sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Kiellot, rajoitukset ja terve järki

Tämän aamun "Ei kai nyt ole aprillipäivä"-uutinen on tässä.

Siis hetkinen... Nämä on taas löytämässä uuden tuotteen johon voidaan liimailla varoitustarroja? Hienoa hienoa, minkäköhän varoitustarratehtaan osakkeita tuolla istuvat ihmiset ovat juuri ostaneet ison pinon?

Täysin vakuuttavaa tietoa sähkömagneettisen säteilyn vaaroista ei ole, mutta eipä ole kovin monen muunkaan asian vaaroista. Varovaisuus on hyvä juttu, mutta senkin voi viedä liian pitkälle. Nykytiedon valossa kännyköistä ei ole vaaraa, jos pelkää liikaa voi käyttää handsfreetä mitä suosittelen kyllä jos se kännykkä tuntikaupalla päivittäin siinä korvalla on, alkaa hiostaa ja tuntua ikävältä.

Langattomia verkkoja on nykyään suunnilleen kaikkialla hotelleissa, ravintoloissa, kaupungeilla, elokuvateattereissa, kahvioissa, kodeissa. Miksi ne pitäisi kieltää kouluissa? Ja miksi ylipäätään asia koskee vain kouluja, eikä aikuisten terveydestä olla huolissaan ollenkaan? Miten nuo ihmiset voivat hyväksyä sen, että huimaavan suuri määrä ihmisiä tekee näytepäätetyötä?

Minä en usko sähkömagneettisen säteilyn olevan ihmiselle haitallista siinä määrin mitä sitä normielektroniikasta irtoaa, olisin enemmänkin huolissani palonestoaineista jos jostain pitää huolissaan olla. Samoin olen huolissani siitä pölymäärästä joka peruskoneeseen kodeissa (ja työpaikoilla?) kertyy kun niitä ei varmaan monikaan kovin usein puhdistele, se on ihan selkeä palovaaran aiheuttaja.

Niin ja minä en muuten usko sähköallergiaankaan. Uskon, että suurin osa niistä oireista johtuu siitä, että ihmiset könöttävät näytön edessä huonossa asennossa tuntikaupalla. Psykosomaattisia oireita ihmiset taas saavat monestakin asiasta. Olen kyllä valmis vaihtamaan mielipidettäni jos saan siihen aihetta, mutta sokkotestit jossa sähköallergiset oireilevat vain tietäessään allergianaiheuttaja olevan läsnä ei kovin vakuuta. Samoin sokkotestien tulokset ovat olleet melkoisen huonoja sähköallergikkojen näkökulmasta...

maanantai 9. toukokuuta 2011

Tervehtimisestä

Sain tänään haukut asiakkaalta koska erehdyin tervehtimään häntä. En onnistunut ajoittamaan tervehdystäni sopivaan kohtaan. Asiakas oli kuulema liian kaukana eikä niin kaukaa saa tervehtiä. Sitten jos ajoittaisin sen tervehtimisen jollekin muulle kohdalle sitä suunnilleen kahta tai kolmea metriä jonka se asiakas siihen tiskiin saapuessaan taivaltaa saisin haukut siitä kuinka en tervehdi kun asiakas ehtii aloittaa valituksensa jo puolessa välissä matkaa.

Lisäksi on hyvin hyvin hyvin monta tapaa tervehtiä väärin. "Päivää" ei sovi koska on aamu, "Huomenta" ei sovi koska kello on jo niin paljon eikä enää ole mikään aamu ja pahimmillaan saa syytteet laiskottelusta. "Hei!" "Moi!" "Terve!" ja vastaavat ovat täysin poissa laskuista koska ovat joko rahvaanomaisia, teinimäisiä tai "eivät mitään oikeita tapoja tervehtiä" Pelkkä hymyily on äärimmäisen epäkohteliasta koska silloinhan ei tervehditä ollenkaan.

