Joukkoliikenne korpeen!

Tänään taas tyli yksi näitä hienoja uutisia vastaan. Ideasta oikein huokuu se, ettei ehdottaja ole oikeasti ajatellut taas yhtään nokkaansa pidemmälle. Tahdotaan siis ilmastonmuutoksen varjolla poistaa työmatkaliikenteen verovähennykset ja kehittää sen sijaan joukkoliikennettä. Idea on kaunis, kun ajatellaan suuria kaupunkeja.

Tahtoisin nähdä sen kuinka paljon se joukkoliikenne säästäisi päästöissä josain pienemmässä kaupungissa tai vielä parempi jossain haja-asutusalueella. Tässä ei olla ollenkaan ajateltu sitä, että kaikki eivät tee töitä 8-16 ma-pe. Tässä maassa on hyvin paljon ihmisiä jotka tekevät vuorotöitä ja voin vain kuvitella sen bussin ajamassa jossain pimeässä metsässä pikkukaupunkia ympäri ympäri vuorokauden kyydissään pari hassua ihmistä jos niitäkään.

Joukkoliikenne on kannatettava ajatus ja oikeasti hyvin toteutettuna helpottaa monen arkea. Ongelmana vain on se, ettei se toimi kaikkialla. Suomessa ei kuitenkaan ihan vielä olla saatu kaikkia ihmisiä ahdetuksi kaupunkeihin ja pienemmissä kaupungeissa ei välttämättä edes ole joukkoliikennettä. Eikä se siellä välttämättä toimisikaan koska kulkijoita ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Nykyään autoilemisesta on tehty muutenkin ihan kammottavan kallista ja siitä kärsivät juuri ne ihmiset joiden on käytännönsyistä pakko sitä autoa käyttää kun palvelut on viety kauas.

Joskus kannattaa ihan oikeasti vähän miettiä sitä omaa napaa kauemmaskin ennen kun alkaa selittää sen joukkoliikenteen ylivertaisuutta. Tämä asia on ärsyttänyt minua monesti ennenkin. Se, että minä voin kulkea bussilla päivätöihin ei tarkoita, että voisin kulkea töihin myös jos minulla olisi vuorotyö saati että kaikilla olisi mahdollisuutta kulkea siihen päivätyöhönsäkään sillä bussilla. Kaikki eivät asu metron, ratikan ja vilkkaan bussiliikenteen keskiössä.

Salipelleilyä

Käyn kuntosalilla taas vaihteeksi aktiivisemmin. Viime keväänä se saamarin tuoliaksidentti kun katkaisi aika hyvin urheiluharrastukset ja sitten kesäkin meni vähän laiskemmissa merkeissä. Käyn tuolla läheisellä "äijäsalilla" eli siellä ei paljon naisia näy, lähinnä opiskelijanuorukaisia. Ei sillä, en valita...

Paitsi, että valitan. Joskus kun tuntuu, ettei niitten hiton äijien mielessä käy, että jos kysyn, että koska penkkipaika on vapaa niin minä saatan kysyä sitä siksi, että tahdon siihen itse. En siksi, että kun olen odottanut en jonkun lihaskimpun tekemät kaksi sarjaa niin joku muu voi mennä siihen. Mutisin hiukan, mutta koska mutinoitani ei kukaan kuullut tein sitten itelleni penkkipaikan muualle.

Tähän sitten myönnettäköön, että pääasiassa tuolla on oikeasti ihan tosi mukavaa porukkaa, moni ehottaa ihan ystävällisesti, että voivat nostaa ne saamarinmoiset pinonsa painokiekkoja siitä härvelistä veks, että pääsen tekemään omilla pienillä painoillani omiani. Yleensä minulla ei ole niin kiire, etten voisi odotella tai tehä jotain muuta välissä. 

Toinen asia mikä minua on nyt viimeaikoina ärsyttänyt salilla ja se kyllä johtuu ihan täysin itsestäni on se, että en osaa valita oikeita kamppeita sinne. Muistan yleensä hyvien alusvaatteiden merkityksen vasta siinä vaiheessa kun ne päälläolevat on rullautuneet persvakoon tai hiertävät muuten ikävästi. 

Ja sitten välillä ihan suoraansanottuna huvittaa kun näkee niitä salikarjuja, jotka tekee jotain pikkuliikettä ihan päin persettä ja tekniikasta ole tietoakaan niin painavilla painoilla, että juuri ja juuri jaksavat. Onhan se toki miehistä ottaa sieltä panotelineestä se painavin käsipaino, mutta sitä en käsitä mikä idea niitä vattalihaksia on treenata hauiskääntöjä muistuttavalla tekniikalla... Jos vaan ottaisi sen vähän pienemmän painon ja tekisi kunnolla niin ei a) näyttäisi niin nololta muitten silmissä ja b) saattaisi jopa kehittää sitä lihasta mitä on tarkoitus sillä liikkeellä harjoittaa. Voi toki olla, että olen vain tyhmä nainen ja en vain tajua sitä niiden treenimetodin hienoutta, hyvin mahdollista.  Eikä tuo nyt suoranaisesti minua häiritte, minä olen aika tosi kaukana siitä päästä sitä painotelinettä missä näiden herrojen käyttämät painot on. Joskus vaan huvittaa.

Epilepsialiitto kiittää

Kun pyöräilee pimeällä on hyvä pitää valoa pyörässä. Ei siksi, että näkisi itse (se on plussaa toki) vaan siksi, että itse pyöräilijä nähdään. Pyörän valoissa on kuitenkin pari ihan tuhottoman toivottoman kettumaista puolta:


1. Lamput jotka on suunnattu juuri kävelijän silmien tasolle. Ei hitto, ne lamput ei ole (onneksi yleensä ainakaan) mitään helkkarin valonheittimiä, joten se näkyvyys ei juuri lisäänny siitä, että koittaa häikäistä vastaantulijat vaan paras paikka sille valolle on vähän alaviistoon siihen etupyörän eteen suunnilleen.

2. Discovaloina toimivat vilkuttimet. Ei hyvää päivää, minä en ole epileptikko, mutta minäkin meinaan saada jonkun kohtauksen niistä vilkkuvaloista (joita ei saisi käsittääkseni lain mukaan edes käyttää), joten voin vain kuvitella miltä ne jostain epileptikosta tai muuten herkemmästä ihmisestä tuntuu.

Kun kerran valoista aloitettiin niin jatketaanpa sitten vähän vielä. Minulla ei suoranaisesti ole kamalia antipatioita jouluvaloja kohtaan, jos niiden kanssa on käytetty edes alustavaa harkintaa ja jotain muutakin kun perssilmää. En silti tajua kamalia jenkkityylisiä hirviyksiä, jossa joku puuparka tai vastaava on haudattu valomeren alle, mieluusti vielä vilkkuvan ja mahdollisimman monivärisen. Ja vaikka saatan naurahtaa ohikulkiessani hauskalle kyrvänmuotoiselle jouluvalosommitelmalle en ehkä silti jaksaisi katsella sellaista naapuritaloni ikkunassa kovin kauaa.

Kiittämättömyydestä

Huomasin tässä eräs päivä kiroavani sitä, että kun  mandariineista on kerran jalostettu lajikkeita joissa ei ole siemeniä niin miksi ihmeessä niistä ei samalla ole jalostettu pois sitä ärsyttävää valkoista möhnää, jota saa raapia kynsiensäaluset täyteen, että hedelmästä tulee syömäkelpoinen?

Tämä ihmisen mielessä joka ei vielä 5 vuotta sitten voinut kuvitellakaan voivansa syödä koko hedelmää. Ihmisen "suusta", jolle mandariinikuoret roskakorissa tietyssä päässä koulua saattoi tarkoittaa koulupäivän keskeytymistä ja kotiinlähtöä jokunen vuosi sitten.

Joskus sitä vain herää ja tajuaa, että on kiittämätön kakara.


Kirjoittelin jo viime vuonna siitä, kuika minusta joululaulut pitäisi ihan ehdottomasti kieltää ennen joulukuun alkua, olen edelleen samaa mieltä. Lisäksi nyt kun niitä joululauluja on soveliasta soittaa niin kieltäisin edelleen mieluusti ne viimisenpäälle ärsyttävät renkutukset, jossa joku mukasuloinen pikkupentu joka ei todellakaan vielä osaa hallita ääntään laulaa kuinka hassua oli kun "joulupukki suukon sai" tajuamatta pätkääkään mitä laulaa.

Ja mainitsenpa nyt sitten vielä, että ne jotka jalosteli niitä mandariineja voisi palata sorvinsa ääneen, äsken syömässäni yksilössä niitä oli ihan liikaa... Mutta nuo täysikasvuiset siemenet vielä menee, kaikkein ärsyttävimpiä on ne minisiemenet joita on hitosti ja jotka on teräviä kun tappajasepeli pyöräteillä...

Hyvää joulunodotusta. Palailen varmaan jatkossa taas linjoille useammin kun tämä ällöttävä alkuhuuma ja vaaleanpunainen höttö jossa olen elänyt viimeiset puoli vuotta on uhkaavasti haihtumaan päin ja maailmalle ja sen vittumaisuuksille riittää taas huomiointikykyä.

Ihmissuhteista mistäs muustakaan...

Kyllä, pitkään oli yllättävän hauskaa.
Kyllä uutiset on viimeaikoina olleet sellaisia, ettei niistä ole oikein osannut edes sanoa mitään. En ole osannut päättää pitäisikö minun olla huvittunut, järkyttynyt, epätoivoinen vai välinpitämätön.

Mutta niin, tänään taas pitkästä aikaa vituttaa oikein kunnolla. Vaihteeksi taas kun on useamman ihmisen kanssa tekemisissä yhtä aikaa sattuu sellaisiakin hetkiä, että useampi ihminen onnistuu samaan aikaan olemaan idiootti ja asiat jotka ei yksistään saisi oikeastaan mitään aikaan kumuloituu niin, että menettää hermonsa.

Minun oli tarkoitus käydä eräässä yleisötapahtumassa parin kaverin kanssa jotka olivat myös menossa sinne. Kun itse lähettelin pariinkin otteeseen viestejä jossa ensin ilmoitin saapuneeni paikalle ja sen jälkeen lähteväni sieltä, vastauksia ei kuulunut. Pari tuntia sen jälkeen kun olin kotiutunut tuli kuitenkin viesti, että olin koko ajan ollut ihmisten mielissä, mutta siitä huolimatta kuitenkin he unohtivat minulle soittaa tai vastata. No ei siinä mitään, mutta arvostaisin enemmän sitä, että ihmiset sanoisivat ihan suoraan, ettei kiinnosta. Siitä minä en loukkaannu, jos olen kysynyt voinko lähteä mukaan, ymmärrän vastauksen, että nyt tällä kertaa ei sovi. Menen kyllä yksinkin. Sitä sen sijaan en ymmärrä, että ensin minun pitää rukata omia aikataulujani muiden mukaan, sellaisten ihmisten mukaan joilla ei vissiin alun perinkään ollut mitään halua oikeasti itse noudattaa osaansa sopimuksesta. Olisi ollut vaan niin älyttömän paljon helpompaa jos kenenkään ei olisi tarvinnut joustaa mihinkään suuntaan.

Toinen asia sitten mikä lopulta oikeasti sai minut miltei räjähtämään on tuon nykyisen munakkaan idiotismi. Jos oikeasti sanoo lukevansa tenttiin niin minä kilttinä tyttöystävänä annan herran kiltisti lukea tenttiin, pistin viestiä kyllä, että olen kotona kun Hra Munakas aamulla kyseli koska olen kotona. Ajattelin, että joskos herra tahtoo minut ruokkia eilisen rääppeillä. Siinä pari tuntia odoteltuani sain viestin, että Hra Munakas on jossain perseessä moottoripyörineen jollain hiton grillillä mättämässä naamaansa makkaraperunoita. Ei siinä sinällään mitään, mutta olisi se saamarin lahopää voinut kertoa ettei kiltisti istukaan kotonaan pänttäämässä akateemista sivistystä pollaansa vaan koittaa tapattaa ittiään tuolla märkien lehtien seassa sillä hiton peltikasalla. Eikä siinä mitään, minun kiukkuani ei luonnollisesti yhtään lievittänyt se, että nyt minun pitää käydä kauppassa hiton nälkäisenä kun olin jo mielessäni suunnitellut kuinka vain hypin valmiin lämpimän ruuan ääreen. Vääryys.

