Tahdon jonnekin lämpimään...

Koko tämä viikko on mennyt ihan harakoille tuon selän takia. En ole nukkunut koko viikolla kunnolla vaan lähinnä 15min pätkissä minkä jälkeen tuo selkä sanoo, että paree vaihtaa asentoa. Alkuviikon koitin epätoivon vimmalla pärjätä 400 buranalla, mutta loppuviikkoa kohti siirryttäessä 800 alkoi vaikuttaa huomattavasti paremalta vaihtoehdolta, mutta kun sekään ei meinaa auttaa mihinkään. Vieläkään ei voi kunnolla istua tai maata tai tehä oikein mitään muutakaan. Se rauhoittuu hetkeksi, mutta sitten se alkaa taas. Pitää käydä uusiksi lääkärillä maantaina jos tuo nyt ei jotain ihan ihmeparantumista koe viikonlopun aikana. Ainakin vaatimassa tujumpia lääkkeitä jos ne ei sitä suostu kuvaamaan kerran. Lääkärin mielipide kun on, ettei sieltä voi mitään olla kovin kummoisesti rikki kun se ei säteile koipiin. 

Olen missannut miljoona aloitusluentoa eikä minulla ole mitään käsitystä, että mitä joillain kursseilla pitäisi tehä ja mitä ei. Materiaalit on hukassa, tehtävien palautuslootat on hukassa ja juuri tuli sähköposti, että "ensimmäiset kotitehtävät palautettava palautelaatikkoon maanantaina ennen puoltapäivää" Mikä hiton kotitehtävä? Mistä hitosta sen saa? Mihin pahuksen palautelaatikkoon ja missäköhän sellainen mahtaa olla? Että kiva.

Sitten kun koitin muka saada edes jotain aikaan ja erehdyin vilkaisemaan lukujärjestystäni niin tajusin, etten ole selviämässä hengissä tästä keväästä. Kaikki pahuksen kurssit on päällekäin, ja kaikki ne pahuksen kurssit on ekan kahden kuukauden aikana jolloin "kevyet" päivät on 8-14 päiviä ja ne vähemmän kevyet sellaisia, että istun kellon ympäri perseelläni kuuntelemassa luennoitsijoita. Ja kun se ei ole vaan nuo luennot vaan kun niitä kotitehtäviä ja harjoituksia ja demoja on silleen ihan riittävästi. Perhana, en taho. Sitten kun ne ei pahukset saa sen yhden parin viikon päästä alkavan peruskurssin aikatauluja nettiin millään, mistään ei löyty mitään tietoa koko kurssista. Tahoisin tietää mitä kaikkea se estää ja hankaloittaa, että pääsisin lopullisesti heittäytymään epätoivon kielekkeeltä alas toivottomuuden syvään kuiluun.