Milloin Suomesta tuli maailmalla mahtimaa?

Olen hyvin huvittuneena lueskellut päivän lehtiä. Missä vaiheessa ketään alkoi kiinnostaa Suomen politiikka ja vaalit? Lisäksi on äärimmäisen hauska naureskella sille miten ulkomailla ollaan kovin huolissaan jos Suomi nyt ei enää kuljekkaan sitä tietä mitä sille näytetään kitisemättä lieassa vaan alkaa ajatella asioita itse. No, en silti pidättelisi hengitystäni sitä odotellessa.

Kevät on taas täällä, en ole ihan varma kitisinkö vuosi sitten samasta asiasta, varmaankin, mutta koska en koskaan kyllästy kitisemään asioista kitistään nyt sitten uusiksi. Minähän siis laskeskelin jonkin aikaa sitten opiskelijan tuloja. Olen myös aikaisemmin vinkunut kuinka mukavaa on olla opiskelija jolla on jokunen jatkuvaa lääkitystä vaativa krooninen sairaus. Sairaanhoitokuluni ovat siis kuukaudessa siinä 100e. Keväisin kun luonto herää heräävät myös lehtipuut ja on siitä sitten kiittäminen hyviä geenejä tai liian puhdasta ja laadukasta ruokaa tai sitä hyvää haltijatarta jota ei kutsuttu ristiäisiini olen melkoisen allerginen sen juhannuspuun siitepölylle. Koska olen suorastaan uhkunut terveyttä tämän alkuvuoden aikana sen tuoliepisodin ja sen viattoman pienen nuhan (joka sitten myöhemmin osoittautui keuhkokuumeeksi)  vuoksi on terveydenhuolto ja lääketeollisuus saanut ansaitun osansa opiskelijaroposistani. Kävi siis niin, että painelin sosiaalitoimiston luukulle, läväsin niille sen sentin pinon paperia mitä ne vaatii ennen kun alkavat edes keskustella ihmisten kanssa ja sanoin, että tartten lääkkeitä joihin minulla ei tässä vaiheessa vuotta ole varaa.

Koska ilmeisesti jokin laki määrää, että edes opiskelijoita ei voi jättää tukehtumaan miten sattuu sain sitten paperin jolla sain käydä nuo lääkkeeni lunastamassa läheisestä apteekista kokonaan yhteiskunnan laskuun. Päätöksessä kyllä mainittiin jokseenkin happamaan sävyyn, että se on tehty jonkin erityisharkinnan alaisesti ja jatkossa olisi syytä osata varautua lääkekuluihinsa itse omasta pussistaan. Varasin ensimmäisen käyntini yhteydessä ajan myös sosiaalityöntekijälle "kokonaiskartoitusta" varten. Jos siitä ei muuta apua ole niin saanpahan aukoa päätäni sille työntekijälle (oikeasti luonnollisesti käyttäydyn mallikelpoisesti) ja kysyä siltä, että mitenköhän hitossa ne kuvittelee minun opintotuella "varautuvan" siihen 280e lääkelaskuun joka minua keväisin odottaa, kuinka kauan ne kuvittelee että voin elää syömättä? Reilut kaksi kuukautta? Sen verran suunnilleen menisi kerätä tuo summa talousrahoista jotka lainan ja tukien jälkeen jää käteen kun vuokra ja pakolliset laskut on maksettu. En minä nyt hitto tahallani ole sairas, jos olisin tuo suoranainen vittuilu yhteiskunnalta olis minusta ihan ansaittua, mutta minä kun en ole tätä tomumajaani valinnut niin paskempi mäihä. Ja kyllä, aion edelleen jatkossakin tehdä ihan saman tempun. Minusta minulla on oikeus syödä ja elää siinä missä muillakin, minä sentään maksan ne lääkkeeni ihan kiltisti ne loput 9 kuukautta.

Niinpä tänään kävelin ulos apteekista kassissani lääketeollisuuden hienointa hienoa (mahdollisimman halpoina kopioina toki) joiden olisi tarkoitus pitää minut hengissä seuraavat pari kuukautta. Lasku tästä yhteiskunnalle? Palttiarallaa 600e josta sosiaalitoimisto avusti minulle jäävän osuuden kanssa, eli suunnilleen sen 280e arvosta, loput maksaisi ystävämme KELA muutenkin.

Kaunista kevättä, siellä on ulkona aivan ihana ilma!