Hyvää syksyä!

Syksy on taas täällä ja niin näyttävät taas olevan myös idioottien älyvapaat lauselmat. Tämä juttu oli taas vaihteeksi sellainen, että piti pitkästä aikaa kirjoittaa pari sanaa tännekin.

Opiskelijoillehan luvattiin sekä keppiä, että porkkanaa tässä taannoin. Kuten olettaa saattoi lopulta jäi jäljelle vaan lähinnä sitä keppiä ja porkkana osoittautui homeiseksi ruikulaksi; opintotuki luvattiin sitoa indeksiin... 2014. Jo silloin kävi mielessä, että tämä on hieno tapa luvata jotain mitä ei ole aikomustakaan toteuttaa.

Nyt sitten Työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen meni ja teki virheen ja hätiköiden kommentoi asiaa jo tässä vaiheessa. Hänen mielestään siis opintotuen korotukseen ei ole varaa ja koska siihen ei ole varaa olisi helppo perua lupaukset jo nyt kun asiaa ei ole vielä oikeasti ajettu läpi. 

Mietin vain kuinka paljon niitä fiksumpia ihmisiä nyt harmittaa kun Erkki meni jo tässä vaiheessa sabotoimaan. Siellä kiristellään hampaita ja harmitellaan kuinka opiskelijat olisivat olleet tyytyväisiä saavutettuun etuun. Siis niihin pariin satunnaiseen roposeen lisää parin vuoden päästä mitä tuo indeksiin sitominen tarkoittaa. Kukaanhan ei ole puhunut siitä, että opintotukea oikeasti tarkastettaisiin ja siihen oikeasti tehtäisiin ne tarvittavat lisäykset, että sillä eläisi. Nyt pari vuotta vielä kun odotetaan niin opintotuki huononee koko ajan kun ruuan hinta nousee ja rahan arvo laskee. Siihen kun sitten tehdään se indeksiin sitominen niin ole kuule Erkki ihan huoletta, kohta opiskelijat ovat automaationa myös sosiaalituen asiakkaita kun opintotuki ei sellaisenaan riitä elämiseen mitenkään päin. 

Lisäksi: opintotuestahan säästettiin jo. Se 10 miljoonaa pois huonoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevilta nyhdettiin jo pois opintotukiuudistuksen avulla, kuinkas paljon kansliapäälliköiden palkasta kiristettiinkään? Tahtoisin nähdä Erkki Virtasen elävän vaikka pari kuukautta opintotuella ja kertovan sen jälkeen kuinka opintotuen indeksiin sitomisesta pitäisi luopua kun siihen ei ole varaa. 


Minua mietityttää ihan tosissaan mitä tämä yhteiskunta oikein ajaa takaa opiskelijoiden tylyttämisellä. Tahdotaanko Suomesta maa jossa (vanhempien) varallisuus eikä lahjakkuus on se joka määrää minkä verran ihmisillä on varaa opiskella. Eikö olisi sen sijaan kaikkien etu jos opiskelupaikkojen tarpeesta tehtäisiin tutkimus jossa oikeasti katsottaisiin miltä aloilta tarvitaan osaajia ja aloituspaikat mitotettaisiin tämän mukaan? Silloin kortistoon joutuisi vähemmän porukkaa ja olisi varaa sitoa se opintotukikin indeksiin... Ehkä.

Ihmisille joilla ei ole harmaintakaan käsitystä siitä miten allergiat oikeasti toimivat

Minulla on jokunen inha maailmaa vaikeuttava allergia. Ne oikesti jossain määrin rajoittavat elämääni ja muutenkin tekevät siitä hankalahkoa. Eräs näistä on eläinallergiat.

Monesti ihmiset luulevat, että allergiat ovat ja pysyvät, kun allergia on se on ja pysyy samanlaisena hamaan tulevaan. Valitettavasti näin ei ole ainakaan minun kohdallani. Allergiaoireet vaihtelevat, toisena päivänä pystyt syömään omenan, toisena päivänä se meinaa tappaa sinut. Yhtenä päivänä voit lääkkeiden voimalla tavata ystävääsi jolla on koira parin tunnin ajan, toisena vartti alkaa olla liikaa. Allergiat myös seilaavat pidemmällä aikavälillä, välillä on helpompia kausia välillä vaikeampia.

Eläinallergioissa joku rotu tekee oireita heti ja pahemmin, toiset hitaammin ja lievempinä, jopa eri yksilöiden välillä on eroja. Lisäksi allergia vaatii aina herkistymisen, jokin eläin josta et ensimmäisellä kerralla saa mitään oireita saattaa olla sinulle kuolemaksi jonkin ajan kuluttua.Yleinen trendi kuitenkin on se, että allergia pahenee kun aikaa kuluu, mitä enemmän yhden eläimen kanssa on tekemisissä sitä pahemmat oireet ovat aina seuraavalla kerralla. Olen huomannut, että oireet "nollautuvat" hetkeksi jos kyseiselle yksilölle ei altistu ollenkaan hetkeen ja nyt puhutaan vuosista. 

Eläinpöly on siitä hankalaa tavaraa, että se on samanlaista kun ihmispölykin, näkymätöntä. Jokaisen miedän ympärillä on näkymätön pilvi kuollutta ihosolukkoa, sitä on joka paikassa. Suurin osa näkyvästä pölystä on kuollutta ihmistä. Sama eläinpölyn kanssa, sitä vaikka kuinka siivoaa sitä ei saa pois kokonaan millään. Hyvin allergiselle ihmiselle, etenkin sellaiselle joka on herkistynyt sille tietylle eläimelle jo hyvin pieni määrä tätä pölyä riittää oireiden syntymiseen. Imurointi, pölyjen pyyhkiminen, pyykkääminen eivät auta. Se ettei eläin pääse kaikkiin huoneisiin voi jonkin verran helpottaa, mutta ei estä pölyä kulkeutumasta siihenkin huoneeseen.

Tästä mainio esimerkki on ystäväni joka hankki kissan.
Alkuun minulla ei ollut suuriakaan ongelmia vierailla tuon ystäväni luona, nykyään en voi olla edes tuon ihmisen lähellä koska jo hänen vaatteidensa eläinpölyn määrä saa allergiaoireet valloilleen. (Senkin jälkeen kun hän on ollut viikon pois kotoaan ja pessyt vaatteitaan välillä.) Lisäksi ystäväni kissoista toinen selkeästi allergisoi minua enemmän kun toinen, jostain syystä naaraskissaa kestän paremmin. Niin, allergiatestien mukaan en muuten edes ole allerginen kissoille.

Tästä syystä minulle on aina jonkinlainen henkilökohtainen tragedia kun läheiseni hankkivat lemmikkejä, se tarkoittaa  melko automaattisesti, että yhteydenpito ja yhdessäolo nuiden ihmisten kanssa vähenee huomattavasti. 

Ajokoululaki

Minua ei ole kamalasti veetuttanut viimeaikoina. Eikä kyllä ole ollut juuri aikaakaan sellaiseen. Eläminen vie aikaa tietokoneelta istumiselta ja pihallakin on ollut melko hyvät kelit.

Pari pientä sattumusta tien päältä voisin kuitenkin kertoa...

Eilen kun tulin töistä kotiin ajeli edessäni joku Hiace joka seilasi melko hienosti edestakaisin, meinasi pelottaa jo, että milloin se ajaa ojaan. Ei tarvinnut pelätä kauan, onni mukana siinä, että onnistui törttöämään sopivalle puolelle tietä ja ajoi korokekiveyksen yli keskinurtsille. Kyllä se vissin hiukan sitä törppöä herätti kun se 10 senttiä korkea katukiveys nakkasi sitä autoa vähän ilmaan ja pölypilvi lehahti ruusupuskista.

Toinen loistelias esimerkki siitä miten käy kun ympäröivää maailmaa ei vaan huomioida sattui tänään aamusta kun lähdin töihin. Huomasin kyllä, että siinä bussipyäskin päädyssä oli farmariauto, mutta kun se siinä oli ilman valoja ja vielä pysäkillä niin mietin, että tokihan se siinä pysyykin... Niin pysyikin, kunnes ilman vilkkuja lähti koukkaaamaan siihen tielle just eteeni. Painoin jarrut pohjaan ja niin tämäkin huippukuski. Sitten tämä arjen rallisankari pysähtyi auto puoliksi tiellä ja puoliksi siellä bussipysäkillä ja  huitoo, että menen ohi! No, kun ei se eukko saanut sitä autoaan siitä liikkumaan niin koukkasin ohi, mutta taisi päästä pari kaunista sanaa ilmoille siitä kenelle pitäisi myöntää ajokortti ja kenelle ei...

Lisää lomaa...

Hyvää ja iloista maanantaita.

Se alkoi loistavasti. Soitin hyvillä mielin pomolle, että koskas minä aloitankaan työt kun oli sovittu. Ylihuomenna oli tarkoitus aloittaa. Pomo vastasi, ettei ne sitten tarvitsekaan minua ja että ovatkin hoitaneet kesälomasijaisuuden muulla tavoin. Olisivathan ne toki voineet tästä hiukan aikaisemminkin ilmoittaa?

No, lisää lomaa.
Mikäs siinä.
Olisin minä opiskelijana keksinyt jotain tekemistä sille palkalle...
Esim. vuokran maksun.
Kyllä minua vaan silti vituttaa melkoisesti. 

Pyörittelen kielelläni sanoja "vitun kusipää" ja "saatanan mulkku", en ole vielä päättänyt kumpi on suosikkini vai pitäisikö keksiä vielä jotain nasevampaa... 

ps. Liiton lakimiehen mielestä ei kannata tapella sen kummemmin joten siinäpä se, työnantajalle ei tule mitään sanktioita työsopimusrikkomuksesta.

Metamutinaa ja pohdiskelua

Olen jonkin aikaa miettinyt tämän blogin kohtaloa.Tai en nyt kohtaloa, mutta luonnetta. En päivitä päivittäin, en välttämättä edes viikoittain. Pitäisikö?

Olen myös miettinyt, muovaisinko blogista enemmän päiväkirjamaisen, etten keskittyisikään vain ärsytyksenaiheisiin vai kirjoittelisinko myös muista mieltäni pohdituttavista aiheista. Työt toki alkavat taas heinäkuun alusta, että se voi taas kirvoittaa aiheita ihan ärsytykseenkin... Samoin olen ilmeisesti taas sotkenut itseni johonkin mitä kutsutaan parisuhteeksi, että naisten ja miesten välisistä eroista ja ihmisten erilaisuuksista saattaa siitäkin jatkossa tulla enempi pohdintaa.

En myöskään ole koskaan huomioinut erityisemmin lukijoitani, joita kuitenkin ilmeisesti jostain käsittämättömästä syystä tälläkin blogilla jokunen on. (Kiitos mielenkiinnosta.) Olen ilahtunut jokaisesta uudesta kommentista ja minusta on mukava kuulla myös muiden ajatuksia asioista joista kirjoitan ja miksei muustakin. 

Äänestämällä voit vaikuttaa...

Olen miettinyt monesti pitäisikö minun pidättäytyä poliittisista aiheista kokonaisuuksina. Politiikka kun on politiikkaa ja poliittiset mielipiteet mitä on. Toisaalta, koska olen kirjoitellut melko suoria mielipiteitä tähänkin asti voinen kommentoida myös vaalitulosta ja mielipiteitäni hallituspohjasta ja ministerijaoista. Koska nyt nimittäin ottaa päästä melko hienosti. 

Ministerisalkut siis jaettiin näin:


Kokoomus (6): Pääministeri, sosiaali- ja terveysministeri, elinkeinoministeri, hallinto-ja kuntaministeri, ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri ja maa- ja metsätalousministeri.
SDP (6) : Valtiovarainministeri, ulkoasiainministeri, peruspalveluministeri, opetusministeri, työministeri, asunto- ja viestintäministeri.
Vihreät (2): Ympäristöministeri ja kehitysyhteistyöministeri.
Vasemmistoliitto (2): Liikenneministeri ja kulttuuri/urheiluministeri
RKP (2): Oikeusministeri ja puolustusministeri
Kristillisdemokraatit (1): Sisäasiainministeri

Odotan innolla mitä kaikkea jännää Vihreät saavat aikaan ympäristöministeriössä. Olin kuulevinani uutisista, että kehitysyhteystyörahoja oltaisiin leikkaamassa, joten olen optimistinen siitä, että tuolla saralla eivät saa kovin pahoja aikaan.  

