Ensimmäinen kappale

En ole lukenut tästä kun pari ensimmäistä kappaletta kun alan kirjoittaa tätä, mutta jo nyt tiedän, että olen osaltaan samaa mieltä ja osaltaan tekee mieli luetella pitkä liuta kirosanoja. Pääsin tähän asti:

- Ensimmäinen järjetön tuki on opintotuen maksaminen yli viisi vuotta opiskelleille. Se ei ole vain järjetöntä, se on moraalitonta, Wahlroos lataa.

Juu.... Ja EI!  Ei helkkari. Nostakaa se tuki sellaiseksi, että sillä VOI OPISKELLA! Sen jälkeen tehkää rakennemuutosta opetuksen suhteen siihen malliin, että tuossa viidessä vuodessa VOI SUORITTAA ne opinnot. Sitten alkakaa puhua siitä kuinka sen tuen maksaminen senkin jälkeen on moraalitonta. Just tänään olin tilaisuudessa jossa puhuttiin siitä kuinka yliopisto-opinnot on hoidettu niin, ettei vuodesta opiskeluun jää kun osa. Kesät ja joulut ollaan töissä. Syys- ja  kevätlomia ei ole. Moni joutuu elantonsa eteen käymään töissä vielä niiden opintojen ohellakin. Laskin itse, etten ole pitänyt paria päivää pidempää kesälomaa vuoden 2004 jälkeen. Pääsen pitämään ensimmäisen oikean kesälomani todennäköisesti vuonna 2016 tai 2017 jos työllistyn ja saan olla kesät töissä kun opiskelen. (Valmistun todennäköisesti 2015) Sairauslomia jos ei lasketa (joita olen joutunut pitämään nyt satunnaisista syistä) olen pitänyt oikeaa rehellistä lomaa keskimäärin viikkon tai kaksi vuodessa (toki joskus pitää pidempiä viikonloppuja mutta niitä kalvaa aina se "pitäisi opiskella"-syyllisyys). No, tämä aihe on sellainen, että olen siitä vauhkonnut ennenkin, joten se siitä.

Kun jaksoin ensimmäisen valkohehkuisen tulvahduksen jälkeen lukea juttua pidemmälle totesin, että kyllähän tuo herra puhuu osittain ihan asiaakin:

Viimeisinä Wahlroosin neljän leikkauksen listalla on toimeentulotuen poistaminen alle 25-vuotiailta. Wahlroosin mukaan alle 25-vuotiaita ei saa ”paapoa” yhteiskunnan tukiluukkujen asiakkaiksi.

- Hirvittävä häly nousi esityksestä, että koulutuspaikasta kieltäytyvältä nuorelta leikattaisiin 20 prosenttia toimeentulotuesta. Tuli vain mieleeni, että ei kai ne hullut maksa toimeentulotukea keskisormea koulutukselle näyttäville.

Tästä olen ihan samaa mieltä, nuoria pitäisi ennenkaikkea kannustaa opiskelemaan ja elättämään itsensä. Seuraavan kanssa olen ihan täysin samaa mieltä jo:

Wahlroosin mukaan koko sosiaalietuusjärjestelmän ongelmana on, ettei se nykyisellään kannusta työntekoon. Wahlroos perääkin päätöksiä ja askelia perustulon käyttöönottamiseksi.

Tajuan perustulon ongelmallisuuden; jos se alkaa rönsyillä päädytään täsmälleen samaan tilanteeseen kun nyt, mutta tavallaan näen perustulon yhdessä mittavan rakennemuutoksen ja byrokratian karsimisen kanssa perin ihanteelliseksi ratkaisuksi. Parhaimmillaan se poistaisi mahdottoman määrän turhaa paperinpyöritystä, päätöksiä ja turhia rattaita ja tasoja ja vapauttaisi ihmisiä tärkeämpiin ja hyödyllisempiin töihin.

