Työaika, sen merkitys ja merkitsemättömyys.

Eilen oli niitä päiviä taas, että mietin ihan oikeasti, että lähden työpaikaltani enkä koskaan enää tule takaisin. Noh, taustalla oli moniakin syitä, eikä pienimpänä niistä se, että olen nyt kuumeessa ja eilinen ennusteli sitä aika hyvin.

Joten kun sain puoli tuntia ennen sulkemisaikaa puhelun, että olisi yksi juttu joka pitäisi hoitaa, koska suljette ja kuulin samantien asiakkaan äänestä, että kyseessä ei ole mikään pikainen homma niin alkoi pinna kiristyä. Noh asiakas oli paikalla viittä vaille ja lähtiessään 25 minuuttia myöhemmin en saanut minkäänlaista pahoittelua siitä, että olin jäänyt ylitöihin hänen vuokseen perjantaina. Se asenne on raivostuttava. Suurimmalle osalle ihmisistä on täysin itsestäänselvää, että kauppa menee kiinni tasalta ehti asiakas tehdä ostoksensa ennen sitä tai ei. Samalla tavalla kai minä ainakin käsitän, että myös pankit ja toimistot menevät kiinni kun päivä loppuu. En käsitä miksi se meillä olisi eriasia, mutta näemmä se vaan on niin, että jos ehdit ennen tasaa sisällä voit viipyä niin pitkään kun huvittaa ja minä istun ja palvelen. Ärsyttävää yhtäkaikki.

Toinen asia mitä olen joskus miettinyt on se, etteikö sitä lasten tai aviomiehen koulutusta voisi tehdä jossain muualla kun minun työpaikallani. Ymmärrän kyllä varsin hyvin sen, että jos on yksinhuoltaja niin ei voi välttämättä niitä pieniä yksin kotiin jättää, mutta voisiko sen jälkikasvun kanssa kommunikoida siellä julkisilla paikoilla jotenkin muuten kun karjumalla. Sitten on niitäkin paikkoja mihin minusta ei pitäisi lapsia viedä ollenkaan, mutta niin.

Muutenkin ylipäätään voisi pitää mielessään sen, että on julkisella paikalla ja minä en ole koulutukseltani terapeutti. Juttelen ihan mielelläni ihmisten kanssa, mutta jos on kiire niin en vaan ihan oikeasti jaksa enkä ehdi eikä minua niin kovasti kiinnostakaan keskustella asiakkaan suonikohjuista tai sairauksista tai lapsista, minä olen siellä palvelemassa sitä jonossa tulevaa seuraavaakin asiakasta.

Paleleminen on inhottavaa, vihaan sitä joten taidan painua takaisin viltin alle.

Laihdutuksesta vielä pari sanaa

Luin netistä perin fiksun jutun laihduttamisesta. Se, mikä minulla sai kiehumaan on kommenttiosio.

Vaikka asia on itse jutussa sanottu selkeästi: "Se ei muuten sitten ole näin vaikka se saattaa siltä näyttääkin johtuen asiasta X." Niin silti kommenteissa on ihmisiä jotka inttävät vastaan, että "Kylläpäs se on näin vain koska se näyttää siltä." Pyörittelen silmiäni ja huokailen suureen ääneen. Oikeasti.

Jos on joskus miettinyt millaisia määriä energiaa ne ruuat joita natustetaan sisältää niin on aika helppo ymmärtää miksi epäterveellisellä ruokavaliolla lihoo helpommin ja terveellisellä on helpompaa laihtua.

100g Missä X karkkeja sisältää energiaa 360kcal joka vastaa minulle kuntosalitreeniä (jossa en koita tappaa ittiäni, mutten löysäilekään). Sama määrä broleria sisältää 110 kcal. 100g karkkeja ei ole oikeastaan kovin paljon, menee helposti kerralla istuessa ja vähän päällekin. 100g broileria on minulle sopiva annos pienelle aterialle. Fazerin sinisessä levyssä (200g) on energiaa 1100 kcal joka vastaa reilua puolta päivittäisestä energiantarpeestani. Saadakseni nuin paljon energiaa minun pitäisi mutustaa sitä broileria kilo.