Ja mitä hallitus haluaa tehdä:

PORKKANAA

1. Hallitus alentaa yhteisöveroa yhdellä prosenttiyksiköllä, se on jatkossa 25 prosenttia.
 -tähän minulla ei ole kummempaa kommenttia, en näe muutosta pahana. 
2. Ansiotuloverotus ei kiristy vaalikaudella, sillä ansiotason nousu ja inflaation vaikutukset otetaan huomioon.
-Tämä on itseasia varmaan ainoita hyviä asioita tällä listalla, minusta rahat pitäisi kaivaa tässä vaiheessa ihan jostain muualta kun työssäkäyviltä, niiltä siis jotka edelleen ovat töissä. Leikkauskohteita varmasti löytyy... Olen maininnut muutamia aikaisemmin kirjoituksissani. 
3. Kaivosteollisuuden kasvua vauhditetaan sijoittamalla valtion rahaa kaivosrahastoille.
- Tämä on kanssa kohta johon suhtaudun pienellä toiveikkuudella. Tosin tässä minulla on oma lehmä ojassa, toivon joskus työskenteleväni alalla, joten siinä mielessä mielipiteeni ei ole täysin neutraali. 
4. Vuosina 2012 ja 2013 kuntien yhteisövero-osuus maksetaan viidellä prosenttiyksiköllä korotettuna.
- Tähän pitäisi oikeasti perehtyä paremmin jotta uskaltaisin sanoa mitään. 
5. Erityisesti nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyttä halutaan vähentää noin 140 miljoonan euron toimenpideohjelmalla, johon kuuluu muun muassa se, että alle 25-vuotiaille nuorille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille tarjotaan viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta esimerkiksi työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikka. 
-Vaikka suhtaudun jokseenkin skeptisesti valtion erilaisiin työllistämistoimiin niin olen hienoisesti myönteisellä kannalla tämän suhteen. Sanoisin silti, että ennemmin nuo rahat kannattaisi käyttää koulutuksen parantamiseen ja opintojen ohjaukseen ja muutenkin opetuksen kehittämiseen. Jos jotain jää yli niin sitten voitaisiin parantaa nuorten ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä. 
6. Työttömyysturvan peruspäivärahaan tulee noin 100 euron korotus ja toimeentulotuen perusosaa korotetaan kuudella prosentilla. 
-Sinällään hienoa, kunhan toimeentulotuki on sellainen, että se rohkaisee työntekoon eikä passivoi liikaa. 
7. Työmarkkinatukea nostetaan 100 eurolla kuukaudessa.
- Ei suurempaa kommentoitavaa.
8. Yksinhuoltajia tuetaan viidellä miljoonalla eurolla.
- Mihinköhän se toinen 5 miljoona pistetään mikä siitä opintotuen kiristämisestä säästyi? Ei vaan, ei minulla mitään yksinhuoltajia vastaan ole. :) 
9. Yleistä asumistukea vahvistetaan muun muassa tulorajoja korottamalla. Hyväksyttyjä enimmäisasumismenoja korotetaan 50 eurolla kuukaudessa.
- Hienoa, koskeeko tämä myös opiskelijoita? Ai ei vai? Sinällään hyvä, nykyisellä asumistuella ei juuri nykyisiä vuokria maksella. 
10. Opintotuki sidotaan indeksiin syyskuussa 2014.
- Onkohan tuo alempana oleva otsikko yhden rivin turhan alhaalla? [Liuta rumia sanoja.] Osoittasiko joku tästä sen porkkanan? Ensin pidetään opintotukea samalla tasolla seuraavatkin 4 vuotta kun samalla aikaa suunnilleen kaiken hinnat nousee ja sitten se sidotaan indeksiin (taitaa olla turha toive, että opintotukea tarkastettaisiin ennen sitä indeksiin sitomista) ja sitten aletaan lisätä se euro tai pari kuussa lisää opiskelijoille. Hienoa, aika mätä porkkana, etten sanoisi. No, pieni lohtu tässä on se, että toimeentulotuki nousee, toivottavasti mahdollisimman moni opiskelija tajuaa hakea sitä elantonsa turvaksi kun opintotuki ei riitä elämiseen...

KEPPIÄ

1.Uusille ydinvoimaloille ei anneta periaatelupia. Tämä tarkoittaa sitä, että Fortum ei voi saada lupaa uudelle ydinvoimalalle Loviisaan.
-Ei niin paha kun ehkä kuvittelette minun ajattelevan. Rakennetaan ensin ne jo luvat saaneet uudet, korjataan ja parannellaan vanhat kuntoon, kyllä niillä pärjätään seuraavay 4 vuotta, harkitaan sitten uudelleen. 
2. Asuntolainojen korkojen vähennysoikeutta ajetaan vaalikauden aikana asteittain alas. Vaalikauden jälkeen asuntolainan koroista 75 prosenttia on vähennyskelpoisia.
-Periaatteessa en ole tätä vastaan. Sitä vastaan tosin olen ihan määrättömän paljon, että asunnonomistajia alettaisiin verottaa oman asunnon tuottamasta "hyödystä" eikös ne sitäkin vähän aikaa sitten suunnitelleet. 
3. Pääomatulovero nousee 28 prosentista 30 prosenttiin, 50 000 euroa ylittävältä osalta 32 prosenttiin. Perintö- ja lahjaverotukseen lisätään uusi 16 prosentin porras yli 200 000 euron lahjoille ja perinnöille.
-Tässäkin olen hiukan ristiriitaisella mielellä. En siis kommentoi pääomaverotukseen mitään. Perintövero taas on mielestäni yksi epäoikeudenmukaisimmista veroista ikinä. Siitä perittävästä omaisuudesta on verot maksettu jo joten minusta on naurettavaa verottaa jo moneen kertaan verotettua.  
4. Kotitalousvähennyksen korvattava prosenttiosuus on jatkossa 45 prosenttia ja enimmäismäärä 2000 euroa.
- En pidä tätä pahana asiana. 
5. Liikenteen polttoaineiden verotasoa nostetaan kahdessa vaiheessa yhteensä 10 prosentilla eli 250 miljoonalla eurolla. Ajoneuvoverotusta kiristetään 70 miljoonalla eurolla käyttöä painottaen.
-Tämä on toinen niistä kohdista jotka oikeasti saivat minut kiehumaan. Tässä maassa on paljon ihmisiä joiden on PAKKO käyttää omaa autoa koska julkinen liikenne on huonoa, työajat sellaiset, ettei sitä voi käyttää tai koko julkista liikennettä ei yksinkertaisesti ole. Polttoaineen hinnasta verojen osuus on nyt jo täysin kestämätön. Minä en tajua miksi ihmisiä ja ihmisten liikkumista pitää koittaa estää ja vaikeuttaa kaikin mahdollisin keinoin. Lisäksi kun polttoaineen verotuksen nosto ei vaikuta ainoastaan siihen liikkumiseen julkisten hintojen nousuna tai suurempana bensalaskuna vaan se näkyy hinnoissa myös niille jotka eivät edes omista autoa kun suunnilleen kaiken hinnat nousevat. 
6. Alkoholin ja tupakan, makeisten ja jäätelön verotusta kiristetään.
-Tämä ei koske minua niin paljon, että jaksaisin siitä kiinnostua, sinänsä suhtaudun tähän ehkä jopa hiukan myönteisesti, vastavuoroisesti voitaisiin tosin laskea esim. vihannesten ja hedelmien verotusta. 
7. Puolustusvoimien säästöohjelmaan kuuluu muun muassa hallintorakenteen supistaminen ja mahdollisesti varusmiespalveluksen lyhentäminen.
- Tähän en oikeastaan osaa kommentoida mitään kun en ole perehtynyt puoltustusvoimien varainkäyttöön yhtään. En edes sen vertaa, että voisin sanoa mutuna mitään. 
8. Sukupuolineutraali avioliittolaki ei toteudu tällä hallituskaudella.
-Tässäkin on asia josta mielipiteeni on ristiriitainen ja olen tainnut kirjoittaakin tästä aiheesta homoiltakirjoitukseni yhteydessä. En näkisi hyväksymistä pahana asiana varsinaisesti, koska minusta lapsella on ensisijaisesti oikeus rakastaviin vanhempiin.
9. Nato-jäsenyyden hakemista ei valmistella.
-Tästä olen tavallaan hyvilläni, vaikka NATO-kantani ei olekaan ihan kiveen kirjoitettu. 
10. Sähköyhtiöiden päästökaupan vuoksi keräämiä voittoja aletaan verottaa niin kutsutulla Windfall-verolla, jonka arvioidaan tuovan valtiolle 170 miljoonaa euroa. 
-Olen lähtökohtaisesti koko päästökauppa-ajatusta vastaan, joten sinällään... 


Niin ja tästä oli viisaasti jätetty pois tämä kohta:

17. Pääministerin johdolla laaditaan kansalliskielistrategia, kaksikielisyyttä vahvistetaan.
- Mitäpä tähän sitten sanoisi... Tässä olisi mahdollisuus seurata jotain hyvääkin, mutta en ole kovin optimistinen tämän asian suhteen. Uskon sen sijaan, että tästä seuraa juuri sitä mitä pelkäänkin, eli tehdään kaikkia hienoja ja jänniä uusia kokeiluja ja perustetaan työryhmiä miettimään sitä miten nuoret joita ei niin pätkääkään nappaa sitä ruotsia lukea opiskelisivat sitä hymyissä suin. Mitään ei oikeasti tapahdu, mutta rahaa palaa. En nimittäin keksi miten ketään voisi motivoida opiskelemaan innolla jotain mikä katsotaan painolastiksi ja jonka osaamiseen ei voida antaa edes yhtä jollain tavalla järkevästi perusteltua syytä. 

Niin ja olihan siellä maininta siitäkin, että velkaantumista hidastetaan, se oli mielestäni ihan hyvä suunta. Toki aina parempi jos velkaantuminen saataisiin loppumaan kokonaan, mutta ei tuokaan nyt niin valtavan kamalan paha suunta ole. Jotain järkeä sielläkin. 

Mitäpä siis voimme todeta uudesta hallituksesta? Nauroin ääneen kun luin ministerijaot. Mietin, että olisiko voitu tehdä vielä enemmän vastoin sitä miten niin moni suomalainen äänesti. Odotan kauhunsekaisella jännityksellä sitä mitä tapahtuu neljän vuoden päästä, mitä tapahtuu seuraavissa vaaleissa ja mitä kaikkea tässä välissä ehtii tapahtua.

Lälläripyörä...

Joku teki eilen elämänsä virheen. Se joku olin ehkä minä. Se joku joutui vastaamaan hymyillen esitettyyn kysymykseen tahtoisinko käydä kaupassa... Siihen kutsuun liittyi pieni reunaehto; käytettävä kulkuväline on kaksipyöräinen, kohtuullisen tehokas japsi. Ja tämä joku typerys meni sanomaan "joo", eikä ajatellut hetkeäkään millaisia sivuvaikutuksia reilun satasen vaudissa prätkätakin selkämyksessä roikkumisella saattaisi olla. 

Eikä ne sivuvaikutukset muuten ole pienet.

• 20 kilometrin edestakaisesta kaupassakäynnistä saattaa yhtäkkiä tulla 120 kilometrinen kauppareissu (ellei se kaupassakäynti pääse unohtumaan kokonaan).
• Käsivarteni huutavat todennäköisesti huomenna hoosiannaa.
• Poskilihakseni ovat krampissa tyhmänä virnuilemisesta.
• Nahkatakkini on alkanut erehdyttävästi muistuttaa silmissäni prätkätakkia.
• Moottoripyörien järjettömät vakuutuslaskut, bensan jumalaton hinta, moottoripyörän epäkäytännöllisyys ja muut pienet seikat vaikuttavat suorastaan naurettavan mitättömiltä.
• Jokainen vastaantuleva moottoripyörä saa minut melkein itkemään: "Tuokin kaunokainen voisi olla minun koipieni välissä!"

En suosittele kenellekään, on se vaan niin mahtavaa puuhaa...

Mikä ero on pyöräilijällä ja rullaluistelijalla?