Järjestelmä jossa seuraava pitää paikkansa ei ole järkevä kenenkään näkökulmasta:

- Meidän on saatava aikaan järjestelmä, jossa osa-aikatyön vastaanottaminen ei heti johda sosiaaliturvan menettämiseen. Tämä on askel kohti kansalaispalkkaa ja se tärkeä askel on otettava.

Minulla on ystäviä jotka joutuvat miettimään voivatko ottaa töitä vastaan ilman, että se vaikeuttaa kohtuuttomasti heidän taloustilannettaan. Mikä järki tällaisessa on? Tiedän ihmisiä jotka vapaehtoisesti jäävät kotiin edes yrittämättä koska kokevat sen yksinkertaisemmaksi ja paremmaksi kun työnhaun tai opiskelemisen.

ps. Sain ajan fysiatrille kuun loppuun. Siellä sitten arvioivat tehdäänkö magneettikuvaa vai riittääkö tieto siitä, ettei murtumia ole ja kipuakaan ei enää kun satunnaisissa asennoissa. Jos päättävät magneetille pistää niin ei hajuakaan mihin asti se menee. Hienoa tämä terveydenhuolto, tapaturma tapahtui tammikuun alussa ja helmikuun loppussa pääsen viimein lääkärille joka voi sanoa siitä yhtään mitään. Onneksi pärjään nyt jo melkein kokonaan ilman kipulääkkeitä.

Hyvää ystävänpäivän aattoa.

Sain LIAMKilta kuvan. Kiitos siitä, minusta tällaiset puuhatehtävät on ihan kivoja. En ole jaksanut tämän asian eteen tehdä mitään vähään aikaan, koska olen hartaudella odottanut sitä meteoriittia joka liiskaa minut ja lopettaa opiskeluni täysin. Ensin olin yli kuukauden poissa selän takia, sitten tuli tulos, ettei sieltä ainakaan murtumaa ole löytynyt, no, kipukin on hellittänyt sen verran, että teoriassa olen ihan kohtuu kunnossa, en tartte särkylääkkeitä enää edes päivittäin. Odottelen silti nyt toista viikkoa pääsyä fysiatrille joka voisi antaa lopullisen tuomion ja katsoa ettei siellä mitään erikoisempaa vikaa ole niin pääsisin taas liikumaankin. Ja tämän päälle nyt kun tuo selkä alkoi olla jo siinä kunnossa, että olisin päässyt luennoille sain kamalan flunssan. Maailmankaikkeudella on näemmä jotain opintojani vastaan.

Mutta niin se kuva ja sen mukanaan tuoma haaste!

Kuva siis oli tuollainen. Ja siihen liittyi luonnollisesti haasteena taas jotain. Tällä kertaa "Paljasta 7 asiaa itsestäsi"...

1. Vaikka blogini ei ehkä ole paras todistus siitä, niin olen itseasiassa aika elämänmyönteinen ihminen, olen hyvin harvoin huonolla tuulella. Ärytynyt ja kyrsiintyt, joo, mutta huonolla tuulella? Harvemmin.

2. Minulla on ihan kamala vauvakuume. Tämä johtuu lähinnä hormoonitoiminnasta ja on jokakuukautinen riesa, mutta nyt se on tavallistakin pahempi. Sen verran minulla kuitenkin on järkeä päässäni, etten ole tekemässä mitään mikä edesauttaisi haaveen toteutumista lähiaikoina.

3. Minulla on ikävä sitä pahuksen kaksilahkeista. Vaikka olin jo hetken aikaa aivan 100% varma, etten tahdo nähdä sitä pahuksen miestä enää ikinä, en missään, en koskaan ja tahdon siitä vaan eroon niin nyt minulla on ikävä sitä. Tämänkin voisi pistää jonkin päävian tai toimintahäirön piikkiin.

4. Tahdon aivan ehdottomasti kutoa jotain Novitan Puro Batik langoista, mutten keksi mitä, eivätkä väritkään ole oikein sitä mitä normaalisti haluaisin, mutta lanka on ihanan pehmeää.

