torstai 3. maaliskuuta 2011

Ihmisten laiskuus ja elintarviketeollisuuden vastuu

Aamu alkoi loisteliaasti kun heräsin ja tajusin, että tänään en voi enää jäädä sängynpohjalle flunssan kouriin säälimään itseäni vaan on oikeasti jo tehtäväkin jotain.Sitten avasin television ja internetin ja totesin, että paras tapa herätä on venytellä vähän aivoverisuonia. Iltalehti tarjosi tämän aamun paineenkorotukset tällä jutulla.


Ihan alkuun, minä en kannata ylimääräisiä lisäaineita, jos se ei ole vielä tullut selväksi. Kannatan puhdasta simppeliä ja normaalia ruokaa josta suunnilleen ensisilmäyksellä näkee mitä siihen on laitettu. Siksipä pyrin välttämään valmisruokaa parhaani mukaan. Ehkä tämä selvittää hiukan sitä, miksi minun asenteeni on mikä on tuohonkin juttuun ja miksen sitä tajua.



Ihmiset ovat oppineet varomaan elintarvikepakkausten E-numeroita, jotka kertovat niiden sisältämistä lisäaineista. Ruokateollisuudella on kuitenkin konstinsa lisäainemerkintöjen kiertämiseksi, Yle kertoo.

Käyttämällä esimerkiksi erilaisia kasviuutteita ja marjauutteita voidaan hävittää pahamaineiset E-numerot tuoteselosteista. 

Ihan hyvä sinällään, mutta kun ne E-koodit on vaan osa totuutta. Osa E-koodilla merkityistä aineista ei ole ihan niin luonnollisia kun voisi toivoa, mutta toisaalta E-koodin takaa löytyy sellaisiakin myrkkyjä kun:

E153 Lääkehiili
E260 Etikkahappo
E270 Maitohappo
E330 Sitruunahappo
E406 Agar
    
Toki mukana on aineita joiden tarve ja tarkoitus elintarvikkeissa on ainakin minun mielestäni hyvin kysenalaista ja tarpeetonta, jopa haitallista, mutta tässä tarkoitukseni on lähinnä kritisoida mustavalkoista ajattelua ja sitä opetusmallia, että kaikki E-koodimerkityt ovat pahoja ja kamalia. E-koodiavain löytyy tästä, jos lähempi tarkastelu jotakuta lukijaani kiinnostaa.  


- Mutta yleensä tuodaan ihan sama kemikaali toisessa muodossa luonnonmateriaalin mukana tähän lopputuotteeseen, Elintarviketeollisuusliiton tutkimus- ja lainsäädäntöosaston johtaja Seppo Heiskanen sanoo Ylelle.

Jos lisätään sitruunamehua marinaadiin niin toki sinne saadaan myös se sitruunahappo. Voisiko joku kertoa minulle, miksi tämä on paha asia? Oma mielipiteeni on se, että jos kemikaali saadaan ruokaan "luonnollisesta lähteestä" on se sinällään parempi ja rehellisempi keino kun lisätä se eristettynä ainesosana.


- Makkarassa glutamaatti voidaan korvata hiivauutteella, joka ei koskaan ole ennen ollut siinä tuotteessa. Silloin saadaan e-numero pois, ja ihmiset katsovat, että onpa tää hieno tuote kun ei ole E-numeroa. Kyllä silloin liikutaan jo lähellä ihmisten huijausta.

Toinen keino on kirjoittaa lisäaineiden nimet kokonaisina, jolloin tuoteselostetta nopeasti vilkaisemalla näyttää siltä, ettei E-lisäaineita ole käytetty.

Jutun loppuosa onkin sitten jo silkkaa soopaa, ainakin minun mielestäni. Jos ihmiset ei siitä paketista katso mitään muuta kun sen E-koodien määrän tietämättä sen tarkemmin mitä se ruoka sisältää sietävätkin mielestäni tulla huijatuksi tai sitten pitää vaan ihmisillä itsellään hyväksyä se, etteivät he tiedä mitä suuhunsa pistävät. Kyseessä on valinta, ei huijaus. Sama jos lisäaineiden nimet kirjoitetaan auki. Jos ihminen ei jaksa tuoteselostetta lukea eikä tajua, että listassa jos lukee Ponceau 4R tai asetyloitu hapetettu tärkkelys ei kyseessä ehkä ole täysin luonnollinen aine, niiden haitallisuudesta on silti vaikea vetää johtopäätöksiä tuntematta tarkemmin niiden vaikutusta elimistössä. Monesta normaalista luonnontuotteestakin saataisiin oikein sievä tuoteseloste jossa olisi montakin E-koodattua ainetta, osa niistä kun on ihan normaaleja luonnossakin esiintyviä aineita kuten pari edellä mainitsemaani, eivätkä pahoja vain siksi, että ovat E-koodattuja.

Jos ei jaksa kytätä pakkausmerkintöjen E-koodeja ja miettiä mitä mikäkin ruoka-aine sisältää ei siihen välttämättä ole mitään tarvetta. Kun valitsee sieltä hyllystä kärryynsä tai koriinsa pussin perunoita, porkkanoita, sipulia, marinoimatonta lihaa, maitoa ja muita ihan peruselintarvikkeita ja tekee lihapullansa itse ei tarvitse miettiä niiden lisäainepitoisuuksia. Tämä on itse valitsemani tie. Tiedän kuinka monta prosenttia lihapullistani on oikeaa lihaa venhäjauhon sijaan eikä minun tarvitse pohtia E-koodien määrää.

2 kommenttia:

  1. Suuressa osassa vehnäjauhoista on mukana vehnän lisäksi jauhonparannetta. Se jos mikä on mun mielestä huijausta.

    VastaaPoista
  2. Kas, niinpäs näytti omankin jauhopussini kyljessä lukevan, että "jauhonparanne (askorbiinihappo)" en olisi silti niin kamalan huolissani siitä, että jauhoihin pieni määrä C-vitamiinia lisätäänkin.

    Wikipedia sanoo aiheesta näin:
    "Näitä yhdisteitä käytetään harvemmin elintarvikkeiden vitaminointiin, enimmäkseen niitä lisätään säilöntäaineiksi hapettumista hidastamaan eli antioksidanteiksi. Antioksidanttina käytetään myös D-askorbiinihappoa, jota ei esiinny luonnossa ja jolla ei ole varsinaista vitamiinivaikutusta."

    VastaaPoista

Anna tulla vaan, kuulen mielelläni jos jollakulla muullakin on jotain sanottavaa.