Olen syönyt välillä terveellisesti ja välillä epäterveellisesti. Kummallakin kautena olen satunnaisesti seurannut energiankulutustani kirjaamalla ylös KAIKEN mitä syön. Pizza, sipsit, karkit, limpparit linjalla olen saanut päivittäisen energiantarpeeni täyteen hyvinkin nopeasti ja ylikin aika helposti tai sitten miettinyt illalla, että vaikka kulutus on jo ylitetty niin silti olisi vielä nälkä.

Terveellisen ruokavalion kanssa olen ennemminkin miettinyt, että mistä onnistun taikomaan terveellisesti kaikki tarvitsemani kalorit, että saan kulutukseni edes täyteen. Pääasiassa kun terveellisesti höttöhiilareita vältellen ja proteiinipitoisuutta kohtuullisen korkealla pitäen kun tuntuu, että vatsa pysyy turhankin täytenä jatkuvasti, eikä varsinaisesti edes tule nälkä ruokailujen välissä. Tällä tavalla olisi helppo luulla syövänsä kovinkin paljon ja mahdollisesti yli kulutuksensa, mutta jos paino lähtee laskuun se meinaa yleisesti hyvinkin suurella todennäköisyydellä, ettei sitä energiaa sinne koneistoon syötetä enempää kun se käyttää ja vielä siitäkin vähän vähemmän.

Kannatan itekin "vähähiilihydraattista" ruokavaliota siinä merkityksessä, että höttöhiilarit ja turha sokeri jätetään pois suosien niiden sijaan runsaskuituisia vaihtoehtoja ja kasviksia.

Painonhallinnassa ei kuitenkaan lopulta ole kyse siitä yhdestä päivästä tai yhdestä ateriasta. Joskus voi syödä ravintolassa pasta-aterian kermaisella kastikkeella eikä se vielä ketään tapa. Kyse on kuitenkin pidemmistä linjoista ja kukaan joka syö jatkuvasti yli kulutuksensa ei laihdu. (Tarkoitan nyt kulutuksella sitä energiamäärää jonka elimistö käyttää ja yli kulutuksen syömisellä sitä energiamäärää joka sen jälkeen jää käyttämättä mutta on kuitenkin otettu elimistön käytettäväksi.) Suurin osa ihmisistä jotka sanovat, että voivat syödä ihan kuinka paljon vain haluavat lihomatta todennäköisesti tarkoittavat sitä, heidän elimistönsä vain osaa asettaa rajat sille syömiselle, eikä heillä ole tarvetta syödä yli kulutuksensa. Elimistö kun kuitenkin pyrkii jollain tavalla pitämään yllä tiettyä tasapainoa vaikka sinänsä rakastaakin ylimääräistä energiaa ja sen varastointia.

Rokote? Soitto?

Koitin editoida edellistä viestiä, mutta se hajottaa asettelun niin täysin, että hajotkaa sen kirjoitusvirheeseen.

Se kolmas asia.
Olen lähdössä reissuun ja ajattelin, että koska olen suuntaamassa alueelle jolle on rokotussuositukset olemassa niin hoidan ne kuntoon hyvissä ajoin ennen reissua.
Aluksi jo tilaamani rokoteaika siirtyi kun hoitaja soitti, että ei käykään kun on palaveri. Okei, en mennyt, kehotti soittamaan uutta aikaa lomien jälkeen. Soitin sitten ajanvaraukseen lomien jälkeen ja sain numeron josta nämä rokoteneuvonnat hoidetaan, mutta joka avautuu vasta viikon kuluttua, no tänään sitten soitin sinne rokoteneuvontanumeroon vain kuullakseni, että minun kannattaa ottaa nuo jo tietämäni rokotukset. Sen verran asia eteni, että hän lupasi hoitaa minulle reseptit niihin. Eli nyt miun täytyy enää hakea se resepti, hakea se lääke, soittaa uudelleen sinne ajanvaraukseen ja varata se itse rokotusaika ja mennä sinne rokotettavaksi. Hommassa on vaan se kiva hauska asia, että tuo ensimmäinen ihminen jolle loman jälkeen soitin olisi voinut samassa puhelussa hoitaa nuo kaikki asiat rokotteen reseptin ja rokotusajan tilaamista myöten kerralla ilman niitä 15 minuutin jonotuksia jotka tänään ja muulloin istun puhelimessa rokotusneuvontaan ja ajanvaraukseen soitellessani vain kuullakseni, ettei soitostani ollut oikeastaan mitään hyötyä koska tiesin jo mitä rokotteita minun pitää ottaa.