5. Olen ihastunut television kokkikilpailuihin. MasterChef ja TopChef kuuluvat nykyään ohjelmiin jotka saavat minut television ääreen. Lisäksi katson Akuuttia, Kuningaskuluttajaa ja Poliiseja. (Kolme edellämainittua tulee seurattua koneella istuessa sivusilmällä ja yleensä nettiteeveestä.)

6. Rakastan tatuointeja, minulla on niitä jo pari, mutta tahdon niitä ehdottomasti vielä lisääkin. Joudun kuitenkin ansaan asiallisuuteni ja järkevyyteni kanssa, joten näkyville paikoille kuvia ei ole tulossa kun tuo yksi mikä jo on olemassa, tahdon pukeutua tulevassa työssäni jakkupukuun ja olla uskottava... No, ainaki sen jakkupuvun ja ulkonäön osalta.  

7. Tahdon isona Ferrarin. (Mutta minusta tuskin koskaan tulee niin iso, että voisin oikeasti hankkia sellaisen. )

Ja minähän en aio tätä lähettää 15 blogille eteenpäin. Jotka tahtovat viestikapulan ottaa, saavat sen minulta *ojentaa* olkaa hyvät vain. Varmaan kaikki blogit joita seuraan ovat tämän tunnustuksen jo saaneet enkä edes seuraa nuin montaa blogia ja niistäkin joita seuraan osa on aihealueiltaan ja kirjoittajiltaan sellaisia, ettei niiden tyyliin tällaiset oikein istu. Kiitos silti kaikille hyville blogisteille, arvostan panostanne tämän maailman valopilkuina.

Kiintiöitä

Vihaan sanahirviötä "positiivinen syrjintä". Syrjintää mitä syrjintää, mitä positiivista siinä muka voisi olla? Tänään on ollut puhetta siitä kuinka naisia pitäisi saada enempi johtotasolle, jos ei sitten muuten niin pakottamalla lainsäädännöllä.


En koita väittää ettei "lasikattoa" olisi, en voi kommentoida asiaan koska minulla ei suoranaisesti ole siitä kokemusta, mutta oli tai ei, niin kiintiöt ja pakottaminen tuskin siihen asiaan auttaa. Sehän vain entisestään alleviivaa sitä asiaa, ettei naiset pärjää omillaan ilman tukemista! Pahimmassa tapauksessa tämä vain entisestään lujittaa ennakkoluuloja.

Olen toki sitä mieltä, ettei sukupuoli tai muu toissijainen asia saa vaikuttaa siihen keitä minnekin palkataan, ainoa asia millä pitäisi olla mitään merkitystä on se, kenellä on paras pätevyys kyseiseen hommaan. Tämähän nyt ei juurikaan toteudu missään, maailmassa on ihan liikaa hyviäveliä ja muita systeemejä jotka vaikuttavat asioihin ja niin kauan kun joku sitä firmaa pyörittää omilla rahoillaan niin minusta siinähän tehköön mitä tekee, vähän eri asia sitten jos sitä firmaa pyöritetään jonkun toisen rahoilla. Mutta luisumisesta huolimatta, auttaako tähän asiaan kiintiöittäminen, no ei auta, sehän nimenomaan alleviivaa sitä jotain tiettyä ominaisuutta. Siitä tulee helposti sen henkilön ainut määräävä piirre. "Ai sinä olen nainen ja siksi täällä töissä."

Sen lisäksi, että kiintiöittäminen alleviivaa aivan täysin turhia asioita joilla ei pitäisi olla työn tekemisen tai sen saamisen kanssa mitään tekemistä se vetää maton alta kaikilta niiltä jotka ovat omalla työllään, omalla pätevyydellään ja omista muista ominaisuuksistaan "huolimatta" päässeet samoihin virkoihin ja samoihin asemiin. Se alentaa kaikkien niiden arvoa alentaen nämäkin pätevät ihmiset vain naisiksi.   Heidänkin ammatitaitoaan aletaan epäillä jos naiset kerran eivät voi pärjätä ilman kiintiöitä.

