Akateemista valehtelua

Minä en pidä tilastotieteestä.

Vanha sanonta sanoo, "vale, emävale, tilasto" olen täsmälleen tätä mieltä.

Tilastotieteen luennoitsija päivitti myös toista vanhaa sanontaa perin osuvasti lausahduksellaan: "Hyvä kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa ja huonolla kuvalla voi valehdella enemmän kun tuhannella sanalla". 

Minulla ei sinällään ole mitään kuvia ja tilastoja vastaan, parhammillaan ne ovat erittäin havainnollisia ja mielenkiintoisia. Ongelma astuu kuvaan siinä vaiheessa kun niitä päästetään laatimaan tilastotieteilijä. Oppimateriaalissamme sanotaan mm. että:

"Pylväsdiagrammissa pylväiden välinen etäisyys tulee mieluusti olla 25-50% pylvään leveydestä"

Kaikella kunnioituksella, mutta mitä helkkarin merkitystä sillä raon leveydellä on kunhan siellä sellainen on? Lisäksi nuista on ohjeita ties vaikka kuinka paljon kaiken muunkin pikkusälän määrittämiseksi.

Pylväsdiagrammi on huono ja paha ja kamala tapa esittää asioita, mutta esimerkiksi ruko-lehtikuvio on ihan hyvä eritysmuoto asioille. Hetkinen... Ajatellaanpa huvikseen, etä meillä on arvoja välillä 30-50 vaikkapa seuraavasti: 30,30,31,31,35,36,37,37,38,39,39,40,40,41,42,43,44,44,45,45,46,47,47,50
Muodostetaanpa niistä huvikseen runkolehtikuvio käyttäen 2 rivin runkoa runkona 10 pistettä ja lehtenä 1piste. Esitys näyttää joltiseltaankin tältä.

3  0011
3  5677899
4  0012344
4  55677
5  0

Minusta tuo esitys ei ole järin havainnoillistava, saati selkeä. No, ehkä tilastotieteilijät ovat eri mieltä.

Piirakkadiagrammi, se vanha ja rakas värikäs ja ainakin minusta kohtullisen toimiva kun pitää vain saada suunnilleen suhteet selviksi jostain asiasta. No se ei ole hyvä koska se perustuu pinta-alaan, siinä ei saisi käyttää yli 6 osaa (mikä on sinällään hyvä) ja muutenkin se on epätarkka ja huono koska se on piirakkadiagrammi. Sen sijaan tilastotieteilijät tuntuvat rakastavan histogrammeja. Nehän siis ovat niitä pylväsdiagrammeja joissa pylväiden välillä ei ole väliä (joten sille välille ei ole sen kummempia prosenttirajoja, se on 0% ja sillä siisti) ja miten histogrammi eroaa pylväsdiagrammista? Siten, että siinäkin pelataan pinta-aloilla. (Piirakkadiagrammissa pahapaha, mutta histogrammissa hyvähyvä.) Ja ettei homma kävisi turhan helpoksi histogrammin ala-asteikko voidaan merkitä ainakin kolmella tavalla, lisäksi, ettei sen piirtäminen suinkaan olisi helppoa ja yksinkertaista täytyy pylväiden pituus ja korkeus määrittää laskemalla korjattu frekvenssi aineistoille joiden luokittelu ei ole tasavälistä. Sitten ynnäillään ja lasketaan ja saadaan tulokseksi kuva jossa on eri levyisiä ja eri korkuisia pylväitä ja joista ei ymmärrä yhtään mitään ellei niiden tulkitsemiseksi ole käynyt tilastotieteiden peruskurssia. Tässä on syy, miksen pidä tilastotieteistä oppiaineena.

