tiistai 23. marraskuuta 2010

Lahjakorttien kirot

Oletteko koskaan huomanneet, että jos joskus sattuu saamaan jonkun euromääräisen lahjakortin johonkin puljuun niin sieltä ei varmasti tartte mitään sen lahjakortin voimassaoloaikana? Juuri päivä sen kortin umpeutumisen jälkeen kyllä sitten olisi taas yhtä jos toista mitä sillä olisi voinut ostaa.

Sitten kun minä olen minä, niin jotenkin tuntuu, ettei niitä lahjakortteja nyt voi ihan mihin tahansa turhuuteenkaan pistää. Pitäisi keksiä jotain edes puolijärkevää hommattavaa, mutta sitten kuitenkin sellaistakin, mikä olisi vähän jotain hemmottelua. Arvata saattaa löytyykö sellaista tavaraa ikinä. Sitten paniikissa ostaa kaapin täyteen jauhelihaa tai sukkia kymmeneksi vuodeksi kun se viimeinen käyttöpäivä kolkuttelee ovelle.

Lisäksi kun lahjakortit on yleensä mallia "lunastettava kerralla, ei rahaa takaisin" niin tokihan se koko summa pitää käyttää sitten. Paitsi, että yleensä koskaan ei löydä mitään siihen summaan asti tai mielihalut liitelee huomattavasti suuremmissa summissa kun mille lahjakortti on kirjattu. Sitten miettii paniikissa sen viimeisen kympin kohdalla, että mitäköhän hittoa sitä sitten sillä keksisi. 


No minulla oli yksi 50e lahjakortti yhteen jokseenkin suureen kauppaketjuun joten ei olisi luullut olevan vaikeaa keksiä jotain tekemistä sille. No ruokaa ei voi ostaa, koska lahjakortti. Mitään ihan turhaakaan sillä ei viitsi opiskelijana ostaa, joten vaatekaappiin vilkaistuani totesin, että ihminen ehkä tarvitsee muunkinlaisia alusvaatteita kun niitä joskus ikuisuus sitten ostettuja suloisia örrimöykkyalushousuja joita sai kivalla alennuksella Seppälästä joskus vuosia sitten. Etenkin jos meinaa joskus elämässään joutua tilanteeseen jossa niitä nimettömiä joutuu esittelemään muillekin kun peilikuvalleen.

No, otin illan missioksi käydä etsimässä tuon kauppaketjun yhdestä myymälästä itselleni jotain sellaista perseenpeittoa joista voisi jollain tapaa hyvällä omatunnolla sanoa jotain positiivista tai edes neutraalia, no sekin riittää, kunhan ne ei saa aikaan ääretöntä huutonaurua. Lisätehtäväksi annoin itselleni löytää jonkun sievän rintaliivit + alushousut yhdistelmän. No totesin tuon olevan täysin mahdoton tehtävä. Ensinnäkin kaikki alushousut on joko stingejä tai jotain maksialkkareita joiden vyötärönauha hipoo kainaloita, lisäksi kun värisävyinä on lähinnä valkoinen ja beige niin ei kiitos, satunnaisia malleja saa myös mustana (sitä kiitos).

Minä olen mallia suomalainen nainen eli siis, rintava ja persevä, valitettavasti siinä välissä on myös vyötärö. Ylipäätään vaatteiden löytäminen on jokseenkin tuskastuttavaa puuhaa, mutta etenkin alusvaateosastolla minulta meinaa päästä parku. Minä vaan en istu siihen kokovalikoimaan millä alusvaatteita myydään. Alaosat nyt vielä menee, mutta minun ahterini nyt vaan sattuu vaatimaan jonkin verran edes sitä kangasta peitokseen, ettei näytä aivan kertakaikkisen leveältä. Stringit... Ei, ei todellakaan. Mutta en minä hitto mitään mummoalkkareitakaan halua! Miksei nykyään enää tehdä normaaleja alushousuja?

Jos kiroan alaosaosastolla niin vielä pahempaa on kun pitäisi jotain löytää pitämään ryntäät ruodussa. Olen pieni, joten ympärysmittani on pieni, no se onkin sitten ainoa osa mikä on pientä. Kuppikokoni on sitä luokkaa, ettei sitä normaaleista kaupoista löydy kun kolminumeroista ympärysmittaa lähestyttäessä. Joudun käytännössä ostamaan kaikki rintaliivini erikoisliikkeistä jos meinaan saada jotain edes likipitäen sopivaa. Surullista on se, että voin vain haaveilla sievistä alusvaatteista. Markettien sievät yhdistelmät ovat kohdallani vain kaukainen haave. Tai no, rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta eipä minulla ole upottaa satoja euroja hepeneisiin. Valitettavasti.

No, löysin parit sellaiset alushousut joita voi pitää, mutta joista ei kyllä parhaalla tahdollakaan vedellä mitään irstaita mielikuvia. Noh, jos ei kelpaa niin olkoon kelpaamatta sitten. Kierreltyäni epätoivoisesti ympäri kauppaa miettien mitä aion lunastaa viimeisillä viidellätoista eurollani päädyin sukkapakettiin ja kivaan violettiin kynsilakkaan. Hienointa on se, etten minä ikinä käytä kynsilakkaa. Mutta joskos tuota joskus...

Nuiden alusvaatteiden kanssa pitänee koittaa tehdä retki johonkin erikoisliikkeeseen ja toivoa, joskos sieltä löytyisi jotain kivaa tai edes sopivaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna tulla vaan, kuulen mielelläni jos jollakulla muullakin on jotain sanottavaa.