Olisihan sen voinut hoitaa vaikeamminkin... Kai. En nyt vaan keksi miten. Enkä kyllä ymmärrä miksi minun pitää häiritä useata ihmistä moneen kertaan ja kettuuntua puhelinjonossa jos yksi ihminen olisi alunperin voinut hoitaa koko homman... Tehdään taas asioita mahdollisimman vaikeasti.

"Ette te ole tilanneet mitään kahvaa!"

Kaikki alkoi siitä kun tiputin lattialle tiskikoneen ruokailuvälinekorin joka osui maahan huonosti ja hajosi. Jonkin aikaa jaksoin sitä, mutta onhan se inhotttava käyttää. Joten mietin, josko tilaisin tilalle uuden ja ehjän.

Soitin asiakaspalveluun, ensimmäisellä kerralla en tietenkään ollut tajunnut ottaa mitään koodia mukaan, maalikkona kun tietenkin luulin, ettei niitä koreja nyt voi kovin montaa erilaista olla. Piti olla joku sarjanumero tai vastaava koodi, no ei siinä, soitin seuraavana päivänä uudelleen ja sain kuulla, ettei kori ole edes aivan järkyttävän hintainen ja pistin sellaisen tilaukseen.

Meni viikko ja sain postissa korin. Ja juurikin vain korin. En kahvaosaa ensinkään. Soitin sitten asiakastukeen ja käytiin suunnilleen seuraavanlainen keskustelu:

M: Minä
A: Asiakaspalvelija

M: Hei, tilasin teiltä astianpesukoneen ruokailuvälinekorin, mutta tästä puuttuu kahva.
A: Saisinko koneen tyyppikoodin. (Vai mikä koodi nyt ikinä onkaan, mutta käytetään nyt tyyppikoodia.)
M: Minulla on tässä tämä lasku ja lähetyslista edessäni, voin antaa tilaustunnuksen tai asiakasnumeron tai laskun numeron tai osan numeron, mutta tässä ei ole sitä tyyppikoodia.
A: Valitettavasti en voi tehdä mitään ilman tyyppikoodia.
*mietin hetken ja tajusin, että minulla on edelleen kamerassani kuva josta edellisellä kerralla katsoin koodin*
M: Ei kun hei, on minulla se tässä.
A: Niin, te ette ole saaneet mitä?
M: Sitä ruokailuvälinekorin kahvaa.
A: Saisinko asiakastunnuksen?
M: *luettelee sen laskusta*
A: Ette te ole tilanneet mitään kahvaa.
M: En niin olekaan, koska en ole tiennyt, että sellainen pitää erikseen tilata, kerroin teille tilanteeni ja pyysin teiltä koria. Oletin toki, että minulle lähetetään kokonainen kori jos sellaisen tilaan, tai että minulle ainakin ilmoitetaan jos siihen erikseen sellainen kuuluu.
A: No, ette ole tilanneet sitä.
M: No minä kuitenkin tarvitsen sellaisen. Enkä tietenkään kovin mielelläni maksaisi siitä enää uudestaan laskutus ja postikuluja.
A: Tälle tyyppikoodille ei löydy mitään kahvaa!
M: No minustakin kävisi järkeen, että se kori olisi yksttäinen tuote.
A: Eli eihän teiltä sitten puutu mitään?
M: Kyllä puuttuu, edelleenkin tarvitsen sen kahvan siihen koriin.
A: Mutta ei sille ole tilaustunnusta.
M: ... Epäilen, että se kahva on jäänyt vain pois pakkauksesta. Voisitteko te lähettää minulle sen nyt?
A: Nyt minun pitää puhua varaosa vastaavan kanssa. Soitan teille kohta.
M: Okei...

Kului hetki ja puhelin soi.