Niillä on aika hitosti eroa! Rullaluistelija on jalankulkija, rullaluistelija tekee töitä hiukan eritavalla kroppansa kanssa kun pyöräilijä ja rullaluistelijalle maaston esteet on suurempi ongelma kun pyöräilijälle.  Rullaluistelija (ainakaan minä) ei tee yhdeksänkymmen asteen käännöksiä kohtuullisen kovasta vauhdista ihan nuin vain.

Jos en muuta tänään oppinut niin sen, etten enää ikinä lähe liikenteeseen pyöräilijän kanssa jolla ei ole alkeellisintakaan käsitystä rullaluistelusta.

Suvi tuli lumi suli, eikös se nyt jo riittäisi?

Meinasin jo tänään kirjoittaa postauksen jossa pahoittelen, että viimeaikoina olen ollut enempi huvittunut kaikesta maailman pelleilystä kun puhtaan ärsyyntynyt ja asiat jotka ärsyttävät ovat sellaisia josta olen jo ennenkin sanonut oman osani.

No nyt  kuitenkin sitten tuli vastaan uutinen joka mielestäni vaatii ärsyyntymistä  ihan kirjallisessa muodossa. En ole ihan varma kannattaako kenenkään oikeasti kuunnella tuota lähinnä vaikerrukselta kuulostavaa ininää jonka Hesari on iloksemme laittanut sivulleen, jo ajatus on tarpeeksi. Tässä uudessa Suvilaulussa on siis syvällisenä sanomana maailman pelastaminen ja siinä lauletaan luonnonsuojelusta. Tässä minun on pakko uskoa Hesaria koska tuosta ininästä en kyllä ottanut juuri selvää ja kovin pitkään korvani ja pääni eivät sitä kestäneet.

Jos jostain vanhasta renkutuksesta halutaan eroon sen sisällön takia niin miksei sitä sitten suoraa poisteta, miksi pitää lähtä temppuilemaan ja muokkaamaan? Jos vanha ei kelpaa ja kuvittelee pystyvänsä parempaan niin eikö kannattaisi tehdä kokonaan uusi ja oma? Tuollainen vanhan tuunaaminen tuntuu lähinnä naurettavalta, etenkin jos se tehdään tekopyhästi. Jos halutaan tehdä uusi biisi luonnonsuojelusa ja maailmanpelastuksesta kun vanha "luoja suo"-tyylinen biisi ei kelpaa niin dumpatkaa suosiolla se vanha wanhoihin hywin aikoihin ja muistoihin. Nyt se on edelleen ihan tismalleen sama virsipohjainen renkutus, ei ne penskat ajattele mitä ne laulaa, joten satunnaisten sanojen muuttaminen on nähdäkseni melkoisen turhaa.  

Sinällään suhtaudun ihan myönteisesti siihen ajatukseen, että yhteiskuntaa ollaan viemässä tasa-arvoisempaan suuntaan, kunhan se toteutetaan järjellä. Suomalaiseen koulukulttuuriin Suvivirsi on kuulunut käsittääkseni hyvin kauan eikä sitä varmasti kovinkaan moni koululainen ajattele uskonnollisena lauluna, se on perinnekappale. Jos ei tahdo uskonnollista veisua hoilaa niin minusta siihen on jokaisella oikeus, mutta se ei mielestäni kuitenkaa ole riittävä syy poistaa perinteitä. Jos tahdotaan tehdä uusia perinteitä niin aina parempi.

Kiellot, rajoitukset ja terve järki

Tämän aamun "Ei kai nyt ole aprillipäivä"-uutinen on tässä.

Siis hetkinen... Nämä on taas löytämässä uuden tuotteen johon voidaan liimailla varoitustarroja? Hienoa hienoa, minkäköhän varoitustarratehtaan osakkeita tuolla istuvat ihmiset ovat juuri ostaneet ison pinon?

Täysin vakuuttavaa tietoa sähkömagneettisen säteilyn vaaroista ei ole, mutta eipä ole kovin monen muunkaan asian vaaroista. Varovaisuus on hyvä juttu, mutta senkin voi viedä liian pitkälle. Nykytiedon valossa kännyköistä ei ole vaaraa, jos pelkää liikaa voi käyttää handsfreetä mitä suosittelen kyllä jos se kännykkä tuntikaupalla päivittäin siinä korvalla on, alkaa hiostaa ja tuntua ikävältä.

Langattomia verkkoja on nykyään suunnilleen kaikkialla hotelleissa, ravintoloissa, kaupungeilla, elokuvateattereissa, kahvioissa, kodeissa. Miksi ne pitäisi kieltää kouluissa? Ja miksi ylipäätään asia koskee vain kouluja, eikä aikuisten terveydestä olla huolissaan ollenkaan? Miten nuo ihmiset voivat hyväksyä sen, että huimaavan suuri määrä ihmisiä tekee näytepäätetyötä?

Minä en usko sähkömagneettisen säteilyn olevan ihmiselle haitallista siinä määrin mitä sitä normielektroniikasta irtoaa, olisin enemmänkin huolissani palonestoaineista jos jostain pitää huolissaan olla. Samoin olen huolissani siitä pölymäärästä joka peruskoneeseen kodeissa (ja työpaikoilla?) kertyy kun niitä ei varmaan monikaan kovin usein puhdistele, se on ihan selkeä palovaaran aiheuttaja.

Niin ja minä en muuten usko sähköallergiaankaan. Uskon, että suurin osa niistä oireista johtuu siitä, että ihmiset könöttävät näytön edessä huonossa asennossa tuntikaupalla. Psykosomaattisia oireita ihmiset taas saavat monestakin asiasta. Olen kyllä valmis vaihtamaan mielipidettäni jos saan siihen aihetta, mutta sokkotestit jossa sähköallergiset oireilevat vain tietäessään allergianaiheuttaja olevan läsnä ei kovin vakuuta. Samoin sokkotestien tulokset ovat olleet melkoisen huonoja sähköallergikkojen näkökulmasta...

Tervehtimisestä

Sain tänään haukut asiakkaalta koska erehdyin tervehtimään häntä. En onnistunut ajoittamaan tervehdystäni sopivaan kohtaan. Asiakas oli kuulema liian kaukana eikä niin kaukaa saa tervehtiä. Sitten jos ajoittaisin sen tervehtimisen jollekin muulle kohdalle sitä suunnilleen kahta tai kolmea metriä jonka se asiakas siihen tiskiin saapuessaan taivaltaa saisin haukut siitä kuinka en tervehdi kun asiakas ehtii aloittaa valituksensa jo puolessa välissä matkaa.

Lisäksi on hyvin hyvin hyvin monta tapaa tervehtiä väärin. "Päivää" ei sovi koska on aamu, "Huomenta" ei sovi koska kello on jo niin paljon eikä enää ole mikään aamu ja pahimmillaan saa syytteet laiskottelusta. "Hei!" "Moi!" "Terve!" ja vastaavat ovat täysin poissa laskuista koska ovat joko rahvaanomaisia, teinimäisiä tai "eivät mitään oikeita tapoja tervehtiä" Pelkkä hymyily on äärimmäisen epäkohteliasta koska silloinhan ei tervehditä ollenkaan.

Lisäksi ihmisiä ei saa teititellä, koska "minä nyt niin vanha vielä ole!" mutta heitä ei saa missään nimessä myöskään olla teitittelemättä "Nuorisolla sitten ole minkäänlaisia käytöstapoja!"


Hyvää maanantaita vaan kaikille!

Mielipiteistä ja niiden ilmaisemisesta

Ottamatta taaskaan kantaa itse asiaan tahdon silti kirjoitta pari sanaa maahanmuutosta, tai lähinnä siitä käytävästä keskustelusta.

Tiedän parikin ihmistä jotka ilmoittivat vaalien alla polttavansa passinsa, luopuvansa kansalaisuudestaan ja päättävänsä, etteivät enää ikinä palaa Suomeen jos Persut voittavat vaalit. Persujen voiton jälkeen näiltä samoilta ihmisiltä tuli kamalaa itkua siitä kuinka rasistinen Suomi on ja kuinka kamala paikka ja voi kamala ja miten koko heidän tunemansa hyvinvointivaltio on pilalla kun idiootit, rasistit ja juntit ovat vallanneet niin kovasti tilaa.

Ihmisillä on oikeutensa mielipiteisiinsä, mutta minua suoraan sanottuna hiukkasen tai hiukkasen enempikin huvittaa se miten nämä "suvaitsevaiset" ihmiset (taitaa olla "maahanmuuttokriittisten" käyttämä termi) arvostelevat maamiehiään. He, jotka pääasiassa kuuluttavat juuri asiallista keskustelua, toisten kunnioittamista ja yleistä hyvää ja syyttävät "maahanmuuttokriitokkoja" solvaamisesta ja asioiden vääristelystä. Eivätkö nämä ihmiset tajua alentuvansa juuri siihen samaan mistä vastapuoltaan syyttävät? On okei haukkua erimieltä olevaa rasistiksi, mutta jos tämä erehtyy vastaamaan sanallakaan tai pyytämään perusteluja tämä on punaniskajuntti joka on niin tyhmä, ettei sille tartte mitään perustella kun ei se kuitenkaan ymmärtäisi?

Uskon, että osittain Perussuomalaisten nousuun ovat syynä juuri ihmiset jotka pitävät itseään kansaa parempana, sivistyneenpänä ja halveksivat "perusduunaria" kutsuen tätä punaniskaksi. Miten nämä ihmiset oikeasti voivat peräänkuuluttaa asiallista keskustelua jos heidän keskustelunavauksensa on asettua henkisesti jalustalle ja aloittaa keskustelu haukkumalla vastapuolen keskustelijaa imbesilliksi? Luulevatko nuo ihmiset oikeasti, että sillä tavalla saadaan aikaan minkäänlaista järkevää keskustelua? Etenkin kun he suoriltaan alusta asti osoittavat ajattelevansa, että he ovat jokatapauksessa oikeassa eikä vastapuolen sanomisilla ole mitään merkitystä? Miksipä sellaisen kanssa pitäisi lähteä keskustelemaan mistään, ainakaan minä en lähtisi.

Tämä asia on niin tunteitaherättävä, että siitä ei nykyään voida saada aikaan järkevää keskustelua kun leimakirveet viuhuvat puolin ja toisin ennen kun keskustelijat ovat edes ehtineet esitellä itsensä. Kummatkin ovat valmiiksi poteroihinsa kaivautuneina  valmiina puolustamaan mielipidettään hampaat irvessä viimeiseen asti. Toisen puolen argumenteilla ei ole mitään merkitystä kun oma kanta on jo selkeä. Silti jatkuvasti kuulutetaan keskustelua, mutta jos joku erehtyy sellaisen edes puoliasiallisesti aloittamaan vastaus on yleensä vain pahimmillaan henkilökohtaisuuksiin menevää räkytystä. Koko asia on ajautunut tilaan jossa on musta ja valkoinen eikä mitään siinä välissä. Olet joko samaa mieltä tai väärässä.

Ja on niitäkin jotka oikeasti haluaisivat keskustella, mutta he eivät tahdo saada suunvuoroa tai palstatilaa räkyttäjiltä, on niin paljon helpompaa ja viihdyttävämpää seurata kunnon kissatappuelua kun oikeasti asiallista keskustelua.

Töitä ja ihmissuhdeangstia

Hain työtä johon olisin mielestäni ollut hyvä, ei tärpännyt. Harmittavaa koska olisin oikeasti halunnut sen työpaikan ja se olisi ollut vähempi asiakaspalvelua.

Tänään taas pitkästä aikaa töissä ollessani tiskiin saapasteli tyyppi joka oli isäni sanoin "kun jätkän räkä piikkilanka-aidassa" eli viimisen päälle mukakovispikkuhemmo ja kaikki oli niin cool. Ärsytti se tyyppi ihan samantien kun se tuli tiskiin, mutta minkäs teet kun hymyilet hymy persiissä ja palvelet asiakasta. Sitten kun saatiin sen asia hoidettua... tai niin minä luulin. No, oli kyse yhdestä kilpitilauksesta, tämä Herrasmies täytteli lapun ja tein tilauksen ja sitten kun pääsin mainitsemaan, että koska Herra ei ollut ilmoittanut kilpeä kadonneeksi uusi kilpi luovutetaan vanhaa vastaan.

