Kondomi on rikos ja äpärän synnyttäminen syntiä

Kuuntelin tässä päivänä eräänä radiosta puheohjelmaa jossa puhuttiin Afrikan ylikansoittumisesta ja sen mukanaan tuomista ongelmista. Keskustelemassa oli mukana joku katolilainen. Sen enempää tässä yhteydessä Afrikan tilanteeseen puuttumatta vaikka se huolestuttava onkin ja vaikka minulla on siitä oma ja varsin vahva mielipiteeni niin kirjoitan kuitenkin siitä sitten joskus toiste. Tämän kirjoituksen innoituksena oli tuossa ohjelmassa keskustelunpätkä jossa puhuttiin ehkäisystä ja abortista.

Katollinen usko pitää siis ehkäisyä vääränä ja aborttia murhana.
Tuo katollilaisuuteen kääntynyt miesihminen sanoi suoraan, että hänestä ehkäisyä ei pidä käyttää ja abortti on lapsen tappamista.

Abortti on vaikea aihe josta on paha puhua tilanteessa jossa se ei kosketa omaa elämää. Silti toki naisena olen sitä joskus miettinyt, koska en omassa elämässäni noudata katollisia arvoja. Aborttikeskustelussa puhutaan naisen, lapsen ja miehen oikeuksista.

Abortointi on meikäläisittäin sallittua ennen raskausviikkoa 20 ja erikoistapauksissa ennen raskausviikkoa 24. Vastustajien argumentoinnissa kuulee monesti, että syntymätön lapsi olisi tuossa iässä jo jokseenkin elinkelpoinen.

Minun oma lähtökohtani asiaan on se, että jokaisella lapsella on oikeus syntyä haluttuna ja rakastettuna. Jos nainen kokee, ettei hänellä ole resursseja toimia äitinä niin minusta on kaikkien osapuolien edun mukaista, ettei sellaisia lapsia synnytetä tähän maailmaan. Samoin hyväksyn abortin siinä tapauksessa, että lapsi on todettu sairaaksi ja todettu, ettei hänellä mahdollisesti ole mahdollisuuksia täysipainoiseen elämään. Tämäkin on toki hyvin vaikea määritellä, koska kukaan ei vissiin vielä ole onnistunut määrittämään onnellisen elämän edellytyksiä.

Minusta naisella pitäisi olla oikeus päättää kehostaan. Edelleen, ei ole kenenkään edun mukaista jos joku pakotetaan tai painostetaan synnyttämään lapsi, joka ei ole haluttu. Adoptio on mahdollisuus, toki, mutta raskas kokemus ihan varmasti, eikä sellainen johon ketään saataisiin mielestäni pakottaa tai painostaa.

Miehen ja isän oikeudet onkin sitten vaikeammin määriteltävä asia. Miehelle pitää mielestäni antaa mahdollisuus mielipiteeseen, mutta lopulta kuitenkin naisena kallistun sille kannalle, ettei mies ole se joka päättää asiasta. Epäreilua, kyllä.

Eli kyllä, vaikka vahinkoja sattuu ilman, että ne ovat kummankaan vika, niin silti niissä tilanteissa minusta molempien osapuolten on kannettava vastuunsa. Eräs kaverini vinkui jossain vaiheessa sitä, että jos tyttökaveri päätyy raksaaksi vahingossa eikä suostu aborttiin niin hän joutuu maksamaan elatusmaksuja. Tokaisin hänelle, että jos hän on valmis sitä lastenhankintaa sen naisen kanssa harjoittelemaan niin hänellä on vastuu seurauksista. Hänestä se oli epäreilua.

(Niissä tilanteissa jossa nainen hankkiutuu mieheltä salaa raskaaksi tarkoituksella mielestäni elatusvelvollisuus pitäisi poistaa, koska siinä tilanteessa ei ole kyseessä miehen vastuu vaan naisen epärehellisyys. Toki sitten voidaan keskustella siitä kuinka fiksu mies päätyy sellaisen naisen kanssa yhteen, mutta se on sitten jo toinen juttu.)

Jos itse joutuisin tilanteeseen jossa joku puskaraiskaaja saattaisi minut raskaaksi todennäköisesti viimeisin asia joka mieleeni tulisi olisi mitä joku fantasiahahmo pilven reunalla minusta ajattelisi. Päätyisin todennäköisesti aborttiin ja jos joku katollilainen mieshörhö uskaltaisi siinä tilanteessa tulla minua arvostelemaan niin voisi olla, ettei sen miehen tarttisi jatkossa enää huolehtia edes siitä mahdollisuudesta, että hänelle pääsisi joskus sellaista vahinkoa tapahtumaan.

Minusta on tekopyhää alkaa jäkättämään muille asiasta jonka suhteen on ottanyt jonkun henkiolennon johdattamana jonkun kannan. Jokainen ihminen on oikeutettu omiin päätöksiinsä jos ne eivät loukkaa muita. Ja tässä tilanteessa mielestäni naisen oikeus omaan kehoonsa on suurempi kun miehelle mahdollisesti aiheutettu mielipaha. Tuon ikäisen sikiön oikeuksista en lähde puhumaan, siinä vaiheessa kun se on lähinnä vain naisesta elinvoimansa saava loinen, jolla ei ole omaa tietoisuutta, eikä se toimenpiteestä minun mittapuillani juuri kärsi.

Jos joku haluaa elämänsä katollilaisten arvojen mukaan se on minulle ihan okei, kunhan saan elää oman elämäni omia arvojani noudattaen.

Tämä asia on mietityttänyt minua paljon ja liittyy osittain tähän aiheeseen joten kirjoitanpa siitä sitten myös.

Kirjoitin, ettei mielestäni syntymättömällä lapsella ole juuri oikeuksia abortoinnin yhteydessä. Asia muuttuukin mielestäni sitten radikaalisti kun se lapsi on päätetty synnyttää. Siinä vaiheessa kun se lapsi on päätetty pukata tähän maailmaan niin mielestäni naisen on toimittava sen syntymättömän lapsensa edun mukaisesti. Eli käyttäydyttävä niin, ettei aiheuta haittaa sikiölle.

Siksi mielestäni raskaana olevat alkoholistit (ja vastaavat tapaukset) pitäisi ehdottomasti saada pakkohoitoon. Siinä ei enää sitten puhuta pelkästään naisen itsemääräämisoikeudesta vaan toisen elämän tuhoamisesta. Silloin etusijalla on lapsen etu, sen ihmisen etu joka ei pysty omasta puolestaan päättämään. Näissä tilanteissa toki minusta paras vaihtoehto olisi päätyä aborttiin, mutta jos siihen ei ole mahdollisuutta niin sitten kaikki voimavarat on mielestäni kohdistettava vahinkojen minimointiin.

Oma eettinen kysymyksensä on sitten se, että mitä oikeuksia on ihmisillä joilla on perinnöllisiä vakavia sairauksia jotka suurella todennäköisyydellä periytyvät lapsille, mutta siitä ehkä sitten joskus toiste.