torstai 24. helmikuuta 2011

Ei mitään oikeaa asiaa

Minua ei ota päästä. Tai ottaisi varmasti monikin asia jos nyt jaksaisin ajatella hetkeäkään kauempaa. Ajattelin kuitenkin vaiheeksi, täysin normaalin linjani vastaisesti ihan vaan kirjoittaa jotain. Ei minulla varsinaisesti ole edes aihetta.

Olen pari päivää meinannut kirjoittaa siitä uudesta ajatusrikosrasisti-laista joka on menossa hyväksyntään ilman, että mikään media siitä uutisoi. No, en jaksa tänään, se vaatisi oikeasti mietintää. Kirjoitan siitä joku toinen päivä kun saan pahimmat koulukiireet pois alta.

Pari päivää sitten oli koululla käymässä pari maamme huippupoliitikkoa, eräs naisministerikin. Päätin hiippailla luennolle nukkumaan sen sijaan, että olisin hankkinut itselleni solvaussyytteen naisministerin vastattua kysymykseeni hänen käsityksestään opintotuesta. Olisin kuitenkin laukonut jotain siitä kuinka ministerin jakkupuvun hinnalla eläisin pari kuukautta.

Opinahjossa on pyörinyt yllättävän paljon poliitikkoja ja vastaavia hihhuleita nyt viimepäivinä. Vihreiden kanssa en jäänyt juttelemaan kun eivät olisi välttämättä voinut vastustaa kiusausta huomauttaa, etten voi äänestää heitä koska olen heidän kanssaan täysin vastakkaista mieltä ydinvoimasta "Minä kun en moista kannata..." Mutta sain senkin tilanteen ohitettua kunniallisesti kun oli kiire luennolle.

Ilmastonmuutoksesta oli tänään hilpeä lappu jaossa. Siinä oli vaadittu, että päästöjä vähennettäisiin 40% vuoteen 2020 mennessä ja 2050 olisi päästy jo 95% pienempiin arvoihin (verrattuna vuoteen 1990 tosin). En ole alan asijantuntija, mutta pistää miettimään, että saattaa onnistua kun saavat ajaettua kaiken teollisuuden pois maasta, ei ole paljon päästöjä kun ei ole teollisuuttakaan, sitä en kyllä sitten tiedä millä ne meinaa siinä vaiheessa elää,  mutta ehkä siinä vaiheessa joogakurssit ja pienviljely elättää jo tarpeeksi väestöä...

Kirjoitan tätä oikeastaan vain siksi, että minulla olisi aivan valtavasti koulujuttuja tekemättä, mutta niiden tekemiseen ei juuri riitä puhtia nyt ja tuntuu kun olisi kuume nousemassa. Verenpaine on kaikesta kirjoittamastani huolimatta edelleen kohtuullisen matala.

Tämä aika vuodesta on muutenkin jokseenkin ahdistavaa ja raskasta. Tänävuonna vielä aivan erityisesti. Koitan kiriä ennätysmäärää kursseja kiinni, takaraivossa paukuttaa, että pitäisi koittaa hakea kesäksi töitä tai keksiä jotain muuta sellaista tekemistä mikä pitäisi leivänsyrjässä kiinni kesälläkin. Mietin kuinka paljon kursseja minun pitää lopettaa vielä kesken tuon selän takia kun en vaan saa tehtyä kaikkea sitä mitä rästissä odottaa ja uutta tekemistä pukkaa niskaan koko ajan. Sitten mietin sitä, että mitä KELA siitä pitää, joudunko selittelemään huonoja suorituksiani ja uhkaako ne vetää minulta opintotuen pois... Joudunko sosiaalitoimiston asiakkaaksi jos ne päättää, ettei tuo selkä riitä syyksi? Mitä se lääkäri sanoo selästäni maanantaina, lähettääkö jatkotutkimuksiin vielä vai toteaako, että se on ihan hyvä nyt ja se siitä. Pääsisinkö taas liikkumaan?  Olisi isohko tentti edessä, ehdinkö sairastua ennen sitä vai vasta sen jälkeen... Kuinka kamalasti tästä tekstistä löytyy kirjoitusvirheitä...

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Ensimmäinen kappale

En ole lukenut tästä kun pari ensimmäistä kappaletta kun alan kirjoittaa tätä, mutta jo nyt tiedän, että olen osaltaan samaa mieltä ja osaltaan tekee mieli luetella pitkä liuta kirosanoja. Pääsin tähän asti:

- Ensimmäinen järjetön tuki on opintotuen maksaminen yli viisi vuotta opiskelleille. Se ei ole vain järjetöntä, se on moraalitonta, Wahlroos lataa.