Positiivista syrjintää perustellaan sanomalla "Mutta sitten kun ne oppii niin sitten niitä kiintiöitä ei enää tarvita." Minusta tuon oppimisen pitäisi tulla jotain muuta kautta. Pätevien ihmisten kautta, niiden ihmisten kautta jotka ovat rikkoneet ennakkoluuloja ja osoittaneet maailmalle, että he ovat aivan yhtä hyviä kun kuka tahansa muukin, ettei jollain tietyllä ominaisuudella ole mitään merkitystä sen asian suhteen. Että yksilöitä ei voida kohdella vain ryhmänsä jäseninä. Minusta tuo kiintiöittäminen ei ole järkevä ratkaisu, se saattaa aiheuttaa itse työpaikalla (jos sielläkään) joitain huomioita "Ai kas, tuo oli ihan hyvä tyyppi ja hyvä tekemään töitä vaikka onkin nainen", mutta ulkopuolelle se näyttää vain siltä, että kyseinen henkilö ei olisi päässyt hommaansa ilman kiintiöitä. Se herättää kokonaisen ihmisryhmän kohdalla aiheettoman ja epäreilun kysymyksen "Onko tuo täällä jonkun kiintiön takia, kuinkahan monta sitä pätevämpää miestä se ohitti?"

Minä olen opiskelemassa hyvin miesvaltaiselle alalle, minä olen tähtäämässä johtotehtäviin, minä en tahdo joutua katsotuksi naisena vaan tahdon tulla katsotuksi minuna. Tahdon päästä sinne minne pääsen koska olen siihen pätevä, en siksi, että minulla on tissit. Jos joudun tekemään sen eteen enemmän työtä niin aina parempi, mutta minä en tahdo olla osa mitään helvetin kiintiötä. En tahdo joutua vielä sen lisäksi, että joudun todistamaan olevani pätevä todistaa olevani pätevä siitä huolimatta, että olen nainen.

Akateemista valehtelua

Minä en pidä tilastotieteestä.

Vanha sanonta sanoo, "vale, emävale, tilasto" olen täsmälleen tätä mieltä.

Tilastotieteen luennoitsija päivitti myös toista vanhaa sanontaa perin osuvasti lausahduksellaan: "Hyvä kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa ja huonolla kuvalla voi valehdella enemmän kun tuhannella sanalla". 

Minulla ei sinällään ole mitään kuvia ja tilastoja vastaan, parhammillaan ne ovat erittäin havainnollisia ja mielenkiintoisia. Ongelma astuu kuvaan siinä vaiheessa kun niitä päästetään laatimaan tilastotieteilijä. Oppimateriaalissamme sanotaan mm. että:

"Pylväsdiagrammissa pylväiden välinen etäisyys tulee mieluusti olla 25-50% pylvään leveydestä"

Kaikella kunnioituksella, mutta mitä helkkarin merkitystä sillä raon leveydellä on kunhan siellä sellainen on? Lisäksi nuista on ohjeita ties vaikka kuinka paljon kaiken muunkin pikkusälän määrittämiseksi.

Pylväsdiagrammi on huono ja paha ja kamala tapa esittää asioita, mutta esimerkiksi ruko-lehtikuvio on ihan hyvä eritysmuoto asioille. Hetkinen... Ajatellaanpa huvikseen, etä meillä on arvoja välillä 30-50 vaikkapa seuraavasti: 30,30,31,31,35,36,37,37,38,39,39,40,40,41,42,43,44,44,45,45,46,47,47,50
Muodostetaanpa niistä huvikseen runkolehtikuvio käyttäen 2 rivin runkoa runkona 10 pistettä ja lehtenä 1piste. Esitys näyttää joltiseltaankin tältä.

3  0011
3  5677899
4  0012344
4  55677
5  0

Minusta tuo esitys ei ole järin havainnoillistava, saati selkeä. No, ehkä tilastotieteilijät ovat eri mieltä.