A: Hei, minä täältä varaosapuolelta.
M: Hei.
A: Se kahva kuuluu siihen koriin, eikä ole erillinen osa.
M: Loistavaa, voisinko nyt saada sen jälkilähetyksenä kun minulla sitä ei
sitä tosiaan siellä paketin mukana ollut?
A: Lähetämme teille toisen korin.
M: En kyllä tarvitsisi kun sen kahvan...
A: Me pistämme tulemaan koko korin.

Noh, sain tänään sitten korin. Jossa oli kahva, mutta joka ei vastannut juuri lainkaan edellistä koriani. Mutta noh, kori sopii koneeseen, oletan sen vaan olevan uudempaa mallia tai jotain, aivan sama. Kori kun kori, kunhan siinä on kahva.

Voi hel...

Minä jo melkein huolestuin kun ei ole hetkeen vituttanut. Noh, tänään sitten paluu maan pinnalle. Minua itseasiassa on tänään vituttanut kolmekin eri asiaa, mutta koska ne kaikki liittyy ihan eri aiheisiin niin teen niistä erilliset postaukset koska kaikki tilanteetkin ovat kehittyneet pitkällä aikavälillä.

Pääsin onnekseni vaihtaman alaa, pääsin siis sisään Korkeakouluun. Olin siis helkkarin tyytyväinen itseeni, muistin hoitaa kaikki paperityöt ja muut ajallaan ja etuajassakin ja muutenkin luullut nyt, että kävelen vaan iloisesti koulun ovesta sisään syyskuun alussa ja istun perseelleni ja alan opiskella.

No ei, tänään tuli sitten jännä ylläri postissa.

"Olette ilmoittautunut poissaolevaksi lukukausille 10-11."

Että vittu mitä?! En kyllä tasan ole kun olen jo jäsenmaksuni ja kaikki mahdolliset muutkin hoitanut jo. Noh, ajattelin eka, että eihän siinä mitään, käyn vaan verkossa muuttamassa statusta kun olen maksellutkin nuo jo. No ei sitten, pitäisi maksaa uudelleen, en perkele ala. Noh, tuota pitää sitten huomenna hoitaa ja koittaa mahdollisesti käyttäytyä sivistyneesti. Onneksi kyseinen kanslia ei ole enää auki, en ole ihan varma, että pystyisin sivistyneeseen kommunikaatioon tänään, en nyt, sen verta korpeaa tuo asia. Kun erikseen vielä kysytty ja varmistettu, että kaikki on ok, niin ei helvetti. Noh, tuon asian varmaan saan kuntoon aika kätevästi, ei siinä, mutta perhana jos pitää sen takia olla poissa töistä.

Aikataulut

En käsitä mistä se johtuu, mutta ottaa ihan helkkaristi päähän kun ne ei tuolla korkeakoulussa saa luentoaikatauluja nettiin. Koita siinä sitten varailla lentolippuja tai suunnitella lomia tai töitä tai yhtään mitään kun minkäänlaisia aikatauluja ei ole vielä tiedossa. Ja hyvin todennäköisesti ne on valmiina kyllä jo, mutta joku vaan ei ole jaksanut niitä siirtää netin puolelle. Pahuksen ärsyttävää. Haluaisin suunnitella lomamatkaani etelään ja mahdollisesti tilata jo lentolippunikin mahdollisimman varhain valmiiksi. Sen lisäksi haluaisin kertoa pomolle koska olen mahdollisesti käytettävissä alkutalven aikana. Mutta kun ei niin ei...

Tietoyhteiskunnasta ja vanhemmuudesta

Eksyin sivuille jossa lapsistaan huolestunut vanhempi oli sitä mieltä, että netin sisältöä pitäisi sensuroida, ettei lapset joutuisi sen sisällölle alttiiksi.

Muuten hyvä, mutta...

Minä olen edelleenkin sitä mieltä, että aikuiset ja vanhemmat on viimekädessä vastuussa siitä lasten netinkäytöstä. Ja joo, minusta tulee ihan varmasti ihan järkyttävä natsimutsi mitä tulee tietokoneisiin, televisioon ja pelikonsoleihin.