Sitten se syy miksi juuri nyt kiehun raivosta ihan vaan yhdelle tilastotieteilijälle on se, että minulla on (kuten joku ehkä tietää) tuo selkä siinä määrin saamarin kipeä, etten ole kamalasti takamustani tuolla yliopiston puolela viimeaikoina kuluttanut. Siksipä olen koitanut ottaa selville nuita opiskeluasioita käymällä jututtamassa kurssien pitäjiä. No tuon tilastotieteen kurssinkin kohdalla kävin niin tekemässä ja kyselemässä juttuja tuolta kurssin vastuuhenkilöltä. Sain vastauksia, mutta tänään minulle selvisi sellainen pieni ja mukava asia, että tuohon kurssiin kuuluu laskuharjoituksia. (Tämä asia ei tullut yllätyksenä, olin tietoinen asiasta.) Ja niissä vaaditaan aktiivista läsnäoloa ja niissä on läsnäolopakko (tämä sensijaan tuli täysin puun takaa). No, en ole niitä harjoitustehtäviä saanut, niitä ei jaettu laskuharjoituksissa ja olen ollut poissa niistä jo kaksi viikkoa. Tämä kaikki siis tuli minulle täysin yllätyksenä kun takamukseni ensimmäistä kertaa ko. harjoituksiin raahasin tänään. Ja minä kävin henkilökohtaisesti kysymässä nuista kurssin suorittamiseen liittyvistä asioista siltä kurssin vetäjältä. Voitte ehkä uskoa, että olin varsin hyvällä tuulella juteltuani hetken sen laskuharjoitusten pitäjän kanssa. Toisten harjoitusten (joita siis ei edes ollut siellä laskuharjoitustilaisuudessa, että olisin niitä voinut siellä laskea ne on jaettu luennolla) palautus on 5 minuutin päästä, minä en ole palauttanut niitä ja se saattaa siis kaataa koko pahuksen kurssin suorittamisen. (Tuo kurssi on aavistuksen turha iso suoritettavaksi loppukokeella.) Aion kyllä käydä vaihtamassa pari sanaa sen vastuuhenkilön kanssa, ajattelin lisäksi spämmiä sen postilaatikkoa tänään nuilla laskuharjoitustehtävilä jotka sain pitkän etsimisen jälkeen hankittua itselleni. Minulla on skanneri kotonani, ne piti palauttaa perjantaina, eikä kukaan ole kernonut minulle MITEN ja MISSÄ ne pitää palauttaa... Kjäh kjäh.

Eipä mitään uutta...

Kolmas viikko tuon pahuksen nikamahelvetin jota seläksikin kutsutaan kanssa alkaa... Kaikestahan pitäisi koittaa ajatella myöteisesti? No kokeillaanpa huvin vuoksi vaikka tiukkaa tekee.

1. Minusta ei ikinä tule morfiinijohdanaisten väärinkäyttäjää. Nuista pahuksen lääkkeistä tulee vaan niin järkyttävän huono olo, ettei pysty olemaan ollenkaan. Päätä särkee, oksettaa ja heittää päästä. Miksi joku ylipäätään tahtoo käyttää nuita väärin? On paljon mukavampi istua kotona ja itkeä kun on niin kipeä, ettei juuri muuhun pysty, lisäksi olen ihan yltiöhilpeää seuraa kun en ole juuri nukkunut viimeiseen kahteen viikkoon.

2. Tässä maassa on sairaampiakin yksilöitä kun minä. Tajusin tämän kun soitin "kiireellistä" röntgenaikaa ja sain sen perjantaille.

3. Terveydenhuollon resurssit ohjataan oikeasti sairaiden auttamiseeen, eikä tehdä turhia kalliita tutkimuksia. Sen sijaan, että olisivat laittaneet minut suoraa magneettikuviin (jotka joo maksaa viittä vaille vararikon) ne käyttää minua ensin räntgenien kautta vaikka "ikäisellesi nuorelle naiselle nuita tuon alueen röntgeniä ei kyllä tehdä ellei ole ihan pakko" ja vasta sitten jos sieltä ei löydy mitään "ja eihän sieltä varmaan löydy, mutta ei voida varata sitä magneettia ennen kun sieltä ei löydy mitään" pääsen magneettiin jota siis ei määrätä kun vasta viimeisenä keinona. Aikaa tähän rumbaan menee ainakin 3-4 viikkoa.

4. Tässä maassa ei jaeta turhia lääkkeitä. "Ota nyt tuosta nuo ja kokeile, meiltä ei täältä määrätä vahvempia kun ne menee huumeiksi luokiteltaviin" eli olen nyt käytännössä apteekkisärkylääkkeiden varassa kun nuo ei voi määrätä minulle lääkettä joka saattaisi toimiakin ja josta ei olisi ihan nuin kammottavia sivuvaikutuksia. Sen sijaan minulle kyllä kirjoitettiin perin avokätisesti nuita kodeiinipitoisia lääkkeitä jotka jonkinnäköisen ymmärrykseni mukaan olisi enemmän kun haluttua tavaraa katukaupassa...