Piirakkadiagrammi, se vanha ja rakas värikäs ja ainakin minusta kohtullisen toimiva kun pitää vain saada suunnilleen suhteet selviksi jostain asiasta. No se ei ole hyvä koska se perustuu pinta-alaan, siinä ei saisi käyttää yli 6 osaa (mikä on sinällään hyvä) ja muutenkin se on epätarkka ja huono koska se on piirakkadiagrammi. Sen sijaan tilastotieteilijät tuntuvat rakastavan histogrammeja. Nehän siis ovat niitä pylväsdiagrammeja joissa pylväiden välillä ei ole väliä (joten sille välille ei ole sen kummempia prosenttirajoja, se on 0% ja sillä siisti) ja miten histogrammi eroaa pylväsdiagrammista? Siten, että siinäkin pelataan pinta-aloilla. (Piirakkadiagrammissa pahapaha, mutta histogrammissa hyvähyvä.) Ja ettei homma kävisi turhan helpoksi histogrammin ala-asteikko voidaan merkitä ainakin kolmella tavalla, lisäksi, ettei sen piirtäminen suinkaan olisi helppoa ja yksinkertaista täytyy pylväiden pituus ja korkeus määrittää laskemalla korjattu frekvenssi aineistoille joiden luokittelu ei ole tasavälistä. Sitten ynnäillään ja lasketaan ja saadaan tulokseksi kuva jossa on eri levyisiä ja eri korkuisia pylväitä ja joista ei ymmärrä yhtään mitään ellei niiden tulkitsemiseksi ole käynyt tilastotieteiden peruskurssia. Tässä on syy, miksen pidä tilastotieteistä oppiaineena.

Sitten se syy miksi juuri nyt kiehun raivosta ihan vaan yhdelle tilastotieteilijälle on se, että minulla on (kuten joku ehkä tietää) tuo selkä siinä määrin saamarin kipeä, etten ole kamalasti takamustani tuolla yliopiston puolela viimeaikoina kuluttanut. Siksipä olen koitanut ottaa selville nuita opiskeluasioita käymällä jututtamassa kurssien pitäjiä. No tuon tilastotieteen kurssinkin kohdalla kävin niin tekemässä ja kyselemässä juttuja tuolta kurssin vastuuhenkilöltä. Sain vastauksia, mutta tänään minulle selvisi sellainen pieni ja mukava asia, että tuohon kurssiin kuuluu laskuharjoituksia. (Tämä asia ei tullut yllätyksenä, olin tietoinen asiasta.) Ja niissä vaaditaan aktiivista läsnäoloa ja niissä on läsnäolopakko (tämä sensijaan tuli täysin puun takaa). No, en ole niitä harjoitustehtäviä saanut, niitä ei jaettu laskuharjoituksissa ja olen ollut poissa niistä jo kaksi viikkoa. Tämä kaikki siis tuli minulle täysin yllätyksenä kun takamukseni ensimmäistä kertaa ko. harjoituksiin raahasin tänään. Ja minä kävin henkilökohtaisesti kysymässä nuista kurssin suorittamiseen liittyvistä asioista siltä kurssin vetäjältä. Voitte ehkä uskoa, että olin varsin hyvällä tuulella juteltuani hetken sen laskuharjoitusten pitäjän kanssa. Toisten harjoitusten (joita siis ei edes ollut siellä laskuharjoitustilaisuudessa, että olisin niitä voinut siellä laskea ne on jaettu luennolla) palautus on 5 minuutin päästä, minä en ole palauttanut niitä ja se saattaa siis kaataa koko pahuksen kurssin suorittamisen. (Tuo kurssi on aavistuksen turha iso suoritettavaksi loppukokeella.) Aion kyllä käydä vaihtamassa pari sanaa sen vastuuhenkilön kanssa, ajattelin lisäksi spämmiä sen postilaatikkoa tänään nuilla laskuharjoitustehtävilä jotka sain pitkän etsimisen jälkeen hankittua itselleni. Minulla on skanneri kotonani, ne piti palauttaa perjantaina, eikä kukaan ole kernonut minulle MITEN ja MISSÄ ne pitää palauttaa... Kjäh kjäh.

Eipä mitään uutta...

