Kiittämättömyydestä

Huomasin tässä eräs päivä kiroavani sitä, että kun  mandariineista on kerran jalostettu lajikkeita joissa ei ole siemeniä niin miksi ihmeessä niistä ei samalla ole jalostettu pois sitä ärsyttävää valkoista möhnää, jota saa raapia kynsiensäaluset täyteen, että hedelmästä tulee syömäkelpoinen?

Tämä ihmisen mielessä joka ei vielä 5 vuotta sitten voinut kuvitellakaan voivansa syödä koko hedelmää. Ihmisen "suusta", jolle mandariinikuoret roskakorissa tietyssä päässä koulua saattoi tarkoittaa koulupäivän keskeytymistä ja kotiinlähtöä jokunen vuosi sitten.

Joskus sitä vain herää ja tajuaa, että on kiittämätön kakara.


Kirjoittelin jo viime vuonna siitä, kuika minusta joululaulut pitäisi ihan ehdottomasti kieltää ennen joulukuun alkua, olen edelleen samaa mieltä. Lisäksi nyt kun niitä joululauluja on soveliasta soittaa niin kieltäisin edelleen mieluusti ne viimisenpäälle ärsyttävät renkutukset, jossa joku mukasuloinen pikkupentu joka ei todellakaan vielä osaa hallita ääntään laulaa kuinka hassua oli kun "joulupukki suukon sai" tajuamatta pätkääkään mitä laulaa.

Ja mainitsenpa nyt sitten vielä, että ne jotka jalosteli niitä mandariineja voisi palata sorvinsa ääneen, äsken syömässäni yksilössä niitä oli ihan liikaa... Mutta nuo täysikasvuiset siemenet vielä menee, kaikkein ärsyttävimpiä on ne minisiemenet joita on hitosti ja jotka on teräviä kun tappajasepeli pyöräteillä...

Hyvää joulunodotusta. Palailen varmaan jatkossa taas linjoille useammin kun tämä ällöttävä alkuhuuma ja vaaleanpunainen höttö jossa olen elänyt viimeiset puoli vuotta on uhkaavasti haihtumaan päin ja maailmalle ja sen vittumaisuuksille riittää taas huomiointikykyä.