kuinka en osaa hommaani ja kuinka en mitään tee ja olen tyhmä ja laiska ja kaikin puolin paska ihminen. Jossakin välissä saan asiasta sen verran selvää, että kyseessä on aikaisempi paperiasiakas.

"Kun ne siellä sanoi, että sen voi tehä..."

"Olisit nyt vaan tehnyt sen!!"

"Olisi ollut ihan helppo kun olisit vaan syöttänyt sinne sen ja sen!"

Nuo tilanteet on ikäviä juuri siksi, että koitapa siinä selittää asiakkaalle, että me ei ihan oikeasti sitä voida tehdä kun joku toinen on kerennyt jo kertoa kuinka ollaan paskoja ja laiskoja ja ei vaan osata eikä tahota tehä työtämme. Eipä se enää meitä sen jälkeen usko.

Tuossa kaikkein ikävintä on se, että meidän syyksemme laitetaan jotain mikä ei ole meidän vikamme, että sanotaan, että ollaan tehty jotain väärin, vaikkei olla tehty. Yksi kerta nuita vielä menisi, mutta tuntuu, että tuosta kyseisestä yhtiöstä tulee säännöllisen epäsäännöllisesti asiakkaita joille on puhuttu kuinka me ei osata kun siellä päässä on tehty virhe tai neuvottu jotain alkuunsa väärin. Nakataan likapyykki jonkun toisen puolelle.

Ymmärrän, että kun on monta eri tahoa jotka joutuvat ohjaamaan asiakkaita paikasta toiseen kun toinen tekee yhden jutun ja toinen jatkaa siitä tai tehdään osittain toisen puolesta jotain niin kaikkien asioita ei voi tietää. Eikä tarvitsekaan, silloin otetaan puhelin käteen ja kysytään tai ohjataan asiakas kysymään oikeasta paikasta. Mutta silloin ei helevetti vieköön haukuta toista pataluhaksi ja osaamattomaksi ja vieritetä omia mokia toisen niskaan. Jos yhteydet ei toimi niin sanotaan, ettei ne toimi eikä sanota, että

"Niillä kun ei mikään ikinä toimi!"

Tai jos ollaan unohdettu pistää joku tieto koneelle ja hommaa ei voida hoitaa niin ei sanota asiakkaalle, että

"Ne ei vaan siellä osaa tehdä sitä!"

Kenelläkään ei saa olla niin huono työitsetunto tai suuri ammattiego, ettei voi myöntää omaa virhettään tai sanoa, ettei tiedä vaan pitää kipata se paska toisen niskaan. Sitä nyt vaan ei tehä!

Toinen vähän vastaava oli kun toinen asiakas paukaa tiskiin satunnaisten kopioiden kanssa, että

"Tähän kilvet, heti, minulla on kiire! Tänne on soitettu ja faksi on tullut, että nyt vaan kilpiin se!"

Asiakkaan asenne oli jo sellainen, että karvani nousivat samantien pystyyn. Jos ei ole aikaa hoitaa asiaa kunnolla niin miksi lähtä hoitamaan sitä ylipäätään? Ja kun sinä aikana jonka hokee ylimielisesti, että on kiire ja että meidän pitäisi tietää olisi jo moneen kertaa selittänyt asiallisesti mistä on kyse ja säästänyt sekä omia, että asiakaspalvelijan hermoja. Vihaan asiakkaita jotka ei voi kertoa mitä haluavat, mistä asiasta on kyse ja joista kaikki tiedot pitää kiskoa hohtimilla ja koittaa poimia "Kyllä sinun pitäisi tietää!" -lausahduksien ja alentuvien huokailujen keskeltä. Noh, selvittelin sitten, että tietääkö joku tästä mystisestä puhelinsoitosta tai faksista. Faksi löytyi, mutta kenelläkään ei ollut pienintäkään tietoa siitä, mistä asiasta lopulta oli kyse. Aikani asiakasta tentattuani sain tietää, mistä oli kyse ja selvitettyä mitä papereita toimenpiteeseen tarvitaan. Lopulta jouduin soittamaan yhden paperin takia faksin lähttäneeseen kollegaan. Asiasta selvisi parikin mielenkiintoista uutta asiaa. Kollega oli tosiaan lähettänyt asiakkaan meille, oli kuulema meinanut soittaa, mutta ei ollut päässyt läpi. Samalla selvisi, että asiakkaalla oli ollut niin kiire, että tätä hänen hoitamaansa asiaa ei oltu aikaisemmassa paikassa ehditty hoitaa kunnolla loppuun joten viimeistelyyn käytettiin meitä. No, asia saatiin hoidettua lopulta.

Mikä tuossa ärsytti oli asiakkaan asenne. Sen lisäksi siinä ärsytti kollegan toiminta siltä osin, että lähetetään omia töitä meille, eikä jakseta ilmoittaa asiasta kunnolla. Homma olisi ollut äärettömän helppo jos tuo kollega olisi jaksanut koittaa soittaa uudelleen, olisi selittänyt jo suoraa tilanteen ja ilmoittanut pistävänsä papereita faksilla tulemaan. Homma olisi hoidettu pois parissa minuutissa ilman ärsyttävää selvittelyä ja jankkaamista. Olisi säästetty minuutteja ja hermoja. Sen lisäksi, se olisi ollut hyvien tapojen mukaista ja kohteliasta.

