Sopimuksista ja olettamisesta

Olen ihan friikki sen suhteen, että jos kanssani sovitaan jotain niin se pidetään. Ihan samalla tavalla toki sitten pyrin itsekin pitämään kiinnis sopimuksista.

Sain ihan jumalattoman hepulin tässä yksi päivä kun sain tekstiviestin jossa eräs tuttavani ilmoitti tulevansa käymään. No mikäs sen mukavampaa, pidän ihmisestä ja hänen näkemisesnä on jees, mutta.... MUTTA!

Tiesin kyllä, että kyseinen ihminen oli saapumassa paikkakunnalle, hän oli siitä maininnut kyllä, samoin kun oli maininnut siitäkin, että hänellä on paljon tekemistä. Itsekin olin sanonut, että minulla on viikonlopulle suunnitelmia. Hän sitten totesi, että olisi kuitenkin mukava nähdä. Minä jäin siihen luuloon, että hän ilmoittaa tarkemmin omista suunnitelmistaan, jotta voimme sopia molempia tyydyttävän vierailuajankohdan.

Sitten sain tuon tekstiviestin... 15min sen lähettämisen jälkeen kun olin soittamassa toiselle kaverileni jota ei näkynyt sopimassamme tapaamispaikassa. Tuo ihminen oli kirjoittanut viestiinsä olevansa luonani 30 min päästä. Revin pelihousuni täysin. Jouduin liki lennosta muuttamaan muita suunnitelmiani.

Minulle on äärettömän tärkeää, että jos tehdään minua koskevia päätöksiä niin minulta ainakin muodollisesti kysytään sopivatko ne minullekin. Minä elän omaa elämääni, vaikkei siinä päällepäin välttämättä vaikuttaisikaan olevan mitään eriytyisen jännittävää aikataulua tahdon silti pitää sen aikatauluttamisen omana ohjelmani enkä ulkoistaa sitä muille ihan täysin.

Toinen asia joka minua ärsytti enemmän kun verisuonilleni ehkä olisi ollut hyväksi oli se, että samainen ihminen oli tehnyt omia oletuksiaan muistakin asioista kun aikatauluni joustavuudesta hänen vierailunsa suhteen. Vihaan tuottaa pahaa mieltä, mutta en minäkään ihan tallottavaksi suostu. Minulla on omat suunnitelmani ja omat aikatauluni ja valitettavasti tahdoin niistä pitää kiinni.

Lisäksi minua ärsyttää suunnattomasti se, että olin sopinyt erään kaverini kanssa tekemistä lauantaiksi ja sopinut, että hän ilmoittaa aikataulustaan kun se selviää. Mitään ei ole kuulunut, joten istun sitten vissiin kotona kun en kuullut, että minun olisi ollut mahdollista järjestää itselleni muuta menoa.

En nyt muista olenko jo vinkunut siitä kuinka vihaan myöhästelemistä, mutta koska se menee niin loistavasti tähän samaan sarjaan niin kerronpa nyt sitten vielä mielipiteeni siitäkin. Vihaan myöhästelyä. Jos sovitaan joku aika, niin se olisi suotava pitää. Jos myöhästyy niin siitä on kohteliasta ilmoittaa. Vihaan ihmisiä jotka myöhästelevät rutiininomaisesti. He syövät muiden aikaa ja käytöksellään osoittavat, etteivät pidä muita ihmisiä ja heidän aikaansa yhtä tärkeinä kun omaansa. Ja siis, jokainenhan myöhästyy joskus, ei siinä mitään. Ilmoittaa ja homma on selvä. Samoin kun joskus joutuu peruuttamaan menoja ja joskus yksinkertaisesti unohtaa. Mutta sitten kun se muuttuu rutiiniksi niin minun karvani nousevat pystyyn.