Tympii...

Päätin, että tänään on hyvä päivä. Vaikka hampaat irvessä. Ja no, siihenhän se aika pitkälti menikin.

Minulla oli eiliseksi suunniteltua menoa kaksilahkeisen kanssa, mutta koska herra oli taas vaihteeksi vetänyt jostain herneen nenäänsä ja todennut, etten jostain mystisestä syystä tahdo tavata sitä se oli sitten mennyt ja hoitanut itselleen muuta puuhaa. Tästä luonnollisesti ilmoitti erittäin hyvissä ajoin, eli viesti "ei sitten vissiin nähä" ilmestyi puhelimeeni tunnin varoitusajalla. No ei sitten nähty ei. Saatiin sitten sumplattua tuokin asia jotenkin niin, että loppuillasta menin hyvillä mielin nukkumaan vaikka kiehuin raivosta alkuillan. (Saattaa olla, että kauniisti ilmaistu "minä sitten voisin lähtä kanssasi shoppaamaan huomenna" pehmitti minua aika tavalla.)

No, se oli pohjustus tälle loistavalle päivälle joka on kyllä pyrkinyt niin viimeiseen asti vastustamaan, ettei mitään järkeä.

Aamulla oli KUUMA, täällä, minun kämpssäni oli oikeasti kuuma. Tätä ihmettä ei sitten olekaan hetkeen tapahtunut, että tässä kämpässä pääsisi sulamaan.

Sain tapella lääkäriajasta oikein kunnolla, lisäksi unohdin sen "nämä lääkkeet pitäisi saada ensiviikoksi tai kuolo tulee"-reseptin kotiin. Sain kuitenkin puhuttua kivan hoitajan selittelemään tätä lääkärille joten saan hakea reseptin alkuviikosta. Lisäksi sain varattua toisen niistä kahdesta labra-ajasta jotka tarvitsen. Hienoa.

Minulla oli siis tarkoitus mennä shoppaamaan kaksilahkeisen kanssa, mutta sille tuli sitten muuta tekemistä. Tällä kertaa minä itse onnistuin käyttäytymään niin perinaisellisesti, että hävettää. Vetäisin herneen turhankin syvälle kitusiini ja tein jotain mitä en normaalisti tee: lähetin kaksilahkeiselle kitinäviestin. Hävetti heti suoriltaan koska herralla oli ihan oikea syy perua. No, tämä asia saatiin ratkaistua kai jotenkuten, en nyt sitten tiedä mikä vastapuolella on mieliala tästä asiasta, mutta se selvinnee viimeistään siinä vaiheessa kun mitään ei enää kuulu. Mutta harmitti, harmitti niin viimisen päälle kun ehdin jo oikeasti odottaa, että näen sen vihoviimeisen kiusankappaleen tänään. Olen sekoamassa, tiedän.

No sitten koitin etsiä joululahjoja perheelle ja läheisille mikä on muuten vihoviimeistä puuhaa noin kaiken päälle. Tarvoin kaupoissa likemmäs kolme tuntia enkä löytänyt mitään järkevää, mutta tapoin kyllä jalkani lempikorkkareillani.

Sitten tulin kotiin ja olen kutonut sukkia. 

Kyllä, olen ehdottomasti tulossa hulluksi...

5. Joulu

Minä olen pohjimmiltani jouluihminen. Joka ikinen vuosi se ärsyttää minua, mutta pidän lahjapapereiden kanssa säätämisestä, joulutähdestä ikkunassa ja siitä, että  jouluaattona tietää tasantarkkaan mitä siellä pöydässä on. Minä pidän jopa joululauluista pienissä erissä ja satunnaisesti esitettyinä. Rakastan kuvakalentereita joissa isoon kuvaan tulee aina jotain lisää. Tämän joulun Mauri Kunnas -kalenterini tosin tuotti pettymyksen, sen luukkujen takaa ilmestyy vain ihan normaaleja kuvia. Onneksi postipoika oli kilttinä ja toi minulle SPR:n Kaisa Rekisen kalenterin joka ei pettänyt tänäkään vuonna. Vaikka en voi sietää joululeivonnaisia niin silti syön sinnikkäästi sen puoli piparia joka joulu, juon sen mukin glögiä ja pari joulutorttua. Katson Lumiukon ja nautin joulunajan laajasta leffatarjonnasta. Protestoin, että muovikuusi on kamala ja tahdon aidon saamatta kuitenkaan koskaan tahtoani läpi (lähinnä siitä syystä, että juuri minä olisin se, joka joutuisi kämpästä poistumaan jos se aito kuusi sisään raajattaisiin.)

 ps. Älkää pelätkö, niin sekaisin en ole, että tästä käsityöblogi muodostuisi.