5. Ainakin kyynelkanavani pysyvät auki ja verisuonistoni kunnossa. Lisäksi tuotan varmasti riittävät määrät kortisonijohdannaisia kun stressaan nuitten opiskelujeni jälkeenjäämisestä, että ainakaan sitä ainetta minuun ei tartte enää lisää pistää. Säästyypähän terveydenhuollolta nekin rahat.

Ja sitten kun olen ajatellut myönteisesti voin valittaa vähän, eikö niin?

Ärsyttää ihan järkyttävän paljon kun oveni jumittaa eikä se mene lukkoon. Sitä saa vetää ja kolistella ja rämistellä ihan kamalasti ennen kun se lukko suostuu toimimaan. En ole keksinyt mitään millä sen voisi korjata tai mistä tuo kyseinen vaiva edes johtuu. Olen pahoillani jos joku naapureistani sattuu lukemaan tätä, en paisko ja rymistele sen kanssa tahallani, se vaan ei muuten mene kiinni ollenkaan. Anteeksi.

Suomen laki ja järjestys

Jostain syystä tämä uutinen on puhuttanut kovasti ihmisiä tänään. Enkä ihmettele.

Tämä on siis se juttu jossa murtovaras päättää hankkia elantonsa sorkkaraudalla ja pippurisumutteella varustautuneena, mutta päästyään taloon huomaakin, että isäntä on kotona. Hyvin varustautuneena tämä elinkeinonharjoittaja sumuttaa sitten hätääntyneenä tämän silmiin pippurisumutetta ja joutuu vielä raukkaparka isännän vieraanvaraisuuden kohteeksi tämän julmasti ja tarkoituksellisesti huitoessa tätä rehellistä työmistä 14 kertaa puukolla. No ymmärtäähän sen, että moisesta kammottavasta kohtelusta jää niin suuret traumat, että linnaahan tuo paha tyhmä isäntä vaatii kun ei antanut tavaroitaan ryöstää.

Ei oikeasti. Kertokaa minulle mikä tätä maata vaivaa? Omaisuuttaan, henkeään, perhettään ja yksityisyyttään ei saisi enää puolustaa mitenkään.

Olen sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun joku tietoisesti ottaa sen sorkkaraudan ja pippurisumutteen mukaan ja lähtee "ansaitsemaan" tuolla tavalla on ihminen valintansa tehnyt ja hän muuttuu lainsuojattomaksi. Ei nyt tietenkään aivan täysin, mutta tuo homma on aivan sairasta. 14 iskua kuulostaa kieltämättä valtavan pahalta, mutta jos sillä ei ole saatu juuri kummoista vahinkoa aikaiseksi niin ainakin omaan mieleeni nousee lähinnä vaihtoehto, että isäntä on huomattuaan olevansa sokeutunut ja tietäen, että vastapuolella on selkeästi aseistautunut ja laista piittaamaton henkilö lähinnä huitonut tyylillä "pysy nyt helvetti loitommalla" ettei itselle tule siitä sorkkaraudasta päähän, siitä kun tuskin olisi selvitty "kosmeettisilla haitoilla".

No sitä millainen tilanne lopulta oli ei tiedä kun nuo kaksi jotka olivat paikalla ja tuskin hekään kovin tarkasti, mutta silti... 

Tämän maan lainsäädöstä ja rangaistuskäytännöistä minulla on ihan selkeä mielipide jota ei liene vaikea tuosta ylläolevasta päätellä. Ei siitä sen kummemin kuitenkaan tässä. Repeää vaan suotta verisuonia päästä kun jo tämä ottaa aivoon jokseenkin huomattavassa määrin. Jatkan ehkä aiheesta myöhemmin kun olen ensin rauhoittunut tämän asian tiimoilta.

Nurkka ja pimeys

Tahdon vain kömpiä jonnekin nurkkaan itkemään. Olen niin väsynyt ja kipeä, etten muista ihan hetkeen olleeni. En ole nukkunut reiluun viikkoon ja tuo selkä on niin kipeä, että silmiin nousee kyyneleet kun edes ajattelee liikkumista.