Kolmas viikko tuon pahuksen nikamahelvetin jota seläksikin kutsutaan kanssa alkaa... Kaikestahan pitäisi koittaa ajatella myöteisesti? No kokeillaanpa huvin vuoksi vaikka tiukkaa tekee.

1. Minusta ei ikinä tule morfiinijohdanaisten väärinkäyttäjää. Nuista pahuksen lääkkeistä tulee vaan niin järkyttävän huono olo, ettei pysty olemaan ollenkaan. Päätä särkee, oksettaa ja heittää päästä. Miksi joku ylipäätään tahtoo käyttää nuita väärin? On paljon mukavampi istua kotona ja itkeä kun on niin kipeä, ettei juuri muuhun pysty, lisäksi olen ihan yltiöhilpeää seuraa kun en ole juuri nukkunut viimeiseen kahteen viikkoon.

2. Tässä maassa on sairaampiakin yksilöitä kun minä. Tajusin tämän kun soitin "kiireellistä" röntgenaikaa ja sain sen perjantaille.

3. Terveydenhuollon resurssit ohjataan oikeasti sairaiden auttamiseeen, eikä tehdä turhia kalliita tutkimuksia. Sen sijaan, että olisivat laittaneet minut suoraa magneettikuviin (jotka joo maksaa viittä vaille vararikon) ne käyttää minua ensin räntgenien kautta vaikka "ikäisellesi nuorelle naiselle nuita tuon alueen röntgeniä ei kyllä tehdä ellei ole ihan pakko" ja vasta sitten jos sieltä ei löydy mitään "ja eihän sieltä varmaan löydy, mutta ei voida varata sitä magneettia ennen kun sieltä ei löydy mitään" pääsen magneettiin jota siis ei määrätä kun vasta viimeisenä keinona. Aikaa tähän rumbaan menee ainakin 3-4 viikkoa.

4. Tässä maassa ei jaeta turhia lääkkeitä. "Ota nyt tuosta nuo ja kokeile, meiltä ei täältä määrätä vahvempia kun ne menee huumeiksi luokiteltaviin" eli olen nyt käytännössä apteekkisärkylääkkeiden varassa kun nuo ei voi määrätä minulle lääkettä joka saattaisi toimiakin ja josta ei olisi ihan nuin kammottavia sivuvaikutuksia. Sen sijaan minulle kyllä kirjoitettiin perin avokätisesti nuita kodeiinipitoisia lääkkeitä jotka jonkinnäköisen ymmärrykseni mukaan olisi enemmän kun haluttua tavaraa katukaupassa...

5. Ainakin kyynelkanavani pysyvät auki ja verisuonistoni kunnossa. Lisäksi tuotan varmasti riittävät määrät kortisonijohdannaisia kun stressaan nuitten opiskelujeni jälkeenjäämisestä, että ainakaan sitä ainetta minuun ei tartte enää lisää pistää. Säästyypähän terveydenhuollolta nekin rahat.

Ja sitten kun olen ajatellut myönteisesti voin valittaa vähän, eikö niin?

Ärsyttää ihan järkyttävän paljon kun oveni jumittaa eikä se mene lukkoon. Sitä saa vetää ja kolistella ja rämistellä ihan kamalasti ennen kun se lukko suostuu toimimaan. En ole keksinyt mitään millä sen voisi korjata tai mistä tuo kyseinen vaiva edes johtuu. Olen pahoillani jos joku naapureistani sattuu lukemaan tätä, en paisko ja rymistele sen kanssa tahallani, se vaan ei muuten mene kiinni ollenkaan. Anteeksi.

Suomen laki ja järjestys

Jostain syystä tämä uutinen on puhuttanut kovasti ihmisiä tänään. Enkä ihmettele.

