Lihavuus ja Laiskuus

Okei, myönnän, minulla on pahe. Naisellinen pahe. Rakastan erilaisia hyvinvointilehtiä. Siis juurikin näitä joissa liikutaan ja syödään terveellisesti ja ollaan tietoisia kauneudesta ja ekologisuudesta ja juostaan maratooneja ja hoidetaan lapsia ja ollaan ystävien kanssa ja käydään töissä ihanassa työpaikassa jossa on kiva pomo ja sen lisäksi on vielä aikaa joka aamu joogalle. Minulle tulee nuita lehtiä aika monta. Liian monta, mutta se on pahe jota perustelen sillä, että voisin lykätä ne rahat tupakkaan tai viinaan tai huonoihin miehiin. Se on ylellisyys josta en aio päästää irti. Se kun pääsee töistä tai koulusta, hipelöi kiiltäväpaperista lehteä, hakee välipalaa ja heittäytyy selälleen sohvalle viltin alle lukemaan aivotonta tauhkaa stressinlieventämisestä.

No niin. Luin yhä nuista riemastuttavan rennoista lehdistä (jotka yllättävän harvoin saavat verenpaineeni koholle) jutun lihavuudesta. Hitsi kun en nyt löydä sitä lehteä...

*penkoo ympäriinsä*

Lehti oli siis Kauneus & Terveys 4-2010 s. 104 Ja on otsikoitu Miksi lihavat ovat tulilinjalla?

Jutussa puhutaan terveyshaitoista, siitä kuinka epäkunnioittavasti lihavia ihmisiä kohdellaan ja perätään asiallista käytöstä ja kunnioitusta. Kerrotaan kuinka nykyinen kauneusihanne saa lihavat ihmiset tuntemaan itsensä huonommiksi ja kuinka yhteiskunta painostaa laihduttamaan. Tämä on ihan okei ja asiallisesti kirjoitettu pätkä. Sitten se, mikä sai minun hämmästykseni heräämään. Lehti nimittäin kirjoittaa:

"Kielteinen leimaaminen ei ulotu vain kehoon vaan myös persoonaan, sillä lihavuuteen yhdistetään herkästi sellaisia ominaisuuksia kuin laiskuus, typeryys ja itsen hallinnan ja kontrollin puute. Niinpä lihavaa ei oteta vakavasti eikä häntä kohdella kunnioittavasti."

Okei, on ikävää, että ihmisiä leimataan vaan sen perusteella miltä hän näyttää. Samalla tavallahan on väärin, että jos nainen pukeutuu minihameeseen ja hänellä on voimakas meikki ja blondit hiukset niin häntä pidetään vähän halpana ja tyhmänä. Eihän sen niin pitäisi mennä? Mutta sitten luin tekstistä seuraavan pätkän, jossa ilmeisesti koko ikänsä hiukan ylipainoisia naisia oli haastateltu:

"Suurin osa naisista toivoi laihtuvansa. He haaveilivat, etteivät he enää sitten olisi ulkopuolisia vaan hyväksyttyjä sellaisina kun ovat. Laihtuminen toisi mahdollisuuden elää täysillä, kuten muut."

"Kielteisen leimaamisen takia vain harvat naisista kokivat lihavutensa identiteettinsä osaksi. Moni pikemminkin tunsi, että heidän sisällään oli hoikka minä. Naiset elivät kuin välitilassa odottamassa laihtumista ja elämän alkua, jonka ansiosta todellinen minä pääsisi lopulta esiin. Koska harva laihtuu ainakaan lopullisesti, moni elää jatkuvassa välitilassa."

Pistää miettimään mikä nuita naisia estää laihtumasta? Olen tietoinen, että on olemassa joitakin harvinaisia sairauksia jotka yksinkertaisesti keräävät ylipainoa, mutta en usko, että nuita tauteja sairastavia on kuitenkaan niin paljon. Jutun lopussa oli seuraavat rivit, jossa syitä mietitään:

"Ei lihavuudessa ole kyse vain yksilön valinnoista - ei kaikilla ole varaa mennä kuntoklubeille, ja terveellinen ruoka on kalliimpaa kun lihottava ruoka. Liikuntaa ja ravitsemusohjauspalveluita pitäisi tarjota kaikille enemmän."

