Opintotuella elävän budjetti.

Opiskelut alkaa taas ja se luonnollisesti taas tietää siirtymistä opiskelijabudjettiin. Voi helvata sentään.
Tämän maan päättäjät paransi köyhien asemaa, jättäen ne kaikista kurjimmilla tuilla elävät edelleen tyhjän päälle. Opintotukea ei sidottu vieläkään indeksiin saati, että sitä olisi korotettu.

Ja minulle on juuri nyt ihan turha tulla inisemään siitä kuinka joskus ikuisuus sitten maksettiin lainarahalla ja kuinka siellä solukopissa elämällä ihan oikeasti pärjää sillä vajaalla viidelläsadalla kuussa. Että satsaan nyt tulevaisuuteni (niin teenkin), miksi en silti saisi viettää edes niin leppoisaa elämää kun ne sossupummit jotka ei tee mitään hyödyllistä?

Laskeskelin omaa budjettiani, näyttää suunnilleen tältä:

Tulot:
Opintotuki 469,80e/kk (se maksimisumma)
Opintolaina 300e/kk (jonka otan vaan äärimmäisessä hädässä, mutta pakko mikä pakko)

Menot:
Vuokra 400e/kk
Sähkö n. 20e/kk
Puhelin 25e/kk (sisältää nettimaksun)
Vakuutus 10e/kk
Terveydenhoito 100e/kk

Jo nuiden jälkeen menoni ovat 555e ja ruokaakin vissiin pitäisi saada. Joskus jotain vaatetta. Pesupulveria vaatteiden pesua varten. Bussikortti tuosta puuttuu kokonaan siihen kuluu n. 40e/kk (se on pakollinen koska pitää päästä kulkemaan sen verran kauas sellaisella aikataululla, ettei pyöräily tule kysymykseenkään). Harrastaahan ei opiskelijan tartte eikä saada mitään muutakaan kivaa...

Ja jos joku haluaa sanoa jotain tuosta terveydenhoidosta niin siinä ei todellakaan ole mitään kosmetologikäyntejä vaan ihan puhtaasti se, mitä minulla kuluu lääkkeisiin kuussa. Minä en ole tätä tomumajaani itse valinnut, mutta valitettavasti tosiaan kärsin parista kroonisesta sairaudesta jotka vaatii säännöllisen lääkityksen (jonka jälkeen pysyvät onneksi kurissa.) Kyllä, KELAn maksukatto tulee jossain vaiheessa vastaan, mutta silti summa näyttää kutakuinkin tuolta. Ei, KELA ei mitenkään huomioi sairauksia opintotuessa. Maksa lainalla tai kuole pois. Olen katkera, kyllä hitossa! Minä keksisin hiton monta kivaa käyttötarkoitusta tuollekin satkulle joka kuukausi, mutta ei auta. Sossu maksaisi mutisematta lääkkeet, mutta KELA, ehei... Ei terveet reippaat opiskelijat sairasta.

Minulle on turha tulla itkemään, että "ei opiskelija mihinkään puhelinta tartte ja netti löytyy koululta" aina saa yrittää, mutta en vastaa seurauksista.

Solukoppiin en ole muuttamassa, minulla leviäisi pää. Halvempia kämppiä ei juuri ole. Halpa yksiö jossain järkevän matkan päässä ei yleensä ole mahdollinen yhtälö ja mikä järki siinä olisi, että muuttaisin pienempään kämppään kauemmas opiskelupaikastani ja säästäisin siinä pari kymppiä (jonka kevättalvesta maksaisin matkustuskustannuksina), se ei paljon tässä konkurssissa tunnu. Sitäpaitsi, rakastan kämppääni, se on likipitäen niin täydellisellä paikalla kun asunto voi olla eikä pienempään vaihtaminen oikeasi ole kovin realistinen haave.  Ainut tapa pienentää asumiskustannuksia olisi saada joku kämppikseksi, mutta... No siinäkin on omat ongelmansa.

Joskus niin oikeasti odotan sitä, että tukikuukaudet loppuu. Niin suuresti, koska sitten pääsen leveämmän leivän ääreen sossupummina. Nurinkurista, eikö? Jos heittäytyisin perseelleni ja lopettaisin opintoni kesken sen sijaan, että ajattelin työllistymistä ja vaihdoin alaakin sellaiseen jossa saattaa joskus työllistyäkin saisin ihan hitosti enemmän rahaa ja paremman elintason.

Eikö teistäkin tässä maassa ole jotain todella pahasti pielessä? Vai tuijotanko vain omaa napaani ja kitisen turhasta?