Ihmissuhteet ja bunkkeri

Tahdon muuttaa kuuhun, mieluusti sille pimeälle puolelle! Tahdon jonnekin missä en joudu tasan kenenkään ihmisen kanssa tekemisiin mieluusti enää ikinä. Olen niin viimeisen päälle kyllästynyt ihmisten pikkusieluisuuteen ja muuhun kusipäisyyteen, että en vaan enää jaksa! Okei, en sentään. Joskus vaan ärsyttää suunnattomasti se, että ihmiset ei voi puhua suoraan ja vetelee herneitä nokkaansa jos jostakin syystä. No, tähän varmaan auttaa se, että olen taas viikonlopun tasan omissa oloissani ihan hiljaa ja suljen puhelimen. Katson sarjoja, luen ja kuuntelen musiikkia ja unohdan autuaasti, että näiden seinien ulkopuolella on minkään maailman elämää.

Ja miksikö minua ketuttaa. kaveripiristäni aika suuri osa koostuu miehistä, joskus mietin, että miksi ihmeessä en minäkin syntynyt kaksilahkeiseksi vaan satuin syntymään naiseksi. Epäreilua koska miehenä löytyisi niin älyttömästi paljon kivempia vaatteita ja muutenkin siinä olisi tiettyjä muitakin etuja. Toisaalta, naisena minulla on edes pienoinen mahdollisuus ymmärtää muita naisia, taito joka löytyy aika harvalta mieheltä. Toisaalta, naiset kun ei aina ihan itsekään ymmärrä toisiaan joskus eivät itseäänkään, joten sinänsä kai aika sama.

No jostain mystisestä syystä ystäväpiiriini on kuitenkin eksynyt ne pari naista.. Joiden kummankin  kanssa on nyt jotain ihan ihmeellistä säätöä. Minä en ole ihminen joka normaalisti riitelee yhtään kenenkään kanssa, saattaa kuulostaa hyvinkin kummalliselta kirjoitusteni pohjalta, mutta minun kanssani on hyvin hankala saada aikaan riitaa, pyrin puhumaan ja selvittämään asiat edes jokseenkin järkevästi ja vihaan kyräilyä. Olen toki törmännyt tähän ennenkin, kun minun kanssani ei saa riitaa aikaiseksi ihmiset sitten riitelevät kanssani kertomatta siitä minulle. Olisi vaan ihan helkkarin kiva tietää miksi ne ihmiset on vetäneet herneen nokkaansa ja kiukuttelevat! Toinen ei suostu vastaamaan edes puhelimeensa, toisen kanssa tiedän, että kun päästään oikeasti istumaan alas ja selvittämään asiat niin homma hoituu todennäköisesti oikein mallikkaasti, nyt siinä on ollut eräs kolmas osapuoli säätämässä välissä joten kommunikaatio on poikki lähinnä sen takia. Silti tämä välivaihe kun ei ole vielä päässyt istumaan alas on hyvin ärsyttävää aikaa.

Sitten on vielä se saamarin kaksilahkeinen. Jos olisin kirjoittanut tätä postausta jo eilen olisin vinkunut huomattavasti enemmän siitä kuinka se on ärsyttävä, mutta sepäs perkele meni ja muutti käytöstään kertaheitosta. En oikeasti nyt tiedä mistä tuulee, mutta olen äärettömän hämilläni. Minä olen en nyt erinomainen ihmistuntija, mutta näen yleensä ihmisistä asioita jonkin verran, osaan tulkita perusilmeet ja perus äänensävyt ja hiljaisuudet suunnilleen oikein, mutta tuota pahuksen miestä en osaa lukea en niin yhtään. Se on täysi mysteeri minulle. Enkä minä pidä mysteereistä, mikä luonnollisesti sen aivot tyhjentävän tyrmäävän ulkonäön kanssa aiheuttaa minulle kosolti harmaita hiuksia ja unettomia öitä ja täydellisen kyvyttömyyden tehdä kuten tiedän, että pitäisi, eli juosta karkuun minkä kintuista lähtee. Tästä ei tule seuraamaan mitään hyvää, mutta en minä vaan voi jättää tuota leikkiä kesken ihan vielä. Hauskinta on se, että vaikka olen periaatteessa varustettu ihan kohtuullisella itsetunnolla ja tajuan normaalisti oman arvoni niin tuon ihmisen kanssa en yksinkertaisesti tajua mitä ihmettä se näkee minussa.

3. Oma rauha 

Vaikka pidän toki ihmisten seurasta niin olen kuitenkin parhaimmillani yksin tai jonkun läheisen seurassa. Tykkään puuhastella ihan perusjuttujen äärellä, tehdä ruokaa, lukea lehtiä, istua koneella. Lempihetkiäni on kun posti tuo jonkun uuden lehden, kiiltaväpintainen paperi on liukasta sormien alla ja saan heittäytyä sohvalle viltin alle lukemaan. Tai kun olen saanut perjantaisiivouksen hoidettua, tiedän että jääkaapissa on ruokaa viikonlopuksi ja on se hetki kun voi vain olla. Vetää päälle ne vanhimmat ja kammottavimmat kotivermeet kun kukaan ei ole näkemässä. Taivas on rajana, voi valita niistä monista mukavista asioista senhetkisen lempparinsa. Voi istua katsomaan televisiota vaikka koko illaksi, istua koneella ja päivitellä blogia, pelata tai vain maata sohvalla ja olla. Ei ole kiire mihinkään.