Minusta kun se netinkäyttö tapahtuu valvotusti. Se on sen vanhemman vastuulla tietää mitä sieltä netistä kaivetaan. Millä sivuilla liikutaan ja millaisia videoita katsellaan. Se K-18 kyltti siellä nettisivulla on ensisijaisesti vain merkki sille LAPSEN VANHEMMALLE, että sinne ei kannata mennä sen lapsen kanssa.

"Ei kenelläkään ole aikaa siinä lapsen vieressä koko ajan olla kun se koneella on!"

Joo, ei ihan varmasti olekaan jos sen lapsen antaa olla siellä netin ihmemaassa tuntitolkulla.

Minä kuulun siihen ikäpolveen joka on nähnyt nettimaailman nousevan, kun olin teini niin netissä oli lähinnä KISS:in chätti jossa käytiin pelleilemässä ja leikkimässä vähän aikuisempaa kun oikeasti oltiin. Elettiin modeemiaikaa, joten netissä ei vanhempien tietämättä juuri oltu kun se näkyi puhelinlaskussa heti (ja varasi puhelinlinjan). Jep, tuli pöljättyä, eikä vanhemmat siitä tienneet. Noh, minä tiedän ja nykyään suunnilleen jokaisen vanhemmankin pitäisi tietää, kylläpä tuota niin paljon lehdissä rummutetaan lapsipornoa ja vaikka mitä muuta. Ja jo sen pitäisi soittaa sen verran kelloja, ettei sitä kymmenvuotiasta natiaista päästetä leikkimään omillaan.

Lisäksi kun se sensurointi ei ole oikeasti toimiva keino, siihen on monta muutakin keinoa kun yhteiskunnan taholta tuleva pakote. Pieninpien kanssa riittää jo internetyhteyden tai tietokoneen suojaaminen salasanalla jota pentu ei tiedä. Jos siis nyt perustellaan sillä, että kun se penska pääsee sinne koneelle koulun jälkeen ennen kun vanhemmat on kotona. Koneella voi tehdä paljon muutakin kun olla netissä, ei sen yhteyden tarvitse aina olla päällä. Vanhempien kanssa sitten pitäisi olla se keskusteluyhteys. Jutella siitä mitä kaikkea siellä on ja miksei minnekin kannata mennä. Siinä vaiheessa se penska todennäköisesti on jo sen ikäinen, että tajuaa juttuja. Kavereitten kotona tuota ei toki voi noudattaa, mutta eipä ketään voi sulkea tynnyriin vaikka kuinka haluaisi. Joo, kuulostaa naiivilta ja liian helpolta, en kuvittele, että se olisi sitä, mutta keinoja kuitenkin on, voihan sitä hommaa nyt ainakin tehdä vähän vaikeamaksi ja olla jättämättä niitä pornolinkkeijä sinne suosikit-kansioon?

Yksi asia tuon kanssa mitä en vaan ymmärrä (sama muuten koskee muutamaa muutakin asiaa, mutta niistä varmaan sitten myöhemmin) on, että kouluja huudetaan apuun tässäkin. Siis en missään nimessa ole sitä mieltä, etteikö olisi hyväksi, että kouluissa on jonkinlaista mediakasvatusta ja muuta vastaavaa, mutta edelleenkin minusta päävastuu asiassa on sillä kotiväellä. Se on sen äitin ja isän tai muun pääasiassa lapsesta huolehtivan aikuisen tehtävä istua siihen sohvanreunalle tai tietokoneen ääreen ja kertoa niistä asioista. Koulu ei voi toimia pääasiallisena kasvattajana, se vaan ei toimi, se ei ole koulun tehtävä, koulun tehtävä on luoda penskoille perussivistys ja ymmärrys ympäröivästä maailmasta, ei opettaa niitä käymään vessassa, sanomaan kiitos tai solmimaan kengännauhoja.

Vanhemmalla ikäpolvella ei tunnu olevan juurikaan käsitystä internetin laajuudesta ja monipuolisuudesta. Käsitystä siitä, ettei sitä voida nuin vain sensuroida, ettei siellä voida nuin vain kieltää jotain ja olettaa, että se katoa samantien. Se ei toimi. Minä olen aloittanut tietokoneen käytön viisivuotiaana ja seurannut siitä asti kohtuullisen tiiviisti kehitystä ja käyttänyt koneita paljon. Ymmärrän kyllä, ettei sen äidin tai isän joka ei mahdollisesti konetta käytä kun töihin ja pankkiasioihin ja iltapäivälehtien lukemiseen tietämys voi olla samaa luokkaa. Siksipä juuri olisi niin tärkeää tutustua siihen nettiin yhdessä sen lapsen kanssa.