Kävin uudelleen lääkärillä maanantaina ja sain reseptillä vahvoja särkylääkkeitä, mutta kun ne särkylääkkeet lähinnä aiheuttaa sekavaa oloa, väsymystä ja päänsärkyä selkäsäryn pysyessä täysin ennallaan niin olen sitten vaan entistä kipeämpi nuita otettuani. Lisäksi unenpuute alkaa näkyä ja kuulua.

Muuten tilanne olisi suunnilleen kestettävä, mutta pelottaa kuinka äärettömästi olen jäänyt jo jälkeen opinnoissani. Minulla oli muutenkin tiedossa kamalan rankka kevät, mutta katsotaan nyt miten paljon tuhoa tämä sairastaminen aiheuttaa silläkin saralla.

Lääkäri lupasi, että jos tämä on näin paha vielä torstaina niin lähettää minut perjantaina kuvattavaksi. Entä jos en kestä sinne torstaihin asti järjissäni? Ajattelin aamulla kinkata taas lääkärille ja jos en muuten niin polvillani rukoilla jotain mikä oikeasti toimii. Alkaa nimittäin pikkuhiljaa tuntua, ettei kyseessä enää ole ihan vain lihasrevähdys tai pieni ruhje. Siihen nuiden lääkkeiden olisi pitänyt jo auttaa. Sen sijaan tuntuu, että jokainen päivä on edellistä pahempi.

Ei kannata kaatua tuolilla ei...

Metsästyksestä

Tämä iski tuossa naamakirjassa silmään ja kun nyt ottaa päästä muutenkin niin kirjoitanpa vaikka tuosta aiheesta pari sanaa.

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry ja Wild Lynx ry ovat tyrmistyneitä Sotkamossa uudenvuodenaattona tapahtuneesta ilveksen metsästyksestä, jonka päätekijänä oli kymmenvuotias lapsi. Ilveksen ampunut poika oli metsällä isänsä ja tämän jahtiseurueen kanssa.

HESY ry ja Wild Lynx ry pitävät Sotkamon tapausta erityisen tuomittavana sen takia, että lapsen tähtäimessä oli ilves, joka on rauhoitettu ja harvinainen laji. Sotkamossa ammuttu ilves metsästettiin luvanvaraisesti.

 
On selvää, että eläimen tappaminen, suolistus ja paloittelu raaistavat kasvavan lapsen tunne-elämää, Luukkainen ja Julin summaavat.

Okei, Hesassa ovat huolissaan lapsien henkisestä kehityksestä ja sen vaaratumisesta metsästyksen vuoksi. Pari kysymystä heräsi ainakin minun mielessäni... Miksi on erityisen tuomittavaa, että kyseessä oli ilves? Koska se on rauhoitettu ja plaa plaa, vai kenties sitten kuitenkin ennemmin siksi, että ilves on söpö ja herttainen ja ihana kisuli ja siten huomattavasti henkisesti pahempi tapettava kun esim. joku ruma ja haiseva hirvi?

Ja miksi se lasten ja nuorten metsästys on niin paha ja kamala? Jos homma hoidetaan kunnolla, niin ainakin itsestäni tuntuisi, ettei sen luonolisempaa ja kasvattavampaa kokemusta juuri ole kun metsästys. Siinä palataan ihan perimmäisten juttujen ääreen. Vietetään aikaa perheen kesken, luonnossa ja vielä siihen päälle hankitaan safkaa ja näytetään mistä se lihapulla siihen lautaselle ihan oikeasti ilmestyy. Saadaan selkeästi esitettyä miksi sitä ruokaa ja luontoa pitää kunnioittaa, mitä kuolema on, mitä aseeet saa aikaan ja miten niitä käsitellään oikein ja miksi... Ja ylipäätään opetellaan sellaisia perustavanlaatuisia asioita joita liian harva nykynuori oikeasti tietää ja tiedostaa.

Nykyihminen on monesti niin luonnosta irtaanutunut, että harva oikeasti tajuaa ja ymmärtää mistä se marinoitu valmisjauhelihapihvi siihen lautaselle ilmestyy. Ei minusta lasten henkistä kehitystä vaaranna se, että opitaan perusasiat tästä maailmasta, se leijona joka pyydystää antiloopin ei ole raaka ja paha, se vaan totuettaa sitä normaalia luontoaan että pysyisi hengissä. Samat asiat pitäisi minusta ihmisenkin ymmärtää.

