maanantai 24. tammikuuta 2011

Eipä mitään uutta...

Kolmas viikko tuon pahuksen nikamahelvetin jota seläksikin kutsutaan kanssa alkaa... Kaikestahan pitäisi koittaa ajatella myöteisesti? No kokeillaanpa huvin vuoksi vaikka tiukkaa tekee.

1. Minusta ei ikinä tule morfiinijohdanaisten väärinkäyttäjää. Nuista pahuksen lääkkeistä tulee vaan niin järkyttävän huono olo, ettei pysty olemaan ollenkaan. Päätä särkee, oksettaa ja heittää päästä. Miksi joku ylipäätään tahtoo käyttää nuita väärin? On paljon mukavampi istua kotona ja itkeä kun on niin kipeä, ettei juuri muuhun pysty, lisäksi olen ihan yltiöhilpeää seuraa kun en ole juuri nukkunut viimeiseen kahteen viikkoon.

2. Tässä maassa on sairaampiakin yksilöitä kun minä. Tajusin tämän kun soitin "kiireellistä" röntgenaikaa ja sain sen perjantaille.

3. Terveydenhuollon resurssit ohjataan oikeasti sairaiden auttamiseeen, eikä tehdä turhia kalliita tutkimuksia. Sen sijaan, että olisivat laittaneet minut suoraa magneettikuviin (jotka joo maksaa viittä vaille vararikon) ne käyttää minua ensin räntgenien kautta vaikka "ikäisellesi nuorelle naiselle nuita tuon alueen röntgeniä ei kyllä tehdä ellei ole ihan pakko" ja vasta sitten jos sieltä ei löydy mitään "ja eihän sieltä varmaan löydy, mutta ei voida varata sitä magneettia ennen kun sieltä ei löydy mitään" pääsen magneettiin jota siis ei määrätä kun vasta viimeisenä keinona. Aikaa tähän rumbaan menee ainakin 3-4 viikkoa.

4. Tässä maassa ei jaeta turhia lääkkeitä. "Ota nyt tuosta nuo ja kokeile, meiltä ei täältä määrätä vahvempia kun ne menee huumeiksi luokiteltaviin" eli olen nyt käytännössä apteekkisärkylääkkeiden varassa kun nuo ei voi määrätä minulle lääkettä joka saattaisi toimiakin ja josta ei olisi ihan nuin kammottavia sivuvaikutuksia. Sen sijaan minulle kyllä kirjoitettiin perin avokätisesti nuita kodeiinipitoisia lääkkeitä jotka jonkinnäköisen ymmärrykseni mukaan olisi enemmän kun haluttua tavaraa katukaupassa...

5. Ainakin kyynelkanavani pysyvät auki ja verisuonistoni kunnossa. Lisäksi tuotan varmasti riittävät määrät kortisonijohdannaisia kun stressaan nuitten opiskelujeni jälkeenjäämisestä, että ainakaan sitä ainetta minuun ei tartte enää lisää pistää. Säästyypähän terveydenhuollolta nekin rahat.

Ja sitten kun olen ajatellut myönteisesti voin valittaa vähän, eikö niin?

Ärsyttää ihan järkyttävän paljon kun oveni jumittaa eikä se mene lukkoon. Sitä saa vetää ja kolistella ja rämistellä ihan kamalasti ennen kun se lukko suostuu toimimaan. En ole keksinyt mitään millä sen voisi korjata tai mistä tuo kyseinen vaiva edes johtuu. Olen pahoillani jos joku naapureistani sattuu lukemaan tätä, en paisko ja rymistele sen kanssa tahallani, se vaan ei muuten mene kiinni ollenkaan. Anteeksi.

6 kommenttia:

  1. Hei, tuo kipusi vaikuttaa todella pahalta ja on jatkunut pitkään, sanoivat lääkärit mitä tahansa. Kenenkään terveys tai sairaus ei minulle kuulu, mutta olen itse käynyt läpi lantiorangan välilevypullistuman aiheuttaman kivun kroonistumishelvetin, joten neuvon, jos koen, että siitä voisi olla hyötyä.

    - Unohda "mun enolla oli kerran selkä kipee" -neuvot, älä kuuntele toisten ties-mitä -kipujorinoita "lohdutukseksi tarkoitettuna". Rangan (tai selän, miten vaan) alueella ei ole koskaan kahta identtistä vikaa, joten ÄLÄ VERTAA ja äläkä anna muidenkaan verrata. Rangasta voi tärähtää tai mennä rikki tms. melko samalailla ja oireet sekä parantuminen ovat täysin erilaiset, hieman samantyyliset, mutta koskaan eivät identtiset.

    - Vaadi parempia lääkkeitä. Jos sinulle on kokeiltu yhtä opiaattia, niin siinä ei ole kipulääkkeiden auttamismahdollisuus. Kipulääkkeitä on RUNSAASTI, kokeilu on ikävää, mutta nopeasti huomaa, jos jokin lääke auttaa.

    - Tarvitset unta, joten uneenkin voit pyytää omaa lääkettään. Lääkkeillä nukkuminenkin on parempi vaihtoehto kuin unettomuus. Jotkut kipulääkkeet auttavat uneenkin, esim. usein käytetyt epilepsialääkkeet.

    - Mahdollisuus tulla riippuvaiseksi vahvoista lääkkeistä on usein iso pelko. Itse käytin pahimmillaan neljää vahvaa lääkettä, joista yksi huumeeksi luokiteltava ja nyt en käytä niistä lääkkeistä ainoatakaan, koska minulle löytyi muu apu eli lääkkeistä pääsee kyllä eroon.

    - Mikäli lääkärisi - lienee yleislääkäri tai vastaava? - ei suostu lähettämään sinua tutkimuksiin, niin pyydä lähete fysiatrian lääkärille. Julkisella puolella se on vaikea saada, aina voi kuitenkin yrittