lauantai 8. lokakuuta 2011

Ihmissuhteista mistäs muustakaan...

Kyllä, pitkään oli yllättävän hauskaa.
Kyllä uutiset on viimeaikoina olleet sellaisia, ettei niistä ole oikein osannut edes sanoa mitään. En ole osannut päättää pitäisikö minun olla huvittunut, järkyttynyt, epätoivoinen vai välinpitämätön.

Mutta niin, tänään taas pitkästä aikaa vituttaa oikein kunnolla. Vaihteeksi taas kun on useamman ihmisen kanssa tekemisissä yhtä aikaa sattuu sellaisiakin hetkiä, että useampi ihminen onnistuu samaan aikaan olemaan idiootti ja asiat jotka ei yksistään saisi oikeastaan mitään aikaan kumuloituu niin, että menettää hermonsa.

Minun oli tarkoitus käydä eräässä yleisötapahtumassa parin kaverin kanssa jotka olivat myös menossa sinne. Kun itse lähettelin pariinkin otteeseen viestejä jossa ensin ilmoitin saapuneeni paikalle ja sen jälkeen lähteväni sieltä, vastauksia ei kuulunut. Pari tuntia sen jälkeen kun olin kotiutunut tuli kuitenkin viesti, että olin koko ajan ollut ihmisten mielissä, mutta siitä huolimatta kuitenkin he unohtivat minulle soittaa tai vastata. No ei siinä mitään, mutta arvostaisin enemmän sitä, että ihmiset sanoisivat ihan suoraan, ettei kiinnosta. Siitä minä en loukkaannu, jos olen kysynyt voinko lähteä mukaan, ymmärrän vastauksen, että nyt tällä kertaa ei sovi. Menen kyllä yksinkin. Sitä sen sijaan en ymmärrä, että ensin minun pitää rukata omia aikataulujani muiden mukaan, sellaisten ihmisten mukaan joilla ei vissiin alun perinkään ollut mitään halua oikeasti itse noudattaa osaansa sopimuksesta. Olisi ollut vaan niin älyttömän paljon helpompaa jos kenenkään ei olisi tarvinnut joustaa mihinkään suuntaan.

Toinen asia sitten mikä lopulta oikeasti sai minut miltei räjähtämään on tuon nykyisen munakkaan idiotismi. Jos oikeasti sanoo lukevansa tenttiin niin minä kilttinä tyttöystävänä annan herran kiltisti lukea tenttiin, pistin viestiä kyllä, että olen kotona kun Hra Munakas aamulla kyseli koska olen kotona. Ajattelin, että joskos herra tahtoo minut ruokkia eilisen rääppeillä. Siinä pari tuntia odoteltuani sain viestin, että Hra Munakas on jossain perseessä moottoripyörineen jollain hiton grillillä mättämässä naamaansa makkaraperunoita. Ei siinä sinällään mitään, mutta olisi se saamarin lahopää voinut kertoa ettei kiltisti istukaan kotonaan pänttäämässä akateemista sivistystä pollaansa vaan koittaa tapattaa ittiään tuolla märkien lehtien seassa sillä hiton peltikasalla. Eikä siinä mitään, minun kiukkuani ei luonnollisesti yhtään lievittänyt se, että nyt minun pitää käydä kauppassa hiton nälkäisenä kun olin jo mielessäni suunnitellut kuinka vain hypin valmiin lämpimän ruuan ääreen. Vääryys.