"Minä olen siellä ihan kohta"

Nykyinen toimipisteeni aiheuttaa minulle kroonista vitutusta ja päänsärkyä. Kun vituttaa jatkuvasti ei jaksa kirjoittaa siitä.

Tänään tuli taas vaan yksi niitä ikuisuusasiakasryhmiä joten päätin jakaa tämän pienen yksityiskohdan kanssanne.

Puhelin soi ja vastaan puhelimeen kuten aina vastaan, kello oli kymmentä vaille sulkemisajan:

"Minulla menee ihan vaan pari minuuttia yli sulkemisajan, ehtiikö?"

Tämä on niitä kysymyksiä joita ei halua töissä kuulla. Tuohon kysymykseen liittyy niin monta miinaa joihin voi astua, että monesti helpottaa vain sanoa, että valitettavasti mennään kiinni jo tasalta. Jos minua ei olisi vituttanut jo valmiiksi niin äärettömästi, että tahdoin vaan mahdollisimman pian pois ja kotiin olisin saattanut jäädä, mutta koska asianlaita on kuten aluksi sanoin en halunnut jäädä enää yhtään pidempään kun oli ihan pakko. Jokin toinen päivä, noh, olin paska asiakaspalvelija. Nuihin tilanteisiin vaan liittyy aina se, että

a) Koskaan ei tiedä mikä se "pari minuuttia" on se voi olla kaikkea siitä kahdesta minuutista puoleen tuntiin
b) Asia joka on asiakkaan mukaan "ihan vaan pieni vilkaisu" tai "nopea pieni paperityö" voi tiskissä tarkoittaa ihan mitä tahansa parikymmensivuisesta liitenivaskasta normaaliin rutiinitoimenpiteeseen
c) Yllättäen en voi ottaa töitä halliin jos työkaverit lähtee jo tasalta, enkä voi jättää ketään ylitöihin mielivaltaisesti.
d) Jos jään työajan jälkeen odottamaan asiakasta ja tekemään sen nopeankin rekisteröinnin se ei tarkoita, että pääsen ovesta ulos samaan aikaan kun asiakas, minun on siltikin tehtävä kaikki päivän loppuun liittyvät työt, eli pahimmillaan asiakas tulee vartin yli, sillä menee varttitunti asian hoitamiseen ja minulla vielä yksi vartti paikkojen sulkemiseen mikä tarkoittaa sitä, että olen lähemmäs tunnin enemmän siellä työpaikalla kun mitä minun oikeasti pitäisi olla. Mikä taas sitten sotkee hyvin monta muutakin asiaa elämässäni. Joinakin päivinä tuo on ok, joinakin päivinä ei. Tänään se ei ollut. No, asiakas tietenkin suuttui ja sanoi menevänsä kilpailijalle.

ps. Mietin, että se auto joka pyyhälsi ohitseni varmaan 120km/h tai yli koki varmaan iloisen yllätyksen kotona huomatessaan, että sillä oli käsijarru päällä koko ajan, en tahdo tietää mitä se on autolle tehnyt. (Oletan siis vain näin, ainakin sillä paloi jarruvalot komeasti pitkän matkan takaakin.)