Hysterisoinnista

Tulipahan mieleen nyt kun olen pari päivää viettänyt vattataudissa...

En voi käsittää ihmisiä jotka jatkuvasti stressaavat terveydestään.
Hyvää huoltahan pitää itestään pitää kyllä ja todetut sairaudet hoitaa, ei siinä ole mitään pahaa, mutta ylihysteerisyys on pahasta. Tiedän parikin ihmistä jotka ravaavat lääkärillä ihan yhtenään jos jonkinlaisen säryn ja vaivan takia ja harvemminpa niiltä mitään löytyy. Ihmistä nyt vaan pistää ja kolottaa joskus ihan ilman mitään vakavaa ja näkyvää syytä. Ei se aina ole joku tappava tauti. Suunnilleen jokaisella on joskus elämässään jonkinnäköinen vaaraton rytmihäiriö ja rintaan pistää satunnaisesti ties mistä syystä. Kolotuksia on ja tulee ja menee ja jos ne nyt ei kamalan kauaa kestä ja pahene kamalasti niin se tuskin on kuolemaksi.

Nykyään ihmiset tuntuu olevan niin erkaantuneita kehostaan ja sen toiminnasta, että kaikki pienetkin kolotukset tulkitaan kuolemaanjohtaviksi taudeiksi. Lisäksi kun on netti niin jokaisen kolotuken syytä voi googlata ja todeta sairastavansa erinäisiä vakavia sairauksia. Eikä päänsäryn syy voi tietenkään olla väsymys, se on heti aivokasvain.

Sama koskee turhaa medikalisaatiota. Jos jotain troppia ja rohtoa pitäisi saada siihen ja tähän ja vaikka mihin. Pieneen päänsärkyyn kaadetaan purkki buranaa ja nuhaan ja kurkkukipuun ja kuumeeseen on kaikkiin omat troppinsa, mitä vahvempaa sitä parempi. Joka flunssaan pitäisi saada antibiootit. Ei siinä silleen mitään, jos on oikein vaikia olo niin hyvähän se on jos oloa voi helpottaa, mutta sitten kun juoksenneellaan sen buranan voimilla siellä töissä ja koulussa ja bilettämässä niin sitä en tajua.

Minulla on todettu parikin kroonista ja pitkäaikaista hoitoa vaativaa sairautta. Odotan varmistettua diagnoosia kolmannesta. Kumpikaan jo todetuista ei vaikuta elämääni käytännössä mitenkään erityisesti kunhan pitää mielessä ja hoitaa kun on tarvetta. Ehkä tämä on syy siihen, etten ite jaksa stressata niin kamalasti terveyttäni. Luotan lääketieteeseen, mutta myös omaan kroppaani, kyllä se kertoo jos jotain hätää on kun sitä kuuntelee ja kuulostelee. Samoin kun sitten se, että jos jotain löytyy ja pitää tutkia niin turhapa sitä on etukäteen stressata, ei se mihinkään auta. Sitten kun asia varmistuu niin sitten itketään jos itkettävää on ja hoidetaan. Sopeudutaan tilanteeseen. Ihminen kun sopeutuu aika moneen asiaan niin halutessaan, se on aika pitkälti kiinni omasta asenteesta. Jos tahtoo itkeä kuinka paska elämä on ja kuinka pilalle se menee jos jotain todetaan, niin eipä siinä aiheuta hallaa kun itelleen. Enkä nyt kiellä sitä, ettenkö olisi itse ottanut asioita raskaasti aikanaan. Surra saa ja pitää ja kannattaa, se on askel sopeutumiseen, mutta ei se tarkoita että sinne kannattaisi jäädä rypemään. Onhan se epäreilua, voi voi, maailmassa on sellainen virhe, ettei kaikilla ole aina kivaa ja kaikkiin asioihin ei voi ite vaikuttaa.

Enkä nyt tarkoikoita sitäkään, ettei sinne lääkäriin mennä ennen kun pää kainalossa, se on ihan yhtä tyhmää kun ylihysterisointikin, mielestäni kun turha kärsiminen ei kenellekään sädekehää tee. Jos kipu on äkillistä ja voimakasta eikä tunnu menevän ohi niin tietenkin siellä lääkärissä on hyvä käydä ja katsoa voidaanko sille tehdä jotain. Samoin on ihan turha irvistellä hampaat irvessä kamalaa särkyä jos sitä voi helpottaa ottamalla särkylääkkeen.

Järki käteen.