Juu.... Ja EI!  Ei helkkari. Nostakaa se tuki sellaiseksi, että sillä VOI OPISKELLA! Sen jälkeen tehkää rakennemuutosta opetuksen suhteen siihen malliin, että tuossa viidessä vuodessa VOI SUORITTAA ne opinnot. Sitten alkakaa puhua siitä kuinka sen tuen maksaminen senkin jälkeen on moraalitonta. Just tänään olin tilaisuudessa jossa puhuttiin siitä kuinka yliopisto-opinnot on hoidettu niin, ettei vuodesta opiskeluun jää kun osa. Kesät ja joulut ollaan töissä. Syys- ja  kevätlomia ei ole. Moni joutuu elantonsa eteen käymään töissä vielä niiden opintojen ohellakin. Laskin itse, etten ole pitänyt paria päivää pidempää kesälomaa vuoden 2004 jälkeen. Pääsen pitämään ensimmäisen oikean kesälomani todennäköisesti vuonna 2016 tai 2017 jos työllistyn ja saan olla kesät töissä kun opiskelen. (Valmistun todennäköisesti 2015) Sairauslomia jos ei lasketa (joita olen joutunut pitämään nyt satunnaisista syistä) olen pitänyt oikeaa rehellistä lomaa keskimäärin viikkon tai kaksi vuodessa (toki joskus pitää pidempiä viikonloppuja mutta niitä kalvaa aina se "pitäisi opiskella"-syyllisyys). No, tämä aihe on sellainen, että olen siitä vauhkonnut ennenkin, joten se siitä.

Kun jaksoin ensimmäisen valkohehkuisen tulvahduksen jälkeen lukea juttua pidemmälle totesin, että kyllähän tuo herra puhuu osittain ihan asiaakin:

Viimeisinä Wahlroosin neljän leikkauksen listalla on toimeentulotuen poistaminen alle 25-vuotiailta. Wahlroosin mukaan alle 25-vuotiaita ei saa ”paapoa” yhteiskunnan tukiluukkujen asiakkaiksi.

- Hirvittävä häly nousi esityksestä, että koulutuspaikasta kieltäytyvältä nuorelta leikattaisiin 20 prosenttia toimeentulotuesta. Tuli vain mieleeni, että ei kai ne hullut maksa toimeentulotukea keskisormea koulutukselle näyttäville.

Tästä olen ihan samaa mieltä, nuoria pitäisi ennenkaikkea kannustaa opiskelemaan ja elättämään itsensä. Seuraavan kanssa olen ihan täysin samaa mieltä jo:

Wahlroosin mukaan koko sosiaalietuusjärjestelmän ongelmana on, ettei se nykyisellään kannusta työntekoon. Wahlroos perääkin päätöksiä ja askelia perustulon käyttöönottamiseksi.

Tajuan perustulon ongelmallisuuden; jos se alkaa rönsyillä päädytään täsmälleen samaan tilanteeseen kun nyt, mutta tavallaan näen perustulon yhdessä mittavan rakennemuutoksen ja byrokratian karsimisen kanssa perin ihanteelliseksi ratkaisuksi. Parhaimmillaan se poistaisi mahdottoman määrän turhaa paperinpyöritystä, päätöksiä ja turhia rattaita ja tasoja ja vapauttaisi ihmisiä tärkeämpiin ja hyödyllisempiin töihin.

Järjestelmä jossa seuraava pitää paikkansa ei ole järkevä kenenkään näkökulmasta:

- Meidän on saatava aikaan järjestelmä, jossa osa-aikatyön vastaanottaminen ei heti johda sosiaaliturvan menettämiseen. Tämä on askel kohti kansalaispalkkaa ja se tärkeä askel on otettava.

Minulla on ystäviä jotka joutuvat miettimään voivatko ottaa töitä vastaan ilman, että se vaikeuttaa kohtuuttomasti heidän taloustilannettaan. Mikä järki tällaisessa on? Tiedän ihmisiä jotka vapaehtoisesti jäävät kotiin edes yrittämättä koska kokevat sen yksinkertaisemmaksi ja paremmaksi kun työnhaun tai opiskelemisen.

ps. Sain ajan fysiatrille kuun loppuun. Siellä sitten arvioivat tehdäänkö magneettikuvaa vai riittääkö tieto siitä, ettei murtumia ole ja kipuakaan ei enää kun satunnaisissa asennoissa. Jos päättävät magneetille pistää niin ei hajuakaan mihin asti se menee. Hienoa tämä terveydenhuolto, tapaturma tapahtui tammikuun alussa ja helmikuun loppussa pääsen viimein lääkärille joka voi sanoa siitä yhtään mitään. Onneksi pärjään nyt jo melkein kokonaan ilman kipulääkkeitä.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Hyvää ystävänpäivän aattoa.