Tässä vaiheessa minulla meni kuppi yli. Tässä tuli vastaan se, mitä minä en pysty käsittämään. Miten niin lihavuus ei ole yksilön oma valinta? Ja jos suurin osa nuista naisista tahtoo laihtua niin miksi he eivät laihdu?

Nykyään kuulee kamalasti siitä, kuinka suomalaiset ovat lihavia, niin ovat. Sitten kuulee siitä kuinka se on meillä geeneissä. Ihan kun se olisi joku asia joka on selviö: Olet suomalainen, joten olet ylipainoinen, alistu siihen. Jotain mille ei voi tehdä mitään. No, valitettavasti minulla on ikäviä uutisia. Ihmiskeho toimii niin, että jos energiaa saa enemmän kun sitä käyttää niin lihoo. Siihen ihan jokainen ihminen voi vaikuttaa. Ei ne geenit sitä energiaa ja läskiä ympäristöstä ilman kautta siihen kroppaan ime. Valitettavasti tuo "minulla on sellaiset geenit" on 99% tekosyy. Jop, suomalaisilla on hyvä hyötysuhde, mutta se on vaan ominaisuus, se on alttius, se on syy seurata sitä syömistä.

Samoin kun pelkän ruokavalion syyttäminen on naurettavaa. Kyllä epäteveellisestikin syömällä voi pystyä laihana, samoin terveellisesti syömällä voi lihoa. Kyse on energiansaannista ja ruokamääristä. Suomalaisethan käsittääkeni syövät jokseenkin terveellisesti jopa, annoskoot vaan tuppaavat suurenemaan. Pitää katsoa niitä ruoka ja energiamääriä mitä siellä lautasella on. Kukaan ei liho jos syö pizzaa satunnaisesti, eikä satunnaisesti ostettu sipsipussikaan ketään satakiloiseksi automaatiolla tee. Kyse on siitä, kuinka usein niitä syödään ja millaisia määriä.

Lisäksi minusta kalleus on huono tekosyy, perusterveellinen suomalainen kotiruoka kun ei itsevalmisttettuna ihan varmasti ole se asia joka sen talouden ajaa konkurssiin. Paljon halvempaa on valmistaa itse se lihakeitto kun ostaa sitä valmiina kaupasta. Ne sipsit ja karkit on ihan varmasti kalliimpia kun se omenapussi. Samoin kun sillä hinnalla jolla 5 henkinen perhe käy pizzeriassa syötäisiin sitä perusterveellistä kotiruokaa monta päivää. Lisäksi tokihan se terveellinen ruoka on kallista jos sitä menee kaupoissa hävikkiin paljon.

Ajankäyttö alkaa sitten olla jo vähän järkevämpi tekosyy. Ei ole aikaa liikkua, eikä ole aikaa tehdä itse ruokaa. Nämäkin on silti mielestäni vain tekosyitä. Ymmärrän perheellisen ruuhkavuosiaan elävän perheenäidin hädän, töitten jälkeen on väsynyt ja lapset pitää raahata harrastuksiin ja sitä ruokaakin pitäisi tehdä. On paljon helpompaa nakata ne ranskikset ja nugetit uuniin kun alkaa valmistaa jotain itse. Silti en niele tätä oikeana syynä. Pikkuisen etukäteen suunnittelemalla se normaalin kotiruuan tekeminen ei vie enempää aikaa kun se eineksien kanssa kikkaileminen. Lisäksi kun tekee kerralla enemmän niin seuraavana päivänä voi turvautua mikroon. Liikuntaan aikaa ei irtoa, mutta telkkarista on ihan pakko nähdä ne salkkarit? Siinä samalla saa tehtyä jo paljon. Arkiliikuntaa voi harrastaa kohtuullisen helposti. Kyse on lähinnä viitseliäisyydestä.

