maanantai 29. maaliskuuta 2010

Natseilusta, verovirkailijoista ja moottoripyöristä

Tästä on jo aikaa, mutta se on eräs vahvimmin mieleenjäänyt asiakaskohtaaminen jonka otin melkein kohteliaisuutena.

Oli kyseessä siis moottoripyörän kilvittäminen. Asiakas tuli tiskiin vähän epämääräisten papereiden kanssa ja osa papereista puuttuikin. Käytiin pääpiirteissään seuraavanlainen keskustelu:

M: Minä
A: Asiakas
M: Minä en valitettavasti ihan näillä papereilla pärjää nyt. Kun tämä paperi ainakin vaaditaan alkuperäisenä ja täällä on jotain muutostakin tehty tähän paperiin. Valitettavasti menee nyt tämä asia seuraavaan kertaan ja muistattehan sitten ottaa tämän toisenkin paperin mukaan, siitä riittää kopio.
A: Kyllä se on ennenkin nuilla papereilla kilpiin mennyt, nyt vaan teet tyttö ne paperit ja annat minulle ne kilvet!
M: Olen pahoillani, mutta näillä papereilla en voi sitä tehdä, tulevat vaan takaisin ja sitten on paljon ikävämpää alkaa niitä alkuperäisiä kaivelemaan, että jos nyt vaan tehtäisiin tämä homma kerralla kunnolla niin ei tule sitten mitään sanomista.
A: No ei siitä mitään sanomista tule! Minä sanon, että se on niin niin kyllä se on!
M: Noo, valitettavasti minä en nyt tätä voi hyväksyä pelkällä sanomisella, vaikka minä sen uskoisinkin niin tuolla edempänä eivät välttämättä usko ja siinä on sitten minun työpaikastani kyse jos jotain väärinkäytöksiä tulee.
A: No ei varmasti tule! En minä mikään huijari ole. Nyt vaan pistät sen kilpiin!
M: En tarkoittanut teitä toki huijariksi sanoa, mutta tämä nyt vaan on tämä toimintamalli jota meidän täytyy noudattaa.
A: No ei voi olla näin vaikeaa! Ennenkin on mennyt läpi näillä papereilla! Sinä olet vaan tuollainen turhantarkka pilkunviilaaja! Oletko kuule koskaan miettinyt, että menisit verovirastoon töihin, sielläkin ovat ihan samanlaisia pilkunnussioita!

Hoidin asiakkaan siististi pois tiskistä ja kävin sitten nauramassa itteni tärviölle sosiaalitiloissa. Ainut mikä tuossa harmittaa on se, että en älynnyt pyytää suosituksia kirjallisena. Ja kyllä, olen tarkka, mutta kun pitää olla. En minä tahallani asiakkaita kyykytä, mutta jos jotain ongelmia tulee niin ei se asiakkaan perse siinä tulilinjalla ole vaan minun. Monesti ne koittaa, että "Tee nyt, ei se sieltä takaisin tule!" Mutta en minä ala mitään väärin tai sinnepäin tekemään, en ole valmis yhden kirosanatulvan takia ottamaan sitä riskiä että pahimmillaan saan potkut.

Kun on tosiaan käynyt niinkin, että työpaikalle soitetaa poliisilaitokselta ja kysellään, että mikäs tämä tällainen homma on, silloin on helkkarin paljon parempi olla kun tietää tehneensä hommansa oikein ja ohjeistuksien mukaan. Olen yhdessä jutussa kerran lausuntoa antanut ja pari kertaa muutenkin on soitettu ja kysytty hommista. Sen verta polliisia pelekään kuitenkin, etten taho niitä setiä ja tätejä kamalasti suututtaa... ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna tulla vaan, kuulen mielelläni jos jollakulla muullakin on jotain sanottavaa.