A: "Täh, ei mulla mitään sitä kilpee oo!"
M: "Mutta sinä et ole merkinnyt sitä kilpeä kadonneeksi!"
A: "Vitunko välii sil on onko se millä merkattu sinne, sitä kilpee ei oo!"
(meinasin räjähtää, mutta jostain kolosta sain itsehillintäni rippeet kaivettua esiin.)
M: "No sen verran väliä sillä on, että se kilpi on oltava tuolla syykoodilla..." *syvä huokaus* "Okei, mene minä hoidan sen aamulla..."

Tyyppi lähti lontustamaan poispäin ja minä olen hyvin tyytyväinen, etten ole paikalla kun se tulee takaisin hakemaan sitä pahuksen kilpeä. No, aamulla sitten soittelemaan ja korjaamaan... Miksi ihmiset ei osaa lukea?!

Sitten se ihmissuhdeangstipuoli. Annoin Kaksilahkeiselle kenkää. Olin itseasiassa kaikessa häijyydessäni päättänyt asiasta jo aikaisemmin, mutta se kirpaisi pahuksen paljon kovempaa kun kuvittelinkaan. Järkipäätös, sydän nyt sitten hetken itkee verta, mutta itkekööt, ei siitä olisi mitään pidemmän päälle tullut, tiedän sen ja olisi ollut väärin jäädä roikkumaan suhteeseen jossa yksinkertaisesti ei näe mitään tulevaisuutta. Alan olla jo sen verran vanha, että en jaksa jäädä vaikeahkoon "huvittelusuhteeseen" ihan vaan siksi, että vastapuoli on saamarin hyvännäköinen, jos en näe hommalla mitään mahdollisuuksia pidemmällä aikavälillä. Luulin voivani ottaa asian kevyesti, mutta huomaan miettiväni Kaksilahkeisen hyviä puolia, vaikka se mies sai minut järjiltään ärtymyksestä siinä oli paljon hyvääkin. Ei vaan tarpeeksi ja ne huonot puolet torpeedoivat valitettavasti liian pahasti sitä mitä olisi voinut olla. Silti tuntui pahalta katsoa sitä silmiin ja todeta, että ehkä on molemmille parempi jos se etsii itselleen toisen naisen. Jonkun, joka ei ole näin sitoutumiskammoinen, jonkun joka ei ole ihan niin kovapäinen, jonkun joka jakaa saman arvomaailman sen kanssa. Kaikkea hyvää herra Komistukselle, mutta kun ei pidempää suhdetta vaan voi rakentaa sen pohjalle, että toinen on saakelin hyvännäköinen. Valitettavasti.

Milloin Suomesta tuli maailmalla mahtimaa?

Olen hyvin huvittuneena lueskellut päivän lehtiä. Missä vaiheessa ketään alkoi kiinnostaa Suomen politiikka ja vaalit? Lisäksi on äärimmäisen hauska naureskella sille miten ulkomailla ollaan kovin huolissaan jos Suomi nyt ei enää kuljekkaan sitä tietä mitä sille näytetään kitisemättä lieassa vaan alkaa ajatella asioita itse. No, en silti pidättelisi hengitystäni sitä odotellessa.

Kevät on taas täällä, en ole ihan varma kitisinkö vuosi sitten samasta asiasta, varmaankin, mutta koska en koskaan kyllästy kitisemään asioista kitistään nyt sitten uusiksi. Minähän siis laskeskelin jonkin aikaa sitten opiskelijan tuloja. Olen myös aikaisemmin vinkunut kuinka mukavaa on olla opiskelija jolla on jokunen jatkuvaa lääkitystä vaativa krooninen sairaus. Sairaanhoitokuluni ovat siis kuukaudessa siinä 100e. Keväisin kun luonto herää heräävät myös lehtipuut ja on siitä sitten kiittäminen hyviä geenejä tai liian puhdasta ja laadukasta ruokaa tai sitä hyvää haltijatarta jota ei kutsuttu ristiäisiini olen melkoisen allerginen sen juhannuspuun siitepölylle. Koska olen suorastaan uhkunut terveyttä tämän alkuvuoden aikana sen tuoliepisodin ja sen viattoman pienen nuhan (joka sitten myöhemmin osoittautui keuhkokuumeeksi)  vuoksi on terveydenhuolto ja lääketeollisuus saanut ansaitun osansa opiskelijaroposistani. Kävi siis niin, että painelin sosiaalitoimiston luukulle, läväsin niille sen sentin pinon paperia mitä ne vaatii ennen kun alkavat edes keskustella ihmisten kanssa ja sanoin, että tartten lääkkeitä joihin minulla ei tässä vaiheessa vuotta ole varaa.

Koska ilmeisesti jokin laki määrää, että edes opiskelijoita ei voi jättää tukehtumaan miten sattuu sain sitten paperin jolla sain käydä nuo lääkkeeni lunastamassa läheisestä apteekista kokonaan yhteiskunnan laskuun. Päätöksessä kyllä mainittiin jokseenkin happamaan sävyyn, että se on tehty jonkin erityisharkinnan alaisesti ja jatkossa olisi syytä osata varautua lääkekuluihinsa itse omasta pussistaan. Varasin ensimmäisen käyntini yhteydessä ajan myös sosiaalityöntekijälle "kokonaiskartoitusta" varten. Jos siitä ei muuta apua ole niin saanpahan aukoa päätäni sille työntekijälle (oikeasti luonnollisesti käyttäydyn mallikelpoisesti) ja kysyä siltä, että mitenköhän hitossa ne kuvittelee minun opintotuella "varautuvan" siihen 280e lääkelaskuun joka minua keväisin odottaa, kuinka kauan ne kuvittelee että voin elää syömättä? Reilut kaksi kuukautta? Sen verran suunnilleen menisi kerätä tuo summa talousrahoista jotka lainan ja tukien jälkeen jää käteen kun vuokra ja pakolliset laskut on maksettu. En minä nyt hitto tahallani ole sairas, jos olisin tuo suoranainen vittuilu yhteiskunnalta olis minusta ihan ansaittua, mutta minä kun en ole tätä tomumajaani valinnut niin paskempi mäihä. Ja kyllä, aion edelleen jatkossakin tehdä ihan saman tempun. Minusta minulla on oikeus syödä ja elää siinä missä muillakin, minä sentään maksan ne lääkkeeni ihan kiltisti ne loput 9 kuukautta.

Niinpä tänään kävelin ulos apteekista kassissani lääketeollisuuden hienointa hienoa (mahdollisimman halpoina kopioina toki) joiden olisi tarkoitus pitää minut hengissä seuraavat pari kuukautta. Lasku tästä yhteiskunnalle? Palttiarallaa 600e josta sosiaalitoimisto avusti minulle jäävän osuuden kanssa, eli suunnilleen sen 280e arvosta, loput maksaisi ystävämme KELA muutenkin.

Kaunista kevättä, siellä on ulkona aivan ihana ilma!

Nuorison pahoinvoinnista

Eksyin lukemaan tämän jutun ja sen kommentit ja kommentoin juttuun itsekin, olen laiskalla tuulella joten kopioin vastaukseni suoraa tähän. Juttu on ehdottomasti lukemisen arvoinen; ikäryhmäni henkisestä pahoinvoinnista puhutaan paljon:

Tässäpä siis minun näkemykseni miksi voimme niin huonosti:

Kuulun itse siihen -80 luvun puolivälin kieppeillä syntyneeseen joukkioon ja minulla on luonnollisesti oma käsitykseni siitä miksi ikäryhmälläni menee huonosti.

Ensimmäinen syy minkä voisi mainita on se, että koulutuspolitiikka on mitä on. Ihmisiä koulutetaan aloille joilta ei työllisty, yliopistojen opetushenkilökuntaa ei edes kiinnosta oppivatko oppilaat, opetusaika kun on poissa kallisarvoisesta tutkimustyöstä ja vain välttämätön paha (kärjistäen, hyviäkin opettajia löytyy kyllä). Opiskelijat kuitenkin pitää saada ulos tutkinnon kanssa osasivat he asiat tai eivät, koska valmistuneet tuottavat rahaa... Laatu kärsii, opetuksen arvostus kärsii, oppilaan jättävät opintonsa kesken, lisätään sisäänottomääriä. Kierre on valmis.

Toinen asia joka liittyy hyvin tiiviisti ensimmäiseen on tämä nykyinen "teistä voi tulla ihan mitä ikinä tahdotte"-ajattelu. Kaikista ei ole kaikkeen, se pitää vain hyväksyä. Haahuillaan, haaveillaan, etsitään opiskelupaikkaa, tehdään opintoja ja kuvitellaan, että ihan oikeasti työllistytään alalle jossa itsensä elättää tässä maassa kourallinen ihmisiä. Tässä maassa koulutetaan liian korkealle ihan liikaa ihmisiä. Korkeakoulutusta arvostetaan liikaa, se on "jokaisen oikeus" eikä kukaan tahdo enää tehdä sitä oikeaa suorittavaa työtä. Arvomaailmamme on vääristynyt jos katsomme nenänvarttamme pitkin itsensä ja ruumiinsa likoon laittavaa ihmistä ja hänen työpanostaan, kuka niihin hommiin enää haluaa? Ja kun ajatusmaailma on se, että "minusta voi tulla juristi niin miksi tyytyisin vähempään".

Kolmas asia liittyy toiseen, valmistutaan ja huomataankin, ettei niitä töitä ole. Eikä niitä töitä ole kamalasti opiskelijoille muutenkaan, haet kesätöitä ihan tosissasi ja osa paikoista ei vaivaudu edes ilmoittamaan, että "Et juuri tällä kertaa tullut valituksi". Kesätöihinkin vaaditaan välillä melkoisesti työkokemusta ja eihän sitä ole jos ei ole töihin aikaisemminkaan päässyt. Lisäksi suurin osa työpaikoista löytyy suhteilla. Minä en tule tänä(kään) kesänä saamaan oman alani työkokemusta enkä oikein muutakaan työtä vaikka olen kyllä hakenut ja ollut olematta turhan nirso. On aivan mahdottoman masentavaa tulla haukutuksi laiskaksi ja kuulla "kyllä etsivä töitä aina saa" jos niitä töitä ei ihan oikeasti saa vaikka kuinka etsii.

Lisäksi yhteiskunnan asenteet ovat niin kamalan nurinkurisia tänäpäivänä. Jos makaamalla kotona pärjää paremmin kun opiskelemalla niin miksi opiskella? Etenkin kun niistä töistä ei välttämättä ole tietoakaan valmistumisen jälkeen. Jos työttömänä tienaa paremmin kun tekemällä osa-aikatöitä niin miksi mennä töihin? Kun katsoo vierestä ystäviä jotka ovat valmistuneet ja etsivät töitä, on enemmän sääntö kun poikkeus, että työsuhde on pätkää. Vakituinen työpaikka kuulostaa utopistiselta toiveunelta. Vanhemmat sukupolvet lastaavat niskaan odotuksia, mahdollisuuksia on miljoona joista pitäisi löytää se just oma juttu, omat odotukset ja tavoitteet ovat ehkä liiankin korkealla ja epärealistisia tai puuttuvat kokonaan kun joko mikään ei oikein kiinnosta tai sitten on liikaa mistä valita. Mitä muuta voi odottaa kun henkistä pahoinvointia?

Maailma on tosiaan muuttunut.

Rikkaat opiskelijat ja opintotuen indeksiin sitomisen turhuus

Lueskelin tässä kansanedustajaehdokkaiden lärpäkkeitä ja monessa puhutaan opintotuen sitomisesta indeksiin. (No, eipä ne taida juuri uskaltaa muuta tuolla koululla liikkuessaan sanoakaan.) Tähän mennessä eivät ole saaneet tuota aikaan ja opintotuki onkin nykyään ainut tuki joka ei ole sidottu indeksiin.

Laskeskelin tässä sitten ihan huvikseni, että minkä arvoisena yhteiskunta minun työtäni pitää.

KELA vaatii suoritettavaksi 4,8op (opintopistettä) tukikuukautta kohti. Yksi opintopiste vastaa suunnilleen 26,7h työtä, jolloin tuo 4,8op/kk tarkoittaa 128,6h/kk mikä tarkoittaa suunnilleen 32,15h/ viikko eli 6,43h/päivä.