On väärin puhua laiskuudesta ja lihavuudesta samassa lauseessa, mutta pistää silti miettimään, että jos nuistakin naisista niin moni HALUAISI laihtua, mutta ei laihdu, niin mistä siinä sitten on kyse, ellei juuri laiskuudesta? Jos ei jakseta katsoa yhtään mitä sinne naamavärkkiin survotaan tai tehdä mitään niin mitä se sitten on ellei laiskuutta? Ymmärrän sen vaikeuden, ymmärrän miten piinallista se on, mutta silti... Ihminen kun pystyy yllättävän paljoon jos on halua ja motivaatiota, mutta valitettavasti harmittavan harva asia tapahtuu itsestään. Kyse on lähinnä priorisoinnista ja halusta. Tulee mieleen, että haluavatko nuo naiset kuitenkaan laihtua tarpeeksi, onko helpon elämän ja mielihalujen tyydyttäminen silti prioriteettilistassa edempänä kun se laiha kroppa? Vai pitäisikö saada molemmat?

Lihavuus aiheuttaa valtavasti kustannuksia. Minulle on ihan sama millaisessa kuosissa ihmiset ympärilläni ovat. Minulla on riittävästi hienotunteisuutta olla huomauttamatta kassajonossa ihmiselle joka sulloo hihnalle makkaraa ja pakastepitsaa hänen kiloistaan. Jos ihminen on onnellinen sellaisena kun on niin siinähän olkoon... Niin kauan kun ei aiheuta hallaa muille. Minusta on ihan oikein, että ylipainoisilta peritään kaksi matkalippua jos he vievät kaksi paikkaa, koska minusta kyseessä on ihmisen oma valinta. Apua löytyy jos tahtoo laihduttaa. Jokainen pystyy siihen jos halua on. Samoin olisin valmis siihen muutokseen, että hurhasti ylipainoiset maksaisivat terveydenhoidostaan enemmän. Samoin tosin olen sitä mieltä, että kaikki itseaiheutettu on itseaiheutettua, joten...

Eniten minua huolestuttaa lasten ylipainon valtava lisääntyminen. Lapset eivät voi tehdä valintoja omasta puolestaan, lasten ja nuorten terveys on pitkälti hoitavan aikuisen vastuulla ja siksi onkin niin huolestuttavaa seurata nykyistä menoa. On hyvin huolestuttavaa, että koulutietään aloittavista ylipainoisia oli jonkun tutkimuksen mukaan melkein 20% eikä heillä ollut pelkkää ylipainoa vaan myös muita ylipainon mukanaantuomia elintasosairauksia. On huolestuttavaa, etteivät vanhemmat välitä lapsistaan niin paljoa, että huoelhtisivat heidän hyvinvoinnistaan.

Pari kiloa vyötäröllä ei vielä ketään läskiksi tee, eikä kaikkien tartte näyttää malleilta, nykyiset anorektiset kauneusihanteet ovat mielestäni sairaita. Silti jokaisella pitäisi olla sen verran viitseliäisyyttä ja halua oman hyvinvoinnin yläpitoon, että kattelisi vähän mitä sinne napaansa ahtaa. Ja jos sitä ylipainoa on niin kantakaa sitten ne kilonne kunnialla. Turhan itkeminen se minua ärsyttää, ei se, että jollakulla on pieni pömppömaha tai pari grammaa ylimääräistä reisissä, minullakin on. Käyn välillä syömässä pizzaa tai hampurilaista enkä tuomitse sitäkään, että joku joskus käy ostamassa kaupasta valmisaterian töihin lounaaksi, sorrun siihen itsekin välillä. Pidempi aika, suuremmat linjat, nehän ne on jotka ratkaisee. En vain henkilökohtaisesti ymmärrä ihmisiä jotka antavat itsensä lihoa äärettömän ylipainoisiksi ja sitten itkevät, että heitä pidetään huompina ja luullaan, ettei heillä ole itsekontrollia. Enkä etenkään sitä, että syytetään jotakuta muuta niistä itse kerätyistä kiloista.