Tämä on siis se juttu jossa murtovaras päättää hankkia elantonsa sorkkaraudalla ja pippurisumutteella varustautuneena, mutta päästyään taloon huomaakin, että isäntä on kotona. Hyvin varustautuneena tämä elinkeinonharjoittaja sumuttaa sitten hätääntyneenä tämän silmiin pippurisumutetta ja joutuu vielä raukkaparka isännän vieraanvaraisuuden kohteeksi tämän julmasti ja tarkoituksellisesti huitoessa tätä rehellistä työmistä 14 kertaa puukolla. No ymmärtäähän sen, että moisesta kammottavasta kohtelusta jää niin suuret traumat, että linnaahan tuo paha tyhmä isäntä vaatii kun ei antanut tavaroitaan ryöstää.

Ei oikeasti. Kertokaa minulle mikä tätä maata vaivaa? Omaisuuttaan, henkeään, perhettään ja yksityisyyttään ei saisi enää puolustaa mitenkään.

Olen sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun joku tietoisesti ottaa sen sorkkaraudan ja pippurisumutteen mukaan ja lähtee "ansaitsemaan" tuolla tavalla on ihminen valintansa tehnyt ja hän muuttuu lainsuojattomaksi. Ei nyt tietenkään aivan täysin, mutta tuo homma on aivan sairasta. 14 iskua kuulostaa kieltämättä valtavan pahalta, mutta jos sillä ei ole saatu juuri kummoista vahinkoa aikaiseksi niin ainakin omaan mieleeni nousee lähinnä vaihtoehto, että isäntä on huomattuaan olevansa sokeutunut ja tietäen, että vastapuolella on selkeästi aseistautunut ja laista piittaamaton henkilö lähinnä huitonut tyylillä "pysy nyt helvetti loitommalla" ettei itselle tule siitä sorkkaraudasta päähän, siitä kun tuskin olisi selvitty "kosmeettisilla haitoilla".

No sitä millainen tilanne lopulta oli ei tiedä kun nuo kaksi jotka olivat paikalla ja tuskin hekään kovin tarkasti, mutta silti... 

Tämän maan lainsäädöstä ja rangaistuskäytännöistä minulla on ihan selkeä mielipide jota ei liene vaikea tuosta ylläolevasta päätellä. Ei siitä sen kummemin kuitenkaan tässä. Repeää vaan suotta verisuonia päästä kun jo tämä ottaa aivoon jokseenkin huomattavassa määrin. Jatkan ehkä aiheesta myöhemmin kun olen ensin rauhoittunut tämän asian tiimoilta.

Nurkka ja pimeys

Tahdon vain kömpiä jonnekin nurkkaan itkemään. Olen niin väsynyt ja kipeä, etten muista ihan hetkeen olleeni. En ole nukkunut reiluun viikkoon ja tuo selkä on niin kipeä, että silmiin nousee kyyneleet kun edes ajattelee liikkumista.

Kävin uudelleen lääkärillä maanantaina ja sain reseptillä vahvoja särkylääkkeitä, mutta kun ne särkylääkkeet lähinnä aiheuttaa sekavaa oloa, väsymystä ja päänsärkyä selkäsäryn pysyessä täysin ennallaan niin olen sitten vaan entistä kipeämpi nuita otettuani. Lisäksi unenpuute alkaa näkyä ja kuulua.

Muuten tilanne olisi suunnilleen kestettävä, mutta pelottaa kuinka äärettömästi olen jäänyt jo jälkeen opinnoissani. Minulla oli muutenkin tiedossa kamalan rankka kevät, mutta katsotaan nyt miten paljon tuhoa tämä sairastaminen aiheuttaa silläkin saralla.

Lääkäri lupasi, että jos tämä on näin paha vielä torstaina niin lähettää minut perjantaina kuvattavaksi. Entä jos en kestä sinne torstaihin asti järjissäni? Ajattelin aamulla kinkata taas lääkärille ja jos en muuten niin polvillani rukoilla jotain mikä oikeasti toimii. Alkaa nimittäin pikkuhiljaa tuntua, ettei kyseessä enää ole ihan vain lihasrevähdys tai pieni ruhje. Siihen nuiden lääkkeiden olisi pitänyt jo auttaa. Sen sijaan tuntuu, että jokainen päivä on edellistä pahempi.

Ei kannata kaatua tuolilla ei...