keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Vituttaapa

Blogin idea lähti liikkeelle siitä kun seison hyvin täydessä ja hyvin haisevassa bussissa. Seistyäni ensin odottamassa sitä peltilaatikkoa kohtalaisessa pakkasessa n. 20 minuuttia. Palveltuani asikkaita taas yhden työpäivän verran. Ajatukseni olivat jokseenkin painokelvottomia ja mietin, että koska minua vituttaa paljon ja usein on ehkä järkevää olla kuormittamatta viattomia kanssaihmisiä liikaa. Silti, jos ei avaudu mihinkään niin verisuoni poksahtaa päästä ja sitten kenelläkään ei ole kivaa kun en jaksakaan enää hymyillä kun aineita vetänyt perheenemäntä ja olla ystävällinen.

Koska olen työssä jossa hymyileminen on tarpeen ja valitettavasti en saa sanoa ihmisille ihan sitä mitä ajattelen niin on ehkä parempi, että minulla on kuitenkin joku paikka johon kertoa mielipiteeni.

Ainut lohdutus tässä on se, etten ole ainut jota vituttaa.

ps. Herneen vetäminen nokkaan on ihan sallittua, tosin jokseenkin turhaa, joten älkää tulko itkemään siitä minulle. Tai tulkaa vaan, en aio tehdä asialle mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna tulla vaan, kuulen mielelläni jos jollakulla muullakin on jotain sanottavaa.