"En minä siitä mitään maksa kun SINÄ teit virheen!"

Tässä eräs kaunis päivä joka oli työpäivänä sinällään ihan normaali tiskiin asteli herrasmies jolle tehtiin ihan normaali paperihomma, rutiinia, simppeliä, toistelet vaan ne samat mantrat jotka toistat joka ainut kerta ja hoidat homman, hymyilet päälle ja ihmiset ovat yleensä hyvinkin tyytyväisiä kun asia hoituu nopeammin kun he ehkä edes kuvittelivat.

Tätä päivää seurasi päivä, joka ei ollut ihan yhtä kaunis kun edellinen, muttei erityisen myrskyinenkään. Kunnes tämä sama herrasmies kävelee tiskiin ja kertoo minulle, että olen tehnyt virheen. Käytiin suunnilleen seuraavanlainen keskustelu:

M: Minä
A: Asiakas

M: Millainen virhe mahtaa olla kyseessä?
A: Täsäs on väärä vakuutusyhtiö!
M: Haluatte siis vaihtaa vakuutusyhtiötä, se sopii kyllä, oletteko jo tehneet uuden vakuutuksen haluamaanne yhtiöön vai tehdäänkö tässä?
A: Minä kävin tässä eilen tekemässä tämän muutoksen ja nyt se on väärässä yhtiössä!
M: Voimme kyllä vaihtaa vakuutusyhtiötä jos teistä tuntuu siltä, että ensimmäinen oli väärä, joudumme kuitenkin siitä velottamaan kun kyseessä on maksullinen toimenpide.
A: Ei kun TE OLETTE TEHNEET VIRHEEN! Minulla on aina ollut yhtiössä X vakuutukset ja nyt olet tehnyt sen yhtiöön Y!
M: Minä kysyin teiltä eilen, että mihin yhtiöön haluatte vakuutuksenne ja sanoitte, että tahdotte ne yhtiöön Y.
A: Minulla on AINA ollut KAIKKI vakuutukset yhtiössä X, miten minä nyt yhtäkkiä sitä haluaisin vaihtaa?!
M: Valitettavasti en tätä ole voinut tietää kysyessäni teiltä mihin yhtiöön se vakuutus laitetaan, enkä valitettavasti näe aikaisempaa vakuutusyhtiötänne tiedoistamme, joten pahoittelen tätä toki, mutta valitettavasti virhe ei ole meidän.

*tähän satunnaista selitystä siitä kuinka minun olisi pitänyt lukea ajatuksia ja tietää, että kun hän sanoo yhtiön Y hän tarkoittaa TIETENKIN yhtiötä X ja kuinka minun täytyy tietenkin tämä oma virheeni korjata kun en nyt sitten osannutkaan lukea ajatuksia*

Lopulta asiakas paineli ovesta ulos kun ei saanut virhettään korjattua ilmaiseksi.

Ja mistäkö tiedän, että olin oikeassa? Ja miksi mielestäni olin ehdottomasti oikeassa? No ensinnäkin, minä kysyin yleensä AINA sen vakuutusyhtiön koska ihmiset tuppaa kirjoittelemaan sinne ihan mitä sattuu, koska siihen paperiin luottaminen ei vaan toimi. Toiseksi, jos ihminen saa eteensä paperin allekirjoitettavakseen niin onhan se nyt jo omaa tyhmyyttäkin allekirjoittaa lukematta sitä dokumenttia edes sen vertaa, että huomaa sen vakuutusyhtiön logon ja isolla sinne yläreunaan kirjoitetun nimen? Oletanko nyt taas liikaa ihmisiltä? Että ne kuuntelisi? Että ne ymmärtäisi kuulemansa, että niitä kiinnostaisi edes hiukkasen se, mitä niiden mahdollisesti toisiksi arvokkaimalle omaisuudelle sen omakotitalon jälkeen on tapahtumassa... Ilmeisesti.