Lisäksi ihmisiä ei saa teititellä, koska "minä nyt niin vanha vielä ole!" mutta heitä ei saa missään nimessä myöskään olla teitittelemättä "Nuorisolla sitten ole minkäänlaisia käytöstapoja!"


Hyvää maanantaita vaan kaikille!

lauantai 7. toukokuuta 2011

Mielipiteistä ja niiden ilmaisemisesta

Ottamatta taaskaan kantaa itse asiaan tahdon silti kirjoitta pari sanaa maahanmuutosta, tai lähinnä siitä käytävästä keskustelusta.

Tiedän parikin ihmistä jotka ilmoittivat vaalien alla polttavansa passinsa, luopuvansa kansalaisuudestaan ja päättävänsä, etteivät enää ikinä palaa Suomeen jos Persut voittavat vaalit. Persujen voiton jälkeen näiltä samoilta ihmisiltä tuli kamalaa itkua siitä kuinka rasistinen Suomi on ja kuinka kamala paikka ja voi kamala ja miten koko heidän tunemansa hyvinvointivaltio on pilalla kun idiootit, rasistit ja juntit ovat vallanneet niin kovasti tilaa.

Ihmisillä on oikeutensa mielipiteisiinsä, mutta minua suoraan sanottuna hiukkasen tai hiukkasen enempikin huvittaa se miten nämä "suvaitsevaiset" ihmiset (taitaa olla "maahanmuuttokriittisten" käyttämä termi) arvostelevat maamiehiään. He, jotka pääasiassa kuuluttavat juuri asiallista keskustelua, toisten kunnioittamista ja yleistä hyvää ja syyttävät "maahanmuuttokriitokkoja" solvaamisesta ja asioiden vääristelystä. Eivätkö nämä ihmiset tajua alentuvansa juuri siihen samaan mistä vastapuoltaan syyttävät? On okei haukkua erimieltä olevaa rasistiksi, mutta jos tämä erehtyy vastaamaan sanallakaan tai pyytämään perusteluja tämä on punaniskajuntti joka on niin tyhmä, ettei sille tartte mitään perustella kun ei se kuitenkaan ymmärtäisi?

Uskon, että osittain Perussuomalaisten nousuun ovat syynä juuri ihmiset jotka pitävät itseään kansaa parempana, sivistyneenpänä ja halveksivat "perusduunaria" kutsuen tätä punaniskaksi. Miten nämä ihmiset oikeasti voivat peräänkuuluttaa asiallista keskustelua jos heidän keskustelunavauksensa on asettua henkisesti jalustalle ja aloittaa keskustelu haukkumalla vastapuolen keskustelijaa imbesilliksi? Luulevatko nuo ihmiset oikeasti, että sillä tavalla saadaan aikaan minkäänlaista järkevää keskustelua? Etenkin kun he suoriltaan alusta asti osoittavat ajattelevansa, että he ovat jokatapauksessa oikeassa eikä vastapuolen sanomisilla ole mitään merkitystä? Miksipä sellaisen kanssa pitäisi lähteä keskustelemaan mistään, ainakaan minä en lähtisi.

Tämä asia on niin tunteitaherättävä, että siitä ei nykyään voida saada aikaan järkevää keskustelua kun leimakirveet viuhuvat puolin ja toisin ennen kun keskustelijat ovat edes ehtineet esitellä itsensä. Kummatkin ovat valmiiksi poteroihinsa kaivautuneina  valmiina puolustamaan mielipidettään hampaat irvessä viimeiseen asti. Toisen puolen argumenteilla ei ole mitään merkitystä kun oma kanta on jo selkeä. Silti jatkuvasti kuulutetaan keskustelua, mutta jos joku erehtyy sellaisen edes puoliasiallisesti aloittamaan vastaus on yleensä vain pahimmillaan henkilökohtaisuuksiin menevää räkytystä. Koko asia on ajautunut tilaan jossa on musta ja valkoinen eikä mitään siinä välissä. Olet joko samaa mieltä tai väärässä.

Ja on niitäkin jotka oikeasti haluaisivat keskustella, mutta he eivät tahdo saada suunvuoroa tai palstatilaa räkyttäjiltä, on niin paljon helpompaa ja viihdyttävämpää seurata kunnon kissatappuelua kun oikeasti asiallista keskustelua.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Töitä ja ihmissuhdeangstia

Hain työtä johon olisin mielestäni ollut hyvä, ei tärpännyt. Harmittavaa koska olisin oikeasti halunnut sen työpaikan ja se olisi ollut vähempi asiakaspalvelua.

Tänään taas pitkästä aikaa töissä ollessani tiskiin saapasteli tyyppi joka oli isäni sanoin "kun jätkän räkä piikkilanka-aidassa" eli viimisen päälle mukakovispikkuhemmo ja kaikki oli niin cool. Ärsytti se tyyppi ihan samantien kun se tuli tiskiin, mutta minkäs teet kun hymyilet hymy persiissä ja palvelet asiakasta. Sitten kun saatiin sen asia hoidettua... tai niin minä luulin. No, oli kyse yhdestä kilpitilauksesta, tämä Herrasmies täytteli lapun ja tein tilauksen ja sitten kun pääsin mainitsemaan, että koska Herra ei ollut ilmoittanut kilpeä kadonneeksi uusi kilpi luovutetaan vanhaa vastaan.

A: "Täh, ei mulla mitään sitä kilpee oo!"
M: "Mutta sinä et ole merkinnyt sitä kilpeä kadonneeksi!"
A: "Vitunko välii sil on onko se millä merkattu sinne, sitä kilpee ei oo!"
(meinasin räjähtää, mutta jostain kolosta sain itsehillintäni rippeet kaivettua esiin.)
M: "No sen verran väliä sillä on, että se kilpi on oltava tuolla syykoodilla..." *syvä huokaus* "Okei, mene minä hoidan sen aamulla..."

Tyyppi lähti lontustamaan poispäin ja minä olen hyvin tyytyväinen, etten ole paikalla kun se tulee takaisin hakemaan sitä pahuksen kilpeä. No, aamulla sitten soittelemaan ja korjaamaan... Miksi ihmiset ei osaa lukea?!

Sitten se ihmissuhdeangstipuoli. Annoin Kaksilahkeiselle kenkää. Olin itseasiassa kaikessa häijyydessäni päättänyt asiasta jo aikaisemmin, mutta se kirpaisi pahuksen paljon kovempaa kun kuvittelinkaan. Järkipäätös, sydän nyt sitten hetken itkee verta, mutta itkekööt, ei siitä olisi mitään pidemmän päälle tullut, tiedän sen ja olisi ollut väärin jäädä roikkumaan suhteeseen jossa yksinkertaisesti ei näe mitään tulevaisuutta. Alan olla jo sen verran vanha, että en jaksa jäädä vaikeahkoon "huvittelusuhteeseen" ihan vaan siksi, että vastapuoli on saamarin hyvännäköinen, jos en näe hommalla mitään mahdollisuuksia pidemmällä aikavälillä. Luulin voivani ottaa asian kevyesti, mutta huomaan miettiväni Kaksilahkeisen hyviä puolia, vaikka se mies sai minut järjiltään ärtymyksestä siinä oli paljon hyvääkin. Ei vaan tarpeeksi ja ne huonot puolet torpeedoivat valitettavasti liian pahasti sitä mitä olisi voinut olla. Silti tuntui pahalta katsoa sitä silmiin ja todeta, että ehkä on molemmille parempi jos se etsii itselleen toisen naisen. Jonkun, joka ei ole näin sitoutumiskammoinen, jonkun joka ei ole ihan niin kovapäinen, jonkun joka jakaa saman arvomaailman sen kanssa. Kaikkea hyvää herra Komistukselle, mutta kun ei pidempää suhdetta vaan voi rakentaa sen pohjalle, että toinen on saakelin hyvännäköinen. Valitettavasti.