keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Epilepsialiitto kiittää

Kun pyöräilee pimeällä on hyvä pitää valoa pyörässä. Ei siksi, että näkisi itse (se on plussaa toki) vaan siksi, että itse pyöräilijä nähdään. Pyörän valoissa on kuitenkin pari ihan tuhottoman toivottoman kettumaista puolta:


1. Lamput jotka on suunnattu juuri kävelijän silmien tasolle. Ei hitto, ne lamput ei ole (onneksi yleensä ainakaan) mitään helkkarin valonheittimiä, joten se näkyvyys ei juuri lisäänny siitä, että koittaa häikäistä vastaantulijat vaan paras paikka sille valolle on vähän alaviistoon siihen etupyörän eteen suunnilleen.

2. Discovaloina toimivat vilkuttimet. Ei hyvää päivää, minä en ole epileptikko, mutta minäkin meinaan saada jonkun kohtauksen niistä vilkkuvaloista (joita ei saisi käsittääkseni lain mukaan edes käyttää), joten voin vain kuvitella miltä ne jostain epileptikosta tai muuten herkemmästä ihmisestä tuntuu.

Kun kerran valoista aloitettiin niin jatketaanpa sitten vähän vielä. Minulla ei suoranaisesti ole kamalia antipatioita jouluvaloja kohtaan, jos niiden kanssa on käytetty edes alustavaa harkintaa ja jotain muutakin kun perssilmää. En silti tajua kamalia jenkkityylisiä hirviyksiä, jossa joku puuparka tai vastaava on haudattu valomeren alle, mieluusti vielä vilkkuvan ja mahdollisimman monivärisen. Ja vaikka saatan naurahtaa ohikulkiessani hauskalle kyrvänmuotoiselle jouluvalosommitelmalle en ehkä silti jaksaisi katsella sellaista naapuritaloni ikkunassa kovin kauaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna tulla vaan, kuulen mielelläni jos jollakulla muullakin on jotain sanottavaa.