Sain LIAMKilta kuvan. Kiitos siitä, minusta tällaiset puuhatehtävät on ihan kivoja. En ole jaksanut tämän asian eteen tehdä mitään vähään aikaan, koska olen hartaudella odottanut sitä meteoriittia joka liiskaa minut ja lopettaa opiskeluni täysin. Ensin olin yli kuukauden poissa selän takia, sitten tuli tulos, ettei sieltä ainakaan murtumaa ole löytynyt, no, kipukin on hellittänyt sen verran, että teoriassa olen ihan kohtuu kunnossa, en tartte särkylääkkeitä enää edes päivittäin. Odottelen silti nyt toista viikkoa pääsyä fysiatrille joka voisi antaa lopullisen tuomion ja katsoa ettei siellä mitään erikoisempaa vikaa ole niin pääsisin taas liikumaankin. Ja tämän päälle nyt kun tuo selkä alkoi olla jo siinä kunnossa, että olisin päässyt luennoille sain kamalan flunssan. Maailmankaikkeudella on näemmä jotain opintojani vastaan.

Mutta niin se kuva ja sen mukanaan tuoma haaste!



Kuva siis oli tuollainen. Ja siihen liittyi luonnollisesti haasteena taas jotain. Tällä kertaa "Paljasta 7 asiaa itsestäsi"...


1. Vaikka blogini ei ehkä ole paras todistus siitä, niin olen itseasiassa aika elämänmyönteinen ihminen, olen hyvin harvoin huonolla tuulella. Ärytynyt ja kyrsiintyt, joo, mutta huonolla tuulella? Harvemmin.

2. Minulla on ihan kamala vauvakuume. Tämä johtuu lähinnä hormoonitoiminnasta ja on jokakuukautinen riesa, mutta nyt se on tavallistakin pahempi. Sen verran minulla kuitenkin on järkeä päässäni, etten ole tekemässä mitään mikä edesauttaisi haaveen toteutumista lähiaikoina.

3. Minulla on ikävä sitä pahuksen kaksilahkeista. Vaikka olin jo hetken aikaa aivan 100% varma, etten tahdo nähdä sitä pahuksen miestä enää ikinä, en missään, en koskaan ja tahdon siitä vaan eroon niin nyt minulla on ikävä sitä. Tämänkin voisi pistää jonkin päävian tai toimintahäirön piikkiin.

4. Tahdon aivan ehdottomasti kutoa jotain Novitan Puro Batik langoista, mutten keksi mitä, eivätkä väritkään ole oikein sitä mitä normaalisti haluaisin, mutta lanka on ihanan pehmeää.

5. Olen ihastunut television kokkikilpailuihin. MasterChef ja TopChef kuuluvat nykyään ohjelmiin jotka saavat minut television ääreen. Lisäksi katson Akuuttia, Kuningaskuluttajaa ja Poliiseja. (Kolme edellämainittua tulee seurattua koneella istuessa sivusilmällä ja yleensä nettiteeveestä.)

6. Rakastan tatuointeja, minulla on niitä jo pari, mutta tahdon niitä ehdottomasti vielä lisääkin. Joudun kuitenkin ansaan asiallisuuteni ja järkevyyteni kanssa, joten näkyville paikoille kuvia ei ole tulossa kun tuo yksi mikä jo on olemassa, tahdon pukeutua tulevassa työssäni jakkupukuun ja olla uskottava... No, ainaki sen jakkupuvun ja ulkonäön osalta.  

7. Tahdon isona Ferrarin. (Mutta minusta tuskin koskaan tulee niin iso, että voisin oikeasti hankkia sellaisen. )


Ja minähän en aio tätä lähettää 15 blogille eteenpäin. Jotka tahtovat viestikapulan ottaa, saavat sen minulta *ojentaa* olkaa hyvät vain. Varmaan kaikki blogit joita seuraan ovat tämän tunnustuksen jo saaneet enkä edes seuraa nuin montaa blogia ja niistäkin joita seuraan osa on aihealueiltaan ja kirjoittajiltaan sellaisia, ettei niiden tyyliin tällaiset oikein istu. Kiitos silti kaikille hyville blogisteille, arvostan panostanne tämän maailman valopilkuina.

torstai 3. helmikuuta 2011

Kiintiöitä

Vihaan sanahirviötä "positiivinen syrjintä". Syrjintää mitä syrjintää, mitä positiivista siinä muka voisi olla? Tänään on ollut puhetta siitä kuinka naisia pitäisi saada enempi johtotasolle, jos ei sitten muuten niin pakottamalla lainsäädännöllä.


