Nakit ja muusi

Aamulehdessä oli tänään hupainen juttu eineksistä.

Ihmettelin aikaisemmin sitä, miten ihmiset syö sitä sotkua mitä syö ja sitä, etteikö ihmisillä todellakaan ole mitään käsitystä siitä mitä sinne turpavärkkiin tungetaan?

Sain todistukseni, ei ole. Ihmisillä on pelottavan vähän tietoa siitä mitä sinne nassuun upotetaan, mikäli kauhisteluista netissä on mitään kuvaa saanut.

Mikä siitä "lihapullasta" tekee niin vastenmielisen sen jälkeen kun kuullaan, että se on lähinnä kanan "perkuujätettä"? Ihan hyvin se ennen sitä maistui. Samoin kun suurin osa ihmisistä nassuttaisi todennäköisesti hyvällä ruokahalulla koiraa, kunnes saisi tietää mitä siinä lautasella oikeasti on.

Minä luen tuoteseloisteet ja ihan oikeasti luulin, että normaali kuluttajakin sinne paketin pikkuteksteihin satunnaisesti kiinnittäisi huomionsa, mutta ilmeisesti ei. Tämä tavallaan sitten selittänee sitä ylipaino-ongelmaakin. Ihmisillä ei ilmeisesti ole sen enempää tietoa puputtamansa ruuan energiapitoisuuksistakaan. Sikäli nämä uudet merkinnät paketeissa jotka kertovat kuinka monta prosenttia päivän energiantarpeesta yksi annos sisältää on aika hyviä. Toisaalta, kuinka moni sitten lopulta sen jättikarkkipussin kyljestä huomaa katsoa, että se annos on jotain 25g luokkaa?

Ei sillä, kaikenkaikkiaan näen tuon uutisen hyvin myönteisenä. Hyvä kun nuista uutisoidaan niin toivottavasti entistä useampi kiinnittää huomiota siihen mitä todellisuudessa syö ja mitä se sisältää.

Eikä sillä, minä syön joskus kananugetteja vaikka tasan tarkkaan tiedän mitä siellä on ja se ei todellakaan juuri kanaa ole nähnyt. Samoin syön joskus muitakin valmisruokia. Ei se minua niin ällötä. Paistetussa kanankoivessakin kun monen mielestä suurinta herkkua tuntuu olevan se nahka, mikä ero siinä on siihen pullamuotoon puristettuna?