Lisäksi riista on kuitenkin mielestäni jopa humaanimpaa syötävää kun se lehmä joka on koko elämänsä elänyt vain sitä varten, että päätyy lautaselle. En tajua tätä moralisointia siitä, että on aivan kamala syödä itse tapettua lihaa. Miten se ihmistä pahentaa? Eikö se juuri opeta ymmärtämään kuolevaisuuden ja elämän kiertokulun. Nyky-yhteiskuntamme on ulkoistanut kuoleman muutenkin ihan liian kauas. Se on menettänyt luonnollisuutensa. Se jos mikä minusta aiheuttaa lapsissa ja nuorissa raaistumista, kun ei ymmärretä kuolevaisuutta. Eletään jossain rinnakkaistodellisuudessa jossa mikään ei ole peruuttamatonta.

Niin, että kumpi olikaan se henkisesti terveellisempi harrastus; ne räiskintäpelit yksin pimeässä huoneessa vai porukalla toteutatteva  reippailupäivä luonnossa josta saadaan seuraavalle päivälle päivällinen?



ps. Se mikä ikä on oikea nuiden asioiden selittämiseen ja näyttämiseen lapselle on sellainen asia johon en aio ottaa kantaa. Lisäksi tapoja sen tekemiseen on varmasti monia.

Tahdon jonnekin lämpimään...

Koko tämä viikko on mennyt ihan harakoille tuon selän takia. En ole nukkunut koko viikolla kunnolla vaan lähinnä 15min pätkissä minkä jälkeen tuo selkä sanoo, että paree vaihtaa asentoa. Alkuviikon koitin epätoivon vimmalla pärjätä 400 buranalla, mutta loppuviikkoa kohti siirryttäessä 800 alkoi vaikuttaa huomattavasti paremalta vaihtoehdolta, mutta kun sekään ei meinaa auttaa mihinkään. Vieläkään ei voi kunnolla istua tai maata tai tehä oikein mitään muutakaan. Se rauhoittuu hetkeksi, mutta sitten se alkaa taas. Pitää käydä uusiksi lääkärillä maantaina jos tuo nyt ei jotain ihan ihmeparantumista koe viikonlopun aikana. Ainakin vaatimassa tujumpia lääkkeitä jos ne ei sitä suostu kuvaamaan kerran. Lääkärin mielipide kun on, ettei sieltä voi mitään olla kovin kummoisesti rikki kun se ei säteile koipiin. 

Olen missannut miljoona aloitusluentoa eikä minulla ole mitään käsitystä, että mitä joillain kursseilla pitäisi tehä ja mitä ei. Materiaalit on hukassa, tehtävien palautuslootat on hukassa ja juuri tuli sähköposti, että "ensimmäiset kotitehtävät palautettava palautelaatikkoon maanantaina ennen puoltapäivää" Mikä hiton kotitehtävä? Mistä hitosta sen saa? Mihin pahuksen palautelaatikkoon ja missäköhän sellainen mahtaa olla? Että kiva.

Sitten kun koitin muka saada edes jotain aikaan ja erehdyin vilkaisemaan lukujärjestystäni niin tajusin, etten ole selviämässä hengissä tästä keväästä. Kaikki pahuksen kurssit on päällekäin, ja kaikki ne pahuksen kurssit on ekan kahden kuukauden aikana jolloin "kevyet" päivät on 8-14 päiviä ja ne vähemmän kevyet sellaisia, että istun kellon ympäri perseelläni kuuntelemassa luennoitsijoita. Ja kun se ei ole vaan nuo luennot vaan kun niitä kotitehtäviä ja harjoituksia ja demoja on silleen ihan riittävästi. Perhana, en taho. Sitten kun ne ei pahukset saa sen yhden parin viikon päästä alkavan peruskurssin aikatauluja nettiin millään, mistään ei löyty mitään tietoa koko kurssista. Tahoisin tietää mitä kaikkea se estää ja hankaloittaa, että pääsisin lopullisesti heittäytymään epätoivon kielekkeeltä alas toivottomuuden syvään kuiluun. 