Opintoraha on 298e/kk josta veroa maksetaan 10%, eli käteen jää 268,2e/kk.
Opintorahasta tuntipalkaksi siis muodostuu 2,1e/h

Jos opiskelija saa täyttä asumistukea hän saa kuukaudessa 268,2+201,60e eli yhteensä 468,8e
Tuntipalkaksi verojen jälkeen siis jää 3,7e/h

Jos opiskelija siihen päälle nostaa maksimimäärän lainaa eli 300e/kk hänen kuukausiansionsa ovat 768,8e/kk
Ja tällöin opiskelijamme tuntipalkaksi tulee huima 6,0e/h, josta kolmannes siis on lainarahaa.

Opintotuki ei mitenkään huomioi ylimääräisiä menoja, kuten lääkärikuluja, lääkemenoja tai vastaavia. Asumislisän "vuokrakatto" jonka jälkeen maksat loput itse on 252e siihen asti KELA tukee vuokraa 80%.

Kunhan tuli mieleen kun lueskelin yhden ehdokkaan vaalimaioksesta 10e/h minimipalkan kirjaamisesta lakiin...

Eipä minulla tämän kummempaa tällä kertaa.

Uutisia ja asenteita...

Minua on viimeaikoina ärsyttänyt suunnattomasti se kuinka paljon lehdissä (etenkin nettisellaisissa) on vilissyt kirjoitusvirheitä ja jos minä huomaa ne niin niitä on paljon! Jopa otsikoissa on kirjoitusvirheitä, joskus sanoja jätetään pois, joskus niitä on liikaa, joskus asiayhteydet ovat niin kummallisia, ettei niistä tajua mitä oikeasi tarkoitetaan. Missä on oikoluku? Onko toimittajilla nykyään niin kiire työntää ulos lähteetöntä soopaa ja muista lehdistä kopioituja juttuja, ettei heillä ole enää aikaa lukea tuotoksiaan läpi?

Toinen asia mikä minua eilen ärsytti suunnattomasti oli uusimman Kauneuden ja Terveyden (4/11) juttu persoonallisuuden piirteistä ja persoonallisuushäiriöistä. Narsismista nyt on puhuttu ja kirjoitettu mediassa ja etenkin naistenlehdissä viimeaikoina aika paljon ja aika kritiikittömästi, joten kanssaihminen on helppo leimata narsistiksi. Nyt uusimmassa lehdessä oli juttu yleisemmin persoonallisuuspiirteistä jaoteltuna persoonallisuushäiriöiden nimikkeiden alle. Siinä psykiatri Juha Kemppaista oli lainattu sanoin "Juha Kemppainen käyttää persoonallisuushäiriöiden sijaan käsitteitä persoonallisuus tai persoonallisuuden piirteet." Jos koko juttu olisi kirjoitettu persoonallisuuspiirteistä ja oikesti painotettu, että jokaisesta ihmisestä löytyy piirteitä joita esiintyy myös oikeissa persoonallisuushäiriöissä, tosin lievempinä, koko juttu olisi ollut oikein hyvä. Jos siinä olisi oikeasti painotettu sitä, että on olemassa myös oikeita lääkärin diagnoosia vaativia persoonallisuushäiriöitä juttu olisi ollut ihan hyvä, mutta tuo juttu, jossa on tuo lainaamani kohta antaa ymmärtää, ettei tällaista häiriöryhmää ole oikeastaan olemassakaan. Jutussa on mainittu, että on olemassa diagnoosiluokat ja parille persoonallisuushäiriön nimellä annetulle ryhmälle on jopa lueteltu kohtia jolla tunnistaa itsensä.

Ja miksikö minä riehun tästä asiasta? Koska minusta tuo juttu omalta osaltaan halventaa ja aliarvioiva persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä kohtaan. Se mitätöi sitä valtavaa inhimillistä kärsimystä jota moneen persoonallisuushäiriöön liittyy ja saattaa ajaa ihmisiä puhumaan itsestään vaativina persoonallisuuksina tajuamatta ollenkaan mitä se oikeasti tarkoittaa. Sairaan ja terveen mielen välillä on hienoinen raja, ihmisen kärsimys on yleensä se joka määrittää onko kyseessä normaali piirre vai häiriö. Henkilökohtaisesti vihaan sitä, että vakavista asioista tehdään yleiskäsitteitä. Vaikka asiasta puhuminen on tärkeää niin pitää painottaa sitä, että vaikka jokaisesta löytyy piirteitä mahdollisesti useammastakin häiriöstä (kukapa ei joskus olisi jääräpäinen tai innostuisi jostain asioista liikaa?) se ei silti tarkoita, että ne kuuluisivat osana johonkin häiriöön.

Olen hyvin läheltä seurannut ihmistä jolla ihan oikeasti on persoonallisuushäiriö joten asia on minulle siksi niin läheinen ja katsoin oikeudekseni tarttua aiheeseen. Tällä ihmisellä on takanaan psykiatrisia sairaalajaksoja, itsemurhayritys ja hänen elämänsä on ajoittain hyvin vaikeaa ja toivotonta. Hän on raskas lähimmäisilleen ja hänen on vaikea solmia ihmissuhteita. Hän ei ole hankala tahallaan, mutta joskus on hyvin vaikea ymmärtää hänen toimintaansa ellei tiedä mistä se johtuu. Persoonallisuushäiriö voi olla valtava henkilökohtainen tragedia ja vaikuttaa monen ihmisen elämään myös välillisesti, siksi en arvosta tuollaista kevyttä ja viihteellistä asiaan tarttumista, vaikka aihe onkin tärkeä.

Toinen asia mikä minua täsäs mielenterveyspuolessa on viimeaikoina ärsyttänyt huomattavan paljon on ihmisten asenteet masennusta kohtaan. Olen nyt ainakin parilta ihmiseltä kuullut, että hyvin monesti etenkin nuorille ihmisille sanotaan, ettei hän voi olla masentunut koska "Ethän sinä ole ehtinyt kokea vielä mitään." tai "Liekö nuin nuori vielä edes tietää mitä masennus on?"  Tekisi mieli repiä päitä irti tuollaisilta ihmisiltä. Mitä helkkarin tekoa sillä ihmisen iällä on tuon asian kanssa? Tunnen ihmisiä jotka ovat kohdanneet 15 ikävuoteensa mennessä enemmän ikäviä asioita kun moni ihminen tulee koko ikänään kokemaan. Minusta on halventavaa sanoa sellaiselle ihmiselle, että ainut mikä hänessä merkitsee on ikä. Toisaalta se kertoo enemmän ihmisen omasta kokemuksesta ja sokeudesta, mutta yhtäkaikki ärsyttää aivan valtavasti. Samoin kun se, että kenellä on oikeus mennä sanomaan toiselle ihmiselle mitä hänellä on oikeus tuntea ja kokea?! Ei tunteita voi arvottaa, ei kärsimystä voi pistää asteikolle ja arvottaa, että kuka saa kärsiä mistäkin tilanteesta minkäkin verran. Jokainen tuntee tavallaan ja se mikä ei toista hetkauta milliäkään voi toiselle olla oikeasti traumaattinen kokemus. 

Haluaisin vain tietää mitä nuo ihmiset sanoisivat kymmenvuotiaalle sotalapselle joka on nähnyt kotinsa ja perheensä pommitettavan palasiksi? "Et sinä voi mitään tuntea kun olet nuin nuori!" ? 

Jos se on minun niin älä koske siihen!!!!

Olen tästä vaahdonnut aikaisemminkin, mutta antaapa mennä.

Lainasin Kaksilahkeiselle läppäriäni. Se ei ole aktiivikäytössä oleva kone. Koska pidän enemmän pöytäkoneestani, en sitten ole juuri käyttänyt tuota läppäriä sen jälkeen kun sen takaisin sain. Pariin kertaa käynyt nettiä kurkkimassa.


Okei, koko sotku on osittain omaa syytäni kun puolihuolimattomasti vastasin herran kysymykseen "Hei voinko laittaa tähän pari ohjelmaa jotka tästä puuttuu?" sen kummempia miettimättä "Joo, senkus eipä siinä juuri mitään ole kun en juuri käytä sitä." VIRHE!

Sain siis koneeni kuitenkin aikanaan takaisin ja herra sitten esitteli mitä on pääpiirteissään tuolle koneelle tehnyt, minulla oli silloinkin lähinnä ajatuksena "No saan sen säädettyä haluamakseni jos siltä tuntuu..." enkä juuri kiinnittänyt huomiota herran innokkaaseen sepustukseen ties mistä hienoista ominaisuuksista jota se ja tämä lisäosa tekee. Ainut asia josta jaksoin Kaksilahkeisen kanssa käydä parin sanan väittelyn oli erään paljon käyttämäni ohjelman täydellinen poistaminen syyllä "Et sinä sitä mihinkään tarvitse." Tähänkin suhtauduin sitten lähinnä asenteella, että saan sen kyllä takaisin halutessani. VIRHE!

Olen huomenna lähdössä reissuun, ajattelin tuon läppärin ottaa mukaan kun se nyt on lähinnä matkakoneeksi tarkoitettu. Voi elämä, tuolla koneella menee ikuisuus käynnistyä, en löydä edes sitä vähää mitä siellä ennen oli ja nuo hienot lisäominaisuudet meinaa saada pääni räjähtämään. Tässähän tämä rattoisasti yö meneekin tuota konetta selvitellessä ja ylimääräisiä ohjelmia ja muita pieniä virityksiä purkaessa. Joka saamarin ohjelma on säädetty päin seiniä, kaikki suosikkisivuni on poistettu muistista ja kaikki asetukset on just niin päin prinkkalaa kun nyt voi olettaa voivan olla. *huokaus*

Olen aikaisemmin valottanut suhdettani tietokoneisiin. Ne ovat minulle hyvin hyvin hyvin henkilökohtaisia käyttötavaroita joihin suhtaudun jopa naurettavan mustasukkaisesti. Tämä nyt ei ole ehkä ihan tervettä, mutta enpä ole terve muutenkaan.

Muutenkaan en tajua miesten tapaa ajatella, että heidän tapansa on ainut oikea (ja onkin kun on kyse HEIDÄN omaisuudestaan). Samoin en tajua halua säätää naisen kone "kuntoon" mikä tarkoittaa ainakin minun kohdallani lähinnä sitä, että kone on säädety käyttökelvottomaksi. Jos minä en pidä jostain tietystä jutusta niin olisikohan liikaa pyydettyä, että oman HENKILÖKOHTAISEN tietokoneeni saisin pitää sellaisena kun haluaisin? No eipä vissiin. Lisäksi en pidä siitä, että minua kohdellaan tietokoneiden kanssa täydellisenä idioottina, minä olen hyvänen aika osannut käyttää tietokonetta ja DOS-komentoja ennen kun opin lukemaan! En ehkä tiedä koneista yhtä paljon kun pahimmat nörttikaverini, mutta ehkä minua ei kiinnostakaan tietää? Voisinko siis saada pitää ääliömäiset Windows-ohjelmani ja tyhmät "ei tiedostopäätteitä"-asetukseni sen sijaan, että koneeni säädöistä päättää joku joka käyttää sitä korkeintaan pari kertaa vuodessa? Tai jos niitä muutoksia ihan ehdottomasti tahtoo tehdä ja ilman niitä oma työskentely muuttuu tuskaiseksi ja mahdottomaksi niin voisiko ne sitten säätää takaisin ennalleen, etten minä joudu niistä sitten kärsimään? Ai ei voi, kun se minun tapani on väärä ja huono ja tehoton... 

Minulta on sitten turha pyytää läppäriä lainaan hetkeen!

Symboleista, perinteistä ja perusteista loukkaantua

Tämä ei ole mikään uusi asia, mutta näemmä ovat nyt Italiassa saaneet ratkaisun tuohon kiistaansa siitä saako luokkien seinillä roikottaa ristissä ihmisiä vai eikö saa.

Sen enempää puuttumatta siihen, mikä minun mielipiteeni uskonnollisten symbolien esilläpitämiseen koululuokissa on keskityn siihen mitä mieltä olen siihen, että siihen asiaan puuttuu joku joka ei alunperin ole kyseisen maan asukas.

