Tässäpä siis minun näkemykseni miksi voimme niin huonosti:
Kuulun itse siihen -80 luvun puolivälin kieppeillä syntyneeseen joukkioon ja minulla on luonnollisesti oma käsitykseni siitä miksi ikäryhmälläni menee huonosti.
Ensimmäinen syy minkä voisi mainita on se, että koulutuspolitiikka on mitä on. Ihmisiä koulutetaan aloille joilta ei työllisty, yliopistojen opetushenkilökuntaa ei edes kiinnosta oppivatko oppilaat, opetusaika kun on poissa kallisarvoisesta tutkimustyöstä ja vain välttämätön paha (kärjistäen, hyviäkin opettajia löytyy kyllä). Opiskelijat kuitenkin pitää saada ulos tutkinnon kanssa osasivat he asiat tai eivät, koska valmistuneet tuottavat rahaa... Laatu kärsii, opetuksen arvostus kärsii, oppilaan jättävät opintonsa kesken, lisätään sisäänottomääriä. Kierre on valmis.
Toinen asia joka liittyy hyvin tiiviisti ensimmäiseen on tämä nykyinen "teistä voi tulla ihan mitä ikinä tahdotte"-ajattelu. Kaikista ei ole kaikkeen, se pitää vain hyväksyä. Haahuillaan, haaveillaan, etsitään opiskelupaikkaa, tehdään opintoja ja kuvitellaan, että ihan oikeasti työllistytään alalle jossa itsensä elättää tässä maassa kourallinen ihmisiä. Tässä maassa koulutetaan liian korkealle ihan liikaa ihmisiä. Korkeakoulutusta arvostetaan liikaa, se on "jokaisen oikeus" eikä kukaan tahdo enää tehdä sitä oikeaa suorittavaa työtä. Arvomaailmamme on vääristynyt jos katsomme nenänvarttamme pitkin itsensä ja ruumiinsa likoon laittavaa ihmistä ja hänen työpanostaan, kuka niihin hommiin enää haluaa? Ja kun ajatusmaailma on se, että "minusta voi tulla juristi niin miksi tyytyisin vähempään".
Kolmas asia liittyy toiseen, valmistutaan ja huomataankin, ettei niitä töitä ole. Eikä niitä töitä ole kamalasti opiskelijoille muutenkaan, haet kesätöitä ihan tosissasi ja osa paikoista ei vaivaudu edes ilmoittamaan, että "Et juuri tällä kertaa tullut valituksi". Kesätöihinkin vaaditaan välillä melkoisesti työkokemusta ja eihän sitä ole jos ei ole töihin aikaisemminkaan päässyt. Lisäksi suurin osa työpaikoista löytyy suhteilla. Minä en tule tänä(kään) kesänä saamaan oman alani työkokemusta enkä oikein muutakaan työtä vaikka olen kyllä hakenut ja ollut olematta turhan nirso. On aivan mahdottoman masentavaa tulla haukutuksi laiskaksi ja kuulla "kyllä etsivä töitä aina saa" jos niitä töitä ei ihan oikeasti saa vaikka kuinka etsii.Lisäksi yhteiskunnan asenteet ovat niin kamalan nurinkurisia tänäpäivänä. Jos makaamalla kotona pärjää paremmin kun opiskelemalla niin miksi opiskella? Etenkin kun niistä töistä ei välttämättä ole tietoakaan valmistumisen jälkeen. Jos työttömänä tienaa paremmin kun tekemällä osa-aikatöitä niin miksi mennä töihin? Kun katsoo vierestä ystäviä jotka ovat valmistuneet ja etsivät töitä, on enemmän sääntö kun poikkeus, että työsuhde on pätkää. Vakituinen työpaikka kuulostaa utopistiselta toiveunelta. Vanhemmat sukupolvet lastaavat niskaan odotuksia, mahdollisuuksia on miljoona joista pitäisi löytää se just oma juttu, omat odotukset ja tavoitteet ovat ehkä liiankin korkealla ja epärealistisia tai puuttuvat kokonaan kun joko mikään ei oikein kiinnosta tai sitten on liikaa mistä valita. Mitä muuta voi odottaa kun henkistä pahoinvointia?
Maailma on tosiaan muuttunut.
Ihan sama se oli meillä 70-luvun alkupuolella syntyneillä. Valmistuttiin pahimman laman aikaan 90-luvun alussa eikä kenellekään ollut töitä, paitsi joskus joku 6 kk:n työllistämispätkä pilkkapalkalla, ja sitten taas hattu kourassa työkkäriin. Hyvässä lykyssä meni 10 vuotta ennen kuin alkoi päästä ns. vakituisiin töihin (tosin ne työsuhteet on nykyisin oikeasti VAKITUISIA harvassa paikassa, yt:t voi iskeä koska tahansa) käsiksi. Että onhan maailma muuttunut, mutta se oli sitä jo kauan ennen mainitsemasi ikäryhmän henkisen pahoinvoinnin aikaa.
VastaaPoistaSilloin ei tosin oltu keksitty vielä nettiä, big brotheria/tosi-tv:tä, facebookia, loputonta tietokonepelien (pahoittelen vanhanaikaista nimitystä, en edes tiedä miksi noita nykypäivänä oikein kutsutaankaan :D) virtaa, roskaruuan ylivaltaa tai muitakaan nykyajan kivoja pikku juttuja, joilla taatusti on oma osuutensa siihen henkiseen pahoinvointiin...
Tarkoitukseni ei ole mitenkään vähätellä aikaisempia sukupolvia saati nostaa jalustalle omaa ikäryhmääni.
VastaaPoistaMinä en ole elänyt kun tätä aikaa joten on hyvin vaikea sanoa mitä se on ennen ollut, minulla on tieto vain nykyhetkestä ja nuo asiat ovat niitä jotka itse koen vaikuttavan asiaan. Varmasti on paljon muutakin, en kiellä, mutta siihen en ole valmis, että myöntäisin, että oma ikäryhmäni on jotenkin heikompaa, huonompaa tai laiskempaa kun aikaisemmat sukupolvet. Mätiä mahtuu joukkoon toki aina.
Voisiko yksi mahdollinen syy sitten olla se, että tieto liikkuu niin valtavan nopeasti ja kaikki on samantien kaikkien saatavilla juurikin johtuen netistä ja muista pikaviestimistä?
Yksi asia mistä olen samaa mieltä kannssasi on se, että nykyiset elintavat voisivat olla terveellisemmät ja hyvin hyvin todennäköisesti parantaisi myös henkistä hyvinvointia.