Idiotismista (omastani)

Ei helkkari, että sitä osaa ihminen olla idiootti. Juuri nyt ottaa niin harvinaisen paljon päästä se, että ei tajua ajatella yhtään ennen kun tekee asioita. Oliko ihan pakko mennä kurottelemaan asioita liian korkealta tuolilla joka ei todellakaan ole mitenkään erityisen tukeva kun vieressä on suunnilleen 180 cm pitkä mies tai vaihtoehtoisesti tukeva jakkara? No ei kannata, mutta paljonpa jälkikäteen auttaa itkeä. Ja itkeä tekisi mieli. Onnistuin hajottamaan ranteeni ja selkäni sinä määrin, että joka saamarin askeleella kuuluu vähintään ähkäisy tai kirosana. En voi istua, en voi seisoa, en voi kävellä enkä voi maata ilman että sattuu. Hienoa minä taas! Kannattaa teloa itseään. Ihan ehdottomasti. Loistava aloitus lukukaudelle ja opiskeluille kun luennoille ei pääse kuuntelemaan edes niitä aloitusohjeita.

Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Ottakaa oppia lapset.

Ekohipeistä

Tämä asia nyt ei ole kovin uusi eikä erityisen ajankohtainen eikä mitään, mutta keittääpä silti aika huolella välillä kun sitä erehtyy ajattelemaan tai kun joutuu sopivan ihmisen uhriksi.

Nyt on kamalan muodikasta olla ekologinen ja elää terveellisesti. Ajatus on kaunis ja kannustan siihen kyllä, mutta sitten on tämä joku ihan ihmeelinen ihmisryhmä joka ei oikeasti ole hetkeäkään oikeasti ajatellut asiaa ja menee vain kuulemansa mukaan suureen ääneen rummuttaen sitä kuinka juuri he pelastavat maailman.

Minä en jaksa juuri kuunnella siltä hybridiautolla ajavalta gojimarjoja aamuraakasmoothieensa tiputtelevaa ja H&M:n puuvillansa pesupähkinöillä pesevää ekohippiä joka saarnaa uusinta iPhoneaan näpläten kuinka nauttimani kaakao tappaa maailman ja kuinka paha ihminen olen kun käytän pöytätietokonetta säästäväisen miniläppärin sijasta.

Ihmiset tekevät valintoja. Meitä kehotetaan kovasti valitsemaan ekologisia vaihtoehtoja, säästämään ja kierrättämään ja mitä milloinkin. Ongelma tulee vastaan silloin kun ihmiset seuraavat kaikkia ohjeita hetkeäkään miettimättä miksi niin tekevät. Lopputulos on joskus perin hauskaa seurattavaa, mutta samalla tekisi mieli repiä hiuksia päästään.


Olen huomannut, että ne ihmiset jotka oikeasti elävät ekologisesti eivät pidä siitä juuri meteliä, eivätkä välttämättä edes tajua tekevänsä niin. Nämä ihmiset ovat niitä ihan normaaleja ihmisiä jotka ostavat niitä omasta kunnasta kauppaan tuotuja perunoita, käyvät syksyllä täyttämässä pakastimensa suomalaisilla marjoilla, tekevät ostoksensa yhdestä kaupasta ja harrastavat kavereiden kanssa kävelylenkkejä sunnuntaisin.

Ruuan kanssa minusta on naurettavaa kun puhutaan terveellisyydestä ja superfoodeista ja unohdetaan täysin se missä päin maailmaa elämme. Me elämme metsien keskellä, mihin täällä mitään gojimarjoja tarvitaan kun meillä on metsät täynnä luonnonmarjoja? Ämpäri käteen, kumpparit jalkaan ja metsään. Tuoreus on taattua suoraa metsässä ja pakastimessa tai kuivattuinahan marjat säilyvät vallan mainiosti seuraavaan satoon asti jos ei jaksa mehustaa ja hillota siis. Ekologisuus tulee kuvaan siinä, ettei tarvita lentorahtia tai muuta pitkää kuljetusta. Sama toimii monen muunkin ruoka-aineen kanssa. Onnekseni en pidä juurikaan riisistä joten se tulee automaattisesti korvattua suomalaisella perunalla ja porkkanalla. Pyrin suosimaan kotimaista myös muissa hankinnoissani, silloin kun katson sen järkeväksi.