Periaatteessa jos on monta vuotta asunut jossain maassa se alkaa varmasti tuntua omalta kotimaalta. Oletetaan nyt kuitenkin, että sinne maahan on muutettu joskus koska se on tuntunut mukavalta maalta ja siellä asiat ovat tuntuneet olevan hyvin. Tietenkin se, että vaikka on muuttanut muualta ei tarvitse pitää kaikkia uuden kotimaan ajatuksia hyvinä, mutta pienen ympäristössä suoritetun mielipidekyselyn perusteella varmaan saa kuvan siitä mitä valtaväestö ajattelee ja jos heidän mielipiteensä krusifikseista koulujen seinillä on vahvan myönteinen ei välttämättä kannata lähteä taistelemaan sitä asiaa vastaan ja nostaa äläkkää siitä kuinka ne pitää saada pois.

En siis missään tapauksessa sano, etteikö saisi olla eri mieltä ja etteikö asioiden parantamista saisi harrastaa, mutta jos on ainoa jonka mielestä asia paranisi kannattaa ehkä myöntyä, että vaikka tuntisi itse olevansa oikeassa muut eivät samaa mieltä ole ja silloin jos olet muualta tullut olet melkoisessa altavastaaja-asemassa eikä kommentit "Mene sitten takaisin sinne mistä tulitkin jos täällä ei asiat kelpaa..." ei ole kovin kaukaahaettuja. Eikä mielestäni tarvitse ollakaan. Kaikkea ei tarvitse sanoa suoraan (saati lähtä tappelemaan kansainvälisellä tasolla valtiota vastaan) ja joskus on ihan hyvän tavan mukaista niellä se pieni paha mieli ja elää omaa elämäänsä. Jos paikallisena tapana on pitää symboleja seinällä ja se on oikeasti itselle todella tärkeä asia ettei niitä kuvia siellä seinillä ole kannattaa harkita uudelleen onko valinta uudeksi kotimaaksi sittenkään osunut ihan nappiin.

Suomalaisissa kouluissa ei juuri uskonnollisia symboleja käsittääkseni seinillä ole, eivätkä ne minusta sinne oikeastaan kuulukkaan, mutta eivät minusta sinne kuulu minkään muunkaan uskontokunnan symbolit. Silti, Italiassa perinteet ovat erit ja siellä suurimmalla osalla väestöstä on halu pitää tuota symbolia esillä ja se on heidän asiansa. Jokaisella kansakunnalla on mielestäni oikeus päättää mitä juuri heidän kulttuuriinsa kuuluu ja mitä asioita pidetään tärkeinnä ja on minusta jokseenkin huonoa käytöstä tulla ulkopuolelta vaatimaan niistä tavoista ja perinteistä luopumusta tai niiden korvaamista muilla. Samalla tapaa minusta olisi huonoa käytöstä jos joku ulkopuolelta tullut tulisi vaatimaan suomalaisiin kouluihin jotain hänen pienen vähemmistökulttuurinsa kuuluvaa perinnettä tai symbolia saati kieltämään jotain suomalaista.

Pahoittelen sekavaa tekstiä, olen taas vaihteeksi kipeä.

Ilmaston lämpeneminen, Suomen maanjäristykset ja Tshernobyl

Ajattelin vakaasti olla kommentoimatta tätä aihetta, pitää matalaa profiilia ja antaa kaiken mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Viimepäivien hysteria on kuitenkin noussut jo niihin mittasuhteisiin, että en vain enää kykene.

Oikeastaan viimeinen niitti koko hommaan oli taas Iltalehti ja tämä juttu jonka osoittama ajatusakrobatia on niin monimutkaista, etten hetken enkä kahdenkaan perusteella ole ihan varma, onko tuo heppu oikeasti tosissaan vai onko lehti kirjoitellut ihan omiaan saadakseen hienon jutun aikaiseksi.

Arhinmäki: Ei lupia uusille ydinvoimaloille

Lauantai 12.3.2011 klo 16.36

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki vaatii, että uutta uraanivoimaa ei tule rakentaa Suomeen.

Okei, Arhinmäki on siis tätä mieltä, ottamatta kantaa siihen onko ydinvoima hyvä vai huono asia on ihailtavaa, että hänellä on vahvoja mielipiteitä. Mielipiteille toivoisi toki perustelujakin ja se on sitten se juttu jossa mennään metsään ja lujaa.

Hän perustelee näkemystään Japanin ydinvoimalaonnettomuudella.

Tähänastiset päätökset on Arhinmäen mukaan tehty luottaen uskomukseen, että Tshernobylin kaltaiset onnettomuudet eivät ole Suomessa mahdollisia.

Ensinnäkään nuista kummallakaan ei ole varsinaisesti mitään tekemistä Suomen ydinvoiman kanssa. Mitä tulee ensimmäiseen kohtaan siitä, että Arhinmäki perustelee näkemystään Japanin onnettomuudella, on ehkä hiukkasen enemmän todellisuuspohjaa mitä toiseen väittämään tulee, mutta siinäkin vain sen verran, että voidaan todeta "jos jotain käy niin jälki on aika ikävää" missä sinällään ei ole mitään väärää, olen itsekin samaa mieltä. Se sitten, missä ei ole mitään järkeä on verrata hyvin maanjäristysherkkää ja vulkaanisesti aktiivista Japania Suomeen, jossa millään tavalla huomattavia maanjäristyksiä ei tapahdu juuri koskaan Japania kohdanneen kaltaisesta järistyksestä puhumattakaan. En ymmärrä mitä Arhinmäki tällä huomautuksellaan hakee, en käsitä millä loogisella ajatusketjulla tuollaiseen lopputulokseen voitaisiin päästä. Kertokaa minulle hyvät ihmiset jos keksitte. Minä en keksi.

Mitä toiseen huomautukseen tulee... Miten minä nyt tämän muotoilisin edes jotenkin sievästi. En ensinnäkään tajua mitä tekemistä Tshernobylin ydinonnettomuudella on tässä asiassa, miksi törkeästä huolimattomuudesta, tahallisesta riskienotosta ja ihmisen aiheuttamasta ydinonnettomuudesta mainitaan samaan aikaan luonnonkatastrofin aiheuttaman ydinriskin kanssa? Tosin voidaan kysyä miksi ydinvoimala on sijoitettu sellaiseen paikkaan ja onko kaikki varmasti tehty tarpeeksi nopeasti asian korjaamisen suhteen, mutta lopulta japanilaiset ovat kuitenkin käsitykseni mukaan onnistuneet estämään pahimmat tuhot melkoisen hyvin.

Mitä sitten taas tulee Suomi-vertaukseen niin se on samaa luokkaa Arhinmäen aikaisempaan vertaukseen Suomen ja Japanin yhtäläisyyksistä. Tshernobylin kaltaista ydinonnettomuutta ei voi Suomessa tapahtua koska Suomessa toimivat ydinvoimalat eivät ensinnäkään ole samanlaisia kun Tshernobylissa ja toisekseen koska en usko, että vastaavia testejä kun kyseisessä paikassa samalla lailla kakki mahdolliset virheet toistaen on mahdollista tehdä enää ikinä missään. Ainakin suuresti toivon niin. Lisäksi en tosiaan ymmärrä miten koko Tshernobyl nyt taas liittyy koko asiaan.


Yksi asia joka on myös noussut esiin viimepäivien keskustelussa on vouhotus, että tässä tilanteessa näemme taas mihin ilmastonmuutos johtaa. En nyt kirjoita enempää itse ilmastonmuutoksesta, sen syistä tai mistään muustakaan, mutta voisiko joku esittää minulle jonkin lähteen jonka mukaan ilmastonmuutoksella ja maanjäristyksillä on mitään tekemistä keskenään? Nykytiedon mukaan kun niin ei ole. Tai no, jos ilmasto lämpenisi tarpeeksi niin se saattaisi vaikuttaa maankuoreen ja sen liikkeisiin, mutta nyt puhumme sen suuruisista muutoksista, että siinä vaiheessa lisääntyneet tai vähentyneet maanjäristykset eivät enää olisi meidän murheemme missään tapauksessa.

Perussoopaa ihmissuhteista ja muusta

Jotenkin kun miettii niin tuntuu joskus, että kun menee yhdellä huonosti niin sitten sitä kurjuutta alkaa löytyä lähipiiristä enemmältikin. Se nyt ei sinällään ole tietenkään mikään ihme tässä maailmassa, mutta kai siihen sitten vaan kiinnittää huomiota enemmän silloin kun itsekin on siipi maassa.

 Minä en ole varsinaisesti kun väsynyt ja hiukan ahdistunut, mutta se lienee jokseenkin ymmärrettävää kun vilkaisee kalenteriani ja sieltä vastaan rynnivien punaisella merkittyjen tenttitilaisuuksien määrää. Tuntuu, ettei ole ehtinyt valmistautua kunnolla mihinkään niistä. Näyttää pahasti siltä, että toukokuulle asti mennään tentin tai kahden viikkovauhdilla, mikä on paljon, mutta toivon hartaasti, että saan sumplattua ne edes suunnilleen kunnialla läpi. Eipähän tarvitse huolehtia kevätsiivouksesta, tentit kun on varma vakuutus siitä, että kämppä on siisti eikä pyykkikorissa ole ylimääräistä pestävää. ;)

Kesätyöhakemukset on pääasiassa täytetty ja nyt on edessä enää "Kiitos hakemuksestasi, mutta valitettavasti valintamme ei tällä kerralla kohdistunut sinuun..." -kirjeiden ja mailien odottelu. Noh, onpahan kesällä aikaa rullaluistella ja ottaa kiinni alkukevään opiskelurästit.(Hyi, minusta on tulossa ällöoptimisti.)

Kaksilahkeisen kanssa ollaan oltu enempi tai vähempi tekemisissä. Nyt en tiedä olisiko vähempi parempi ratkaisu. Ollaan sumplattu tässä nyt pari viikkoa joista ensimmäinen riideltiin typeristä pikkuasioista. Tai oikeammin Kaksilahkeinen riiteli, minä en jaksanut ottaa kantaa ja sain sitten herran vaan kiihtymään entisestään kun en vastannut hänen mykkäkouluunsa ja kiukutteluunsa sen kummemmin. Nyt viimeinen viikko on ollut lähinnä hyvittelyä silä puolelta ja minua lähinnä tympii. Jos herra on valmis kutsumaan minua tyhmäksi ja hitaaksi niin pysyisi nyt sitten edes sanojensa takana eikä alkaisi hyvitellä... Jos ottaa itsevarman kusipään-roolin niin siinä kannattaisi pysyä sitten, tuollainen nöyristely vaan vie viimeisetkin rippeet kunnioituksesta toista ihmistä kohtaan. Lisäksi ihmetyttää, että jos minua on oikeus haukkua ja epäillä ilman mitään syitä tai perusteluja, niin miksi ihmeessä se ihminen vaivautuu viettämään aikaa kanssani ylipäätään?

Noh, katsotaan nyt miten tämä kehittyy, pienoisen keskustelun jälkeen herra lupasi parantaa tapojaan ja silloin kun ollaan yhdessä hän onkin kyllä oikein perin mukava ja herttainen, mutta olen ihan liian ylpeä myöntääkseni virheekseni jotain sellaista joka ei sitä mielestäni ole ihan vain siksi, että toinen saa tahtonsa läpi ja lopettaa kiukuttelun. Tunnun muutenkin vetävän puoleeni ongelmallisia ihmissuhteita, joten vika varmaan on osittain minussakin.

Kevät ei jostain syystä sovi minulle. Olen nyt kolmisen vuotta kärsinyt huonovointisuudesta näin helmi-maaliskuun taitteessa. Sille ei tunnu löytyvän mitään järkevää syytä, olen miettinyt ja mittauttanut kaiken mahdollisen. En kärsi syövästä, en ole raskaana, en ole muuttanut ruokailu/liikunta/nukkumis-tottumuksiani mitenkään, jne. Ainut mikä tuntuu muuttuvan on valon määrä ja minun väsymykseni. Yleensä oireet häipyvät kun päästään kunnolla kevääseen ja toukokuulle, mutta ikävää yhtäkaikki. No, joskos tämäkin menisi ohi taas kun pessimistinen ja synkkyyteen mielistynyt ruumiini ja mieleni luovuttaa ja myöntää, että kevät on voittanut talven pimeyden eikä sitä vastaan auta taistella. Minua ei pimeä vaivaa ollenkaan eikä kesällä valoisuuskaan mielstäni, mutta jotenkin tämä kevät ja valon lisääntyminen sitten vissiin pistää kroppani ihan sekaisin. Syksyllä pimeneminen kun tuntuu lähinnä antavan minulle virtaa... 