En koita väittää ettei "lasikattoa" olisi, en voi kommentoida asiaan koska minulla ei suoranaisesti ole siitä kokemusta, mutta oli tai ei, niin kiintiöt ja pakottaminen tuskin siihen asiaan auttaa. Sehän vain entisestään alleviivaa sitä asiaa, ettei naiset pärjää omillaan ilman tukemista! Pahimmassa tapauksessa tämä vain entisestään lujittaa ennakkoluuloja.

Olen toki sitä mieltä, ettei sukupuoli tai muu toissijainen asia saa vaikuttaa siihen keitä minnekin palkataan, ainoa asia millä pitäisi olla mitään merkitystä on se, kenellä on paras pätevyys kyseiseen hommaan. Tämähän nyt ei juurikaan toteudu missään, maailmassa on ihan liikaa hyviäveliä ja muita systeemejä jotka vaikuttavat asioihin ja niin kauan kun joku sitä firmaa pyörittää omilla rahoillaan niin minusta siinähän tehköön mitä tekee, vähän eri asia sitten jos sitä firmaa pyöritetään jonkun toisen rahoilla. Mutta luisumisesta huolimatta, auttaako tähän asiaan kiintiöittäminen, no ei auta, sehän nimenomaan alleviivaa sitä jotain tiettyä ominaisuutta. Siitä tulee helposti sen henkilön ainut määräävä piirre. "Ai sinä olen nainen ja siksi täällä töissä."

Sen lisäksi, että kiintiöittäminen alleviivaa aivan täysin turhia asioita joilla ei pitäisi olla työn tekemisen tai sen saamisen kanssa mitään tekemistä se vetää maton alta kaikilta niiltä jotka ovat omalla työllään, omalla pätevyydellään ja omista muista ominaisuuksistaan "huolimatta" päässeet samoihin virkoihin ja samoihin asemiin. Se alentaa kaikkien niiden arvoa alentaen nämäkin pätevät ihmiset vain naisiksi.   Heidänkin ammatitaitoaan aletaan epäillä jos naiset kerran eivät voi pärjätä ilman kiintiöitä.

Positiivista syrjintää perustellaan sanomalla "Mutta sitten kun ne oppii niin sitten niitä kiintiöitä ei enää tarvita." Minusta tuon oppimisen pitäisi tulla jotain muuta kautta. Pätevien ihmisten kautta, niiden ihmisten kautta jotka ovat rikkoneet ennakkoluuloja ja osoittaneet maailmalle, että he ovat aivan yhtä hyviä kun kuka tahansa muukin, ettei jollain tietyllä ominaisuudella ole mitään merkitystä sen asian suhteen. Että yksilöitä ei voida kohdella vain ryhmänsä jäseninä. Minusta tuo kiintiöittäminen ei ole järkevä ratkaisu, se saattaa aiheuttaa itse työpaikalla (jos sielläkään) joitain huomioita "Ai kas, tuo oli ihan hyvä tyyppi ja hyvä tekemään töitä vaikka onkin nainen", mutta ulkopuolelle se näyttää vain siltä, että kyseinen henkilö ei olisi päässyt hommaansa ilman kiintiöitä. Se herättää kokonaisen ihmisryhmän kohdalla aiheettoman ja epäreilun kysymyksen "Onko tuo täällä jonkun kiintiön takia, kuinkahan monta sitä pätevämpää miestä se ohitti?"

Minä olen opiskelemassa hyvin miesvaltaiselle alalle, minä olen tähtäämässä johtotehtäviin, minä en tahdo joutua katsotuksi naisena vaan tahdon tulla katsotuksi minuna. Tahdon päästä sinne minne pääsen koska olen siihen pätevä, en siksi, että minulla on tissit. Jos joudun tekemään sen eteen enemmän työtä niin aina parempi, mutta minä en tahdo olla osa mitään helvetin kiintiötä. En tahdo joutua vielä sen lisäksi, että joudun todistamaan olevani pätevä todistaa olevani pätevä siitä huolimatta, että olen nainen.