Pieniä randomärsytyksiä

Tänään kun ajelin motarilla tapasin yhen niistä hiton vähä-älyisistä pienillä sukukalleuksilla varustetuista urheiluautokuskeista joille auto on tapa koittaa kompensoida sitä herneen kokoista itsetuntoa joka on kuorrutettu vuoren kokoisella egolla ja machoilulla. Menin autosta ohi kun se ajoi alle sallitun ja kun tiellä oli ohituskaista niin mikäs siinä. No, kun tämä tajusi pienen punaisen idänihmeen menevän ohi tällä vissiin syttyi joku varoitusvalo. Piti mennä ohi. Ei siinä mitään, mutta nousin samasta liittymästä sen auton kanssa niin tämä jarruttelee ja junnaa ja koittaa ihan tahallaan ärsyttää minua. (Kieltämättä se siinä onnistuikin.) Mutta siis kertokaa minulle MIKÄ JÄRKI!? Hitto soikoon että alkoi kiehua. Olisin tajunnut, jos olisin tehnyt jotain, ajanut ihan kiinni takapuskurissa tai jotain muuta ärsyttävää, mutta ainut syntini oli, että menin siitä ohi motorilla kun se junnasi yheksääkymppiä!

Toinen asia mikä tänään aamulla kiehautti oli kyläpaikassa luettu Lapin Kansa, jossa oli tänään mielipideosastolla joku itkemässä, että kun kortti lähtee kun ajaa "pientä ylinopeutta" kolmesti liikennekameraan. Kuulema ihan tyhmää. Niin on, mutta ei se, että siitä lähtee kortti vaan se, että joku itkee sitä, että lain rikkomisesta tulee rangaistus. Toisaalta hymähtelin mielessäni, että kerrankin tyhmyydestä ihan konkreettisesti sakotetaan. Oikeasti, jos ajaa paljon niin ne liikennekamerat kyllä oppii, ne on yleensä juuri tietynlaisissa kohdissa (nopeusrajoituksen jälkeen tai jossain vastaavassa paikassa). Lisäksi, että niitä kameroita ei ole läheskään joka tolpassa. Ja se, mikä ehkä eniten pisti tuossa ärsyttämään on se, ettei niitä kameroita tosiaan ihan pienellä ylinopeudella edes saa räpsymään, siihen vaaditaan jo useampia kilsoja tunnissa enemmän kun mitä siinä läpyskässä lukee.

Liikennekameroista voisi toisaalta sanoa kyllä senkin, että minuakin ärsyttää se, että edellämenijät jarruttaa ihan paniikissa niiden kohdalla. Sitten taas painetaan kaasua ja jatketaan sitä ylinopeuden ajamista. Olisiko se muka niin vaikeaa noudattaa sitä lakia ja ajaa sitä sallittua? Kyllä, olen sitä mieltä, että monessa paikassa on harvinaisen persiistä olevia nopeusrajoituksia ja tietyömaarajoitukset voisi olla vaikka ajoitettuja ja kyllähän siinä palaa pinna itse kenelläkin jyrrätä kilsatolkulla kolmeakymppiä täysin uudella sileällä asfaltilla sen satasen sijasta, mutta silti. Eipähän tartte itkeä kuinka lähtee kortti.

Mikäköhän se kolmas asia oli... Niin!
Helsingissä oli tehty kyynelkaasuisku kulkueeseen ja nuorin loukkaantunut oli kolmevuotias. Satuin vahingossa kuuntelemaan radiota kun tätä kommentoi eräs mies joka kysyi, että "Mitä se kolmivuotias siellä teki?!". Kunhänen mielestään kolmivuotiaat eivät saa osallistua kulkueeseen, jossa aiheena on seksuaalisuus. Se ei kuulema ole oikea paikka kolmivuotiaalle. Arvostelu ei siis koskenut sitä, että kolmivuotias oli viety kulkueeseen vaan sitä, miksi se kulkue oli järjestetty. En sitten tiedä mitä tämä soittaja tarkoitti oikeasti, mutta minulle jäi kuva, että edes se seksuaalisuus ei siinä ollut se paha vaan se, että siellä on homoja ja lesboja. Että on jotenkin väärin, että se kolmivuotias joutuu paikkaan jossa on heteroista poikkeavia seksuaalisia suuntauksia. En nyt oikein saa sanoiksi sitä mitä tarkoitan ja mikä minua siinä ärsytti, vaikka koitankin. Enivei, eniten siinä tosiaan ärsytti se, että ne homot ja lesbot oli ainut sen soittajan mielestä paha asia. Jos olisi ollut huoli siitä, että siellä on esim. paljon ääntä ja hälyä tai, että pieni väsyy tai jotain muuta, mutta ei. Pahin ja kamalin asia jota kolmivuotiaat ei saa todistaa on normaalista poikkeava seksuaalinen suuntautuminen.