Sellainen perjantai

Töissä oli perjantaina kiire. Ei ehtinyt pelata facebook-pelejä.

Pari sellaista asiakasta oli jotka jäi mieleen ihan siksi, että kävivät läpi samoja asioita kun kovin moni muu ennen heitä.

Ei ole minun vikani, ettette ole maksaneet niitä veroja tai vakuutuksia. Minä en ota rahaa vastaan, minen voi niitä sieltä poistaa, enkä minä voi tehä yhtään mitään sille asialle, ellei sitä todistusta niiden maksuista esitetä. Olen pahoillani. Minulle on silti ihan turha inttää siitä, ettei varmasti ole unohdettu. Kun se maksamattomuus sinne tietokoneelle lävähtää niin se siellä on ja pysyy. Jos maksat myöhässä niin kannattaa sinne autoon ottaa ne kuitit niin ei vie pollari kilpiä.

Tämä ei olisi ollut niin ärsyttävä vaan lähinnä huvittava tapaus jos jonoa ei olisi ollut ovelle asti. Jouduin hoitamaan vakuutusasiaa puhelimitse kun kaikkiin järjestelmiin ei saa syötettyä autojen tietoja kunnolla tai jos järjestelmät prakaa, mitä sitäkin joskus käy. Nyt oli kyseessä ongelma tietojen syöttämisen kanssa joten soitin vakuutusyhtiöön, että joskos he tekisivät vakuutuksen puhelimessa. Kyseessä oli hiukan normaalista henkilöautosta poikkeava vehje, mutta ei mitään ennenkuulumatonta kuitenkaan. Annoin sitten kiltisti vakuutusvirkailijalle tietoja... Kunnes jumitimme yhteen kohtaan jossa linjan toisessa päässä oleva henkilö sitten alkoi inttää, ettei antamani tieto voi olla oikea. Varmistin vielä ainakin kahteen kertaan, että olimme samassa kohdassa ja kyllä tieto oli kuultu oikein. Tiedoksi, vaikka normaalin pikkucorollan normaali moottoritilavuus on 1,3 l niin siitä hyvin poikkeaviakin moottorikokoja on olemassa. No kun tästä kohasta päästiin sitten lopulta eteenpäin niin tuli vakuutuksen loppuun saattamisen vuoro. Virkailija henkäisi minulle vuosimaksun ja kysyi onko asiakkaallamme varmasti varaa maksaa niin suurta vakuutusmaksua. Sanoin ystävällisesti, ettei asia kuulu minulle ollenkaan, vaan että tarvitsemme nyt vain sen vakuutuksen, eikä ole minun asiani alkaa miettimään jonkun kolmannen osapuolen kanssa onko asiakkaallamme maksukykyä vai ei. Virkailija jäi inttämään asiasta ja minulla meinasi palaa pinna. Jos jollakulla on varaa hankkia niinkin erikoinen auto kun nyt oli kyseessä, niin en hetkeäkään epäillyt tuon henkilön maksukykyä myöskään vakuutuksen suhteen. No, annoin kuitenkin puhelimen vielä asiakkaalle joka hienoinen virne suupielessään selitti vakuutusvirkailijalle, että kyllä, hänellä on varaa maksaa hankkimansa auton vakuutusmaksut, ettei hänen tarvitse siitä huolehtia. No tämän jälkeen saatiin asia purkkiin ja homma rullaamaan eteenpäin ja pääsin purkamaan synynyttä jonoa. Minua meinasi jo jossain vaiheessa ärsyttää tuon vakuutusvirkailijan halu puuttua asiaan, minusta kun ei kuulu tipaakaan minulle eikä kenellekään muullekaan millaisilla ajoneuvoilla ihmiset tuolla ajelevat kunhan noudattavat lakia ja maksavat maksunsa eivätkä aiheuta muille haittaa.

Jokaiselle tulee joskus hetkiä kun mitä yksinkertaisemmatkin asiat muuttuvat mahdottoman vaikeiksi. Siksi tavallaan ymmärrän tätä tilannetta ja henkilöä, mutta jossain vaiheessa alkoi jo turhauttaa kun en enää keksinyt miten muuten olisin voinut asian enää eritavalla selittää. Asiakas tuli tiskiin tekemään ihan normaalia rekisteröintiä jossa uusi omistaja oli firma. Paperi oli ihan oikein täytetty mutta nimenselvennös puuttui.

M: Minä
A: Asiakas

M: Ja täältä paperistahan puuttusi nimenselvennös.
A: Jaa. Kyllä minä sen sinne kirjoitin kyllä.
Asiakas katsoo paperia.
A: Jaa, siinähän se onkin, jäänyt vaan tuohon rivin alle.
Asiakas osoittaa kynällä kirjoitettua firman nimeä.
M: Joo, se on siinä ihan oikein, mutta tarvitsisin siihen nimenselvennöksen.
A: Jaa, no minäpä kirjoitan.
Asiakas kirjoittaa paperiin uudelleen firman nimen.
M: Se firman nimi on siinä ihan oikein, mutta siihen pitäisi saada tosiaan firman nimenkirjoitusoikeudelliselta henkilöltä nimenselvennös. Oletteko te kirjoittaneet tuohon allekirjoituksenne?
A: Olen olen. Voinhan minä sen siihen vielä kerran kirjoittaa.
Asiakas kirjoittaa paperiin uudelleen firman nimen.
M: Kenen tämä allekirjoitus tässä paperissa on?
Osoitan paperista allekirjoitusta.
A: Minun
M: No voisitteko te sitten kirjoittaa siihen OMAN nimenselvennöksenne? Siis OMAN nimenne?

Tässä vaiheessa jos siihen paperiin olisi tullut neljännen kerran firman nimi olisin varmaan alkanut itkeä. Jälkikäteen ajatellen likinnä huvittava tapaus.

Mutta joo, sinä perjantain ainuana hiljaisena hetkenä sainkin sitten nauraa itseni ihan tärviölle kun keskusteltiin työkaverin kanssa hienoista ja "hienoista" autoista. Olen kyllä aikaisemminkin tiennyt työkaverini mielipiteen amerikkalaisista autoista, mutta nauroin silti vedet silmissä hänen hyvin yksityiskohtaiselle haaveelleen ampua niistä jokainen maata kiertävälle radalle. Muistin taas miksi olen tuolla ja miksi oikeasti pidän työstäni. Lisäksi kun illan lopetti eräs aivan ihana asiakas niin viikonlopunviettoon lähtö sujui oikein loistavissa tunnelmissa.