Ihmisten laiskuus ja elintarviketeollisuuden vastuu

Aamu alkoi loisteliaasti kun heräsin ja tajusin, että tänään en voi enää jäädä sängynpohjalle flunssan kouriin säälimään itseäni vaan on oikeasti jo tehtäväkin jotain.Sitten avasin television ja internetin ja totesin, että paras tapa herätä on venytellä vähän aivoverisuonia. Iltalehti tarjosi tämän aamun paineenkorotukset tällä jutulla.


Ihan alkuun, minä en kannata ylimääräisiä lisäaineita, jos se ei ole vielä tullut selväksi. Kannatan puhdasta simppeliä ja normaalia ruokaa josta suunnilleen ensisilmäyksellä näkee mitä siihen on laitettu. Siksipä pyrin välttämään valmisruokaa parhaani mukaan. Ehkä tämä selvittää hiukan sitä, miksi minun asenteeni on mikä on tuohonkin juttuun ja miksen sitä tajua.

Ihmiset ovat oppineet varomaan elintarvikepakkausten E-numeroita, jotka kertovat niiden sisältämistä lisäaineista. Ruokateollisuudella on kuitenkin konstinsa lisäainemerkintöjen kiertämiseksi, Yle kertoo.

Käyttämällä esimerkiksi erilaisia kasviuutteita ja marjauutteita voidaan hävittää pahamaineiset E-numerot tuoteselosteista. 

Ihan hyvä sinällään, mutta kun ne E-koodit on vaan osa totuutta. Osa E-koodilla merkityistä aineista ei ole ihan niin luonnollisia kun voisi toivoa, mutta toisaalta E-koodin takaa löytyy sellaisiakin myrkkyjä kun:

E153 Lääkehiili
E260 Etikkahappo
E270 Maitohappo
E330 Sitruunahappo
E406 Agar
    
Toki mukana on aineita joiden tarve ja tarkoitus elintarvikkeissa on ainakin minun mielestäni hyvin kysenalaista ja tarpeetonta, jopa haitallista, mutta tässä tarkoitukseni on lähinnä kritisoida mustavalkoista ajattelua ja sitä opetusmallia, että kaikki E-koodimerkityt ovat pahoja ja kamalia. E-koodiavain löytyy tästä, jos lähempi tarkastelu jotakuta lukijaani kiinnostaa.  

- Mutta yleensä tuodaan ihan sama kemikaali toisessa muodossa luonnonmateriaalin mukana tähän lopputuotteeseen, Elintarviketeollisuusliiton tutkimus- ja lainsäädäntöosaston johtaja Seppo Heiskanen sanoo Ylelle.

Jos lisätään sitruunamehua marinaadiin niin toki sinne saadaan myös se sitruunahappo. Voisiko joku kertoa minulle, miksi tämä on paha asia? Oma mielipiteeni on se, että jos kemikaali saadaan ruokaan "luonnollisesta lähteestä" on se sinällään parempi ja rehellisempi keino kun lisätä se eristettynä ainesosana.

- Makkarassa glutamaatti voidaan korvata hiivauutteella, joka ei koskaan ole ennen ollut siinä tuotteessa. Silloin saadaan e-numero pois, ja ihmiset katsovat, että onpa tää hieno tuote kun ei ole E-numeroa. Kyllä silloin liikutaan jo lähellä ihmisten huijausta.

Toinen keino on kirjoittaa lisäaineiden nimet kokonaisina, jolloin tuoteselostetta nopeasti vilkaisemalla näyttää siltä, ettei E-lisäaineita ole käytetty.

Jutun loppuosa onkin sitten jo silkkaa soopaa, ainakin minun mielestäni. Jos ihmiset ei siitä paketista katso mitään muuta kun sen E-koodien määrän tietämättä sen tarkemmin mitä se ruoka sisältää sietävätkin mielestäni tulla huijatuksi tai sitten pitää vaan ihmisillä itsellään hyväksyä se, etteivät he tiedä mitä suuhunsa pistävät. Kyseessä on valinta, ei huijaus. Sama jos lisäaineiden nimet kirjoitetaan auki. Jos ihminen ei jaksa tuoteselostetta lukea eikä tajua, että listassa jos lukee Ponceau 4R tai asetyloitu hapetettu tärkkelys ei kyseessä ehkä ole täysin luonnollinen aine, niiden haitallisuudesta on silti vaikea vetää johtopäätöksiä tuntematta tarkemmin niiden vaikutusta elimistössä. Monesta normaalista luonnontuotteestakin saataisiin oikein sievä tuoteseloste jossa olisi montakin E-koodattua ainetta, osa niistä kun on ihan normaaleja luonnossakin esiintyviä aineita kuten pari edellä mainitsemaani, eivätkä pahoja vain siksi, että ovat E-koodattuja.

Jos ei jaksa kytätä pakkausmerkintöjen E-koodeja ja miettiä mitä mikäkin ruoka-aine sisältää ei siihen välttämättä ole mitään tarvetta. Kun valitsee sieltä hyllystä kärryynsä tai koriinsa pussin perunoita, porkkanoita, sipulia, marinoimatonta lihaa, maitoa ja muita ihan peruselintarvikkeita ja tekee lihapullansa itse ei tarvitse miettiä niiden lisäainepitoisuuksia. Tämä on itse valitsemani tie. Tiedän kuinka monta prosenttia lihapullistani on oikeaa lihaa venhäjauhon sijaan eikä minun tarvitse pohtia E-koodien määrää.

Itkisin jos en nauraisi kyyneleet silmissä...

En ole koskaan mieltänyt itseäni mitenkään erityisen huono-onniseksi. Olen onnistunut kaikista niistä elämän pienistä vastoinkäymisistä huolimatta säilyttämään jonkinnäköisen optimismin siitä, että elämä menee eteenpäin, eikä minun varalleni ole suunniteltu mitenkään erityisen paljon enempää huonoa tuuria kun kenenkään muunkaan. Minulla olisi ollut mahdollisuus katkeroitua ja todeta, että elämäni on täyttä kakkaa ja kirota huonoa tuuriani... Olen tässä elämässä ehtinyt nähdä yhtä ja toista. Nyt minunkin optimismini alkaa horjua ja alan miettiä, että onko tämä enää sattumaa vai olenko rikkonut yhden peilin liikaa jossain tai suututtanut jonkun isommista asioista päättävän tahon.

Sain maanantaina hyviä uutisia. Selkäni on virallisesti toimintakuntoinen. Salilta pitää pysyä poissa vielä kuukausi tai pari ja hoitaa tukilihaksisto kuntoon jumppaamalla ja venyttelemällä ennen suurempiin painoihin siirtymistä, tämä selvä. Jippii pääsen liikkumaan edes jonkin verran.

Ja mitäs sitten? Suunnilleen lääkäristä päästyäni meinaan nukahtaa luennolle, sinnittelen päivän loppuun, pääsen kotiin ja nukun 16 tuntia putkeen. Aamulla oloni on kertakaikkisen kamala ja muistan yön aikana vuoroin hikoilleeni ja vuoroin palelleeni. Ihmeellinen tämä ihmiskeho, se pitää pöpöt loitolla kunnes stressitaso laskee ja antaa vasta sitten taudin rynniä päälle täydellä voimalla. No arvatkaapa vain olisiko juuri tänään ollut juttuja joista ei ehdottomasti olisi saanut olla poissa? Arvatkaapa sainko kuulla murinaa ja nurinaa lääkäriltä kun "eihän sinulla ole edes kunnolla kuumetta"? Minulla ei ole kunnolla kuumetta kun kerran viidessä vuodessa. Normaalilämpöni on keskimäärin astetta normaalia matalampi, joten se kun joku ei ole moksiskaan kun mittari näyttää 37 olen minä jo viltin alla hytisemässä, en tajua miten terveydenhuoltohenkilöstö ei suostu antamaan milliäkään periksi normaaleista käytännöistään ja rajoistaan, kaikki kun ei ole samanlaisia. Muutenkaan minulla ei se lämpö nouse normaalisti edes tuohon joten saan olla aika kipeä ennen kun se mittari nousee edes siihen kolmeenseitsemään. *huokaus* Että kiva, selkä on kunnossa, mutta makaan vuoteenpohjalla kärsimässä flunssaa. Reilua...

En voi estää mieleeni nousemasta kauhunsekaista kysymystä: "Mitä seuraavaksi?"

Ei mitään oikeaa asiaa

Minua ei ota päästä. Tai ottaisi varmasti monikin asia jos nyt jaksaisin ajatella hetkeäkään kauempaa. Ajattelin kuitenkin vaiheeksi, täysin normaalin linjani vastaisesti ihan vaan kirjoittaa jotain. Ei minulla varsinaisesti ole edes aihetta.

Olen pari päivää meinannut kirjoittaa siitä uudesta ajatusrikosrasisti-laista joka on menossa hyväksyntään ilman, että mikään media siitä uutisoi. No, en jaksa tänään, se vaatisi oikeasti mietintää. Kirjoitan siitä joku toinen päivä kun saan pahimmat koulukiireet pois alta.

Pari päivää sitten oli koululla käymässä pari maamme huippupoliitikkoa, eräs naisministerikin. Päätin hiippailla luennolle nukkumaan sen sijaan, että olisin hankkinut itselleni solvaussyytteen naisministerin vastattua kysymykseeni hänen käsityksestään opintotuesta. Olisin kuitenkin laukonut jotain siitä kuinka ministerin jakkupuvun hinnalla eläisin pari kuukautta.

Opinahjossa on pyörinyt yllättävän paljon poliitikkoja ja vastaavia hihhuleita nyt viimepäivinä. Vihreiden kanssa en jäänyt juttelemaan kun eivät olisi välttämättä voinut vastustaa kiusausta huomauttaa, etten voi äänestää heitä koska olen heidän kanssaan täysin vastakkaista mieltä ydinvoimasta "Minä kun en moista kannata..." Mutta sain senkin tilanteen ohitettua kunniallisesti kun oli kiire luennolle.

Ilmastonmuutoksesta oli tänään hilpeä lappu jaossa. Siinä oli vaadittu, että päästöjä vähennettäisiin 40% vuoteen 2020 mennessä ja 2050 olisi päästy jo 95% pienempiin arvoihin (verrattuna vuoteen 1990 tosin). En ole alan asijantuntija, mutta pistää miettimään, että saattaa onnistua kun saavat ajaettua kaiken teollisuuden pois maasta, ei ole paljon päästöjä kun ei ole teollisuuttakaan, sitä en kyllä sitten tiedä millä ne meinaa siinä vaiheessa elää,  mutta ehkä siinä vaiheessa joogakurssit ja pienviljely elättää jo tarpeeksi väestöä...

Kirjoitan tätä oikeastaan vain siksi, että minulla olisi aivan valtavasti koulujuttuja tekemättä, mutta niiden tekemiseen ei juuri riitä puhtia nyt ja tuntuu kun olisi kuume nousemassa. Verenpaine on kaikesta kirjoittamastani huolimatta edelleen kohtuullisen matala.

Tämä aika vuodesta on muutenkin jokseenkin ahdistavaa ja raskasta. Tänävuonna vielä aivan erityisesti. Koitan kiriä ennätysmäärää kursseja kiinni, takaraivossa paukuttaa, että pitäisi koittaa hakea kesäksi töitä tai keksiä jotain muuta sellaista tekemistä mikä pitäisi leivänsyrjässä kiinni kesälläkin. Mietin kuinka paljon kursseja minun pitää lopettaa vielä kesken tuon selän takia kun en vaan saa tehtyä kaikkea sitä mitä rästissä odottaa ja uutta tekemistä pukkaa niskaan koko ajan. Sitten mietin sitä, että mitä KELA siitä pitää, joudunko selittelemään huonoja suorituksiani ja uhkaako ne vetää minulta opintotuen pois... Joudunko sosiaalitoimiston asiakkaaksi jos ne päättää, ettei tuo selkä riitä syyksi? Mitä se lääkäri sanoo selästäni maanantaina, lähettääkö jatkotutkimuksiin vielä vai toteaako, että se on ihan hyvä nyt ja se siitä. Pääsisinkö taas liikkumaan?  Olisi isohko tentti edessä, ehdinkö sairastua ennen sitä vai vasta sen jälkeen... Kuinka kamalasti tästä tekstistä löytyy kirjoitusvirheitä...