On olemassa ratkaisuja jotka ovat yhtä aikaa ekologisia ja terveellisiä kuten edellä mainitsemani, sitten on niitä jotka sulkevat jommankumman pois, tässä kuvaan astuvat ne spiruliinat ja gojimarjat jotka kuljetetaan tänne toiselta puolelta maailmaa. Ja minkä takia? Koska niissä on hippusen enemmän ravintoaineita siihen suomalaiseen mustikkaan verrattuna, ne ovat trendikkäitä ja maksavat paljon.

Kun verrataan sitä tylsää, tavallista ja tiedostamatonta perheenäitiä joka tekee samoja kotiruokia kun oma äitinsä, perustuen suomalaiseen lihaan, juureksiin kuten perunaan ja porkkanaan ja tuoreisiin kotimaisiin raaka-aineisiin siihen ekohippiin joka kiertää monta kauppaa löytääkseen sopivan soijarouheen, idut ja kaiken sen muun terveellisen ja eksoottisen ja muuallatuotetun mitä ruokavalioonsa kaipaa. Tämä kotiäiti käy pari kertaa viikossa kunnolla kaupassa, sammuttaa valot kun poistuu huoneesta, pitää kesäisin pientä kasvimaata pihalla, kompostoi puutarhajätteensä ja kierrättää sanomalehtensä kun ekohippi pesee pyykkinsä muualta rahdatuilla pesupähkinöillä ja pukeutuu kirpparilta löytämäänsä ja tuunaamaansa tusinarättiin joita hänellä on kirpparilöytöinä kertynyt kaapit täyteen, kun halvalla sai ja jotka kestävät sen pari käyttökertaa.

Kokonaisuus on se mikä ratkaisee. Ihailen ihmisiä jotka elävät ihanteidensa mukaan, mutta joskus ajatus on hyvä, mutta sitä ei ole mietitty loppuun asti. Niputin nyt samaan sekä terveellisesti syömisen, että ekologisuuden, nämä ilmiöt esiintyvät joskus yhdessä, mutta myös erikseen. Idea on kuitenkin kohtuus. Minusta jokaisella on oikeus elää suunnilleen kuten haluaa kunhan siitä ei aiheudu haittaa muille. Sen sijaan minun on hyvin vaikea ottaa tosissaan ihmisiä jotka saarnaavat suureen ääneen muille sitä kuinka pitää elää, mutta eivät ole itsekään miettineet sitä perimmäistä totuutta oman elämäntapansa takana. Jokainen saa pitää oman vakaumuksensa, mutta en arvosta niitä ihmisiä jotka tekevät siitä suuren numeron. Minä en rummuta itseäni ekologisesti eläväksi ihmisieksi, mutta ei se tarkoita, ettenkö voisi tehdä niitä pieniä arjen valintoja jotka säästävät energiaa ja monesti myös pienentävät omaa kulutuslaskuani.

Kasvissyönnissä törmää joskus siihen, että perustellaan elämäntapaa täysin ekologisilla ja terveydellisillä perusteilla, mutta sitten kuitenkaan ei kiinnitetä huomiota siihen, että mistä se ruoka tulee, onko se oikeasti ekologista ja joskus sekin unohtuu, että syötäisiin oikeasti terveellisesti ja täysipainoisesti. Minulla ei ole kasvissyöntiä vastaan mitään, mutta minulla on sen syiden ja seurauksien sotkemista vastaan paljonkin. Kukaan ei pelasta maailmaa syömällä soijarouhetta ja toisella puolella maapalloa tuotettuja hedelmiä ja syylistämällä muita kun nämä eivät syö. 

Kaikkeen tähän liittyy lisäksi valtavasti politiikkaa, mutta en aio nyt puuttua siihen. Lainsäätäjiltä tuntuu vain unohtuneen missä päin tätä palloa asumme, mutta niin on myös monelta yksityiseltä kadonnut käsitys siitä, etttei koko Suomi ole kehäteiden rajaamaa aluetta. Kaikki eivät voi luopua yksityisautoilusta ja sähkö ei tule vain töpselistä vaan sitä ihan oikeasti täytyy tuottaa jotenkin. On hyvä pyrkiä parempaan, mutta olisi silti hyvä pitää se järki päässä sen suhteen mikä oikeasti on mahdollista ja millä aikataululla ja kuinka paljon se maksaa.