Aikataulutuksen mahdottomuudesta

Tämä päivä ei ole mennyt oikein putkeen.
Ensin tein jotain mitä vihaan ylipäätään hyvin paljon, eli vaihdoin verhot. Siihen meni sen verran aikaa, että pelkäsin myöstyväni salitreffeiltäni. No, tämä pelko osoittautui aiheettomaksi.

Olin kuitenkin kaukaa viisas; koska salitreffikumppanistani ei ollut koko aamupäivän aikana kuulunut yhtään mitään otin puhelimen mukaan, mitä tapahtuu äärimmäisen harvoin.  (Osittain koska tiedän salikaverini olevan krooninen myöhästelijä ja minä hyvissäajoinolija, joten tiesin ehtiväni selata päivän lööpit puhelimella ennen kun henkilö ehtii paikalle.) 


Siinä aulassa hetken istuttuani sain viestin, jossa salikaverini kertoi, että oli tullut vieras eikä hän ollut päässyt ilmoittamaan, ettei ehdi sovittuun. Tässä vaiheessa minulla meinasi levitä pää. Kuka on sellainen vieras, jolle ei voi sanoa, että on sopinut muuta ja lähettää yhden tekstiviestin, ettei toinen joudu odottamaan sovittua turhaan? Olisihan sekin vituttanut, että toinen tekee täydet oharit, mutta vielä enempi vituttaa se, ettei se edes viitsi ilmoittaa siitä! Olisinhan minä nyt hetken jälkeen ymmärtänyt täysin, että kun on kuuma miesvieras niin on kuuma miesvieras ja siinä sitten siirretään salikäyntiä kun on muuta tekemistä mielessä. Sitä minun on vaikeampi tajuta, ettei voinut sen aikaa pitää mieltä kasassa, etten olisi joutunut odottamaan turhaan.  


No, tein treenini yksin, ei siinä mitään. Paitsi, että joku hiton älykääpiö oli kääntänyt kyykkytelineen väärinpäin! Miksi hitossa, en todellakaan tajua, mutta ehkei minu tarvitsekaan. 


Lisäksi tajusin siinä ison peilin edessä kyykkäillessäni, että housuissani on joku halvatun rasvatahra... 


ps. No, rauta nousi mallikkaasti enkä oikeastaan jaksa edes olla enää vihainen, liikunnan aiheuttama endorfiinipöhnä tuhoaa moiset tunteet melko tehokkaasti.