Ei mitään oikeaa asiaa

Minua ei ota päästä. Tai ottaisi varmasti monikin asia jos nyt jaksaisin ajatella hetkeäkään kauempaa. Ajattelin kuitenkin vaiheeksi, täysin normaalin linjani vastaisesti ihan vaan kirjoittaa jotain. Ei minulla varsinaisesti ole edes aihetta.

Olen pari päivää meinannut kirjoittaa siitä uudesta ajatusrikosrasisti-laista joka on menossa hyväksyntään ilman, että mikään media siitä uutisoi. No, en jaksa tänään, se vaatisi oikeasti mietintää. Kirjoitan siitä joku toinen päivä kun saan pahimmat koulukiireet pois alta.

Pari päivää sitten oli koululla käymässä pari maamme huippupoliitikkoa, eräs naisministerikin. Päätin hiippailla luennolle nukkumaan sen sijaan, että olisin hankkinut itselleni solvaussyytteen naisministerin vastattua kysymykseeni hänen käsityksestään opintotuesta. Olisin kuitenkin laukonut jotain siitä kuinka ministerin jakkupuvun hinnalla eläisin pari kuukautta.

Opinahjossa on pyörinyt yllättävän paljon poliitikkoja ja vastaavia hihhuleita nyt viimepäivinä. Vihreiden kanssa en jäänyt juttelemaan kun eivät olisi välttämättä voinut vastustaa kiusausta huomauttaa, etten voi äänestää heitä koska olen heidän kanssaan täysin vastakkaista mieltä ydinvoimasta "Minä kun en moista kannata..." Mutta sain senkin tilanteen ohitettua kunniallisesti kun oli kiire luennolle.

Ilmastonmuutoksesta oli tänään hilpeä lappu jaossa. Siinä oli vaadittu, että päästöjä vähennettäisiin 40% vuoteen 2020 mennessä ja 2050 olisi päästy jo 95% pienempiin arvoihin (verrattuna vuoteen 1990 tosin). En ole alan asijantuntija, mutta pistää miettimään, että saattaa onnistua kun saavat ajaettua kaiken teollisuuden pois maasta, ei ole paljon päästöjä kun ei ole teollisuuttakaan, sitä en kyllä sitten tiedä millä ne meinaa siinä vaiheessa elää,  mutta ehkä siinä vaiheessa joogakurssit ja pienviljely elättää jo tarpeeksi väestöä...

Kirjoitan tätä oikeastaan vain siksi, että minulla olisi aivan valtavasti koulujuttuja tekemättä, mutta niiden tekemiseen ei juuri riitä puhtia nyt ja tuntuu kun olisi kuume nousemassa. Verenpaine on kaikesta kirjoittamastani huolimatta edelleen kohtuullisen matala.

Tämä aika vuodesta on muutenkin jokseenkin ahdistavaa ja raskasta. Tänävuonna vielä aivan erityisesti. Koitan kiriä ennätysmäärää kursseja kiinni, takaraivossa paukuttaa, että pitäisi koittaa hakea kesäksi töitä tai keksiä jotain muuta sellaista tekemistä mikä pitäisi leivänsyrjässä kiinni kesälläkin. Mietin kuinka paljon kursseja minun pitää lopettaa vielä kesken tuon selän takia kun en vaan saa tehtyä kaikkea sitä mitä rästissä odottaa ja uutta tekemistä pukkaa niskaan koko ajan. Sitten mietin sitä, että mitä KELA siitä pitää, joudunko selittelemään huonoja suorituksiani ja uhkaako ne vetää minulta opintotuen pois... Joudunko sosiaalitoimiston asiakkaaksi jos ne päättää, ettei tuo selkä riitä syyksi? Mitä se lääkäri sanoo selästäni maanantaina, lähettääkö jatkotutkimuksiin vielä vai toteaako, että se on ihan hyvä nyt ja se siitä. Pääsisinkö taas liikkumaan?  Olisi isohko tentti edessä, ehdinkö sairastua ennen sitä vai vasta sen jälkeen... Kuinka kamalasti tästä tekstistä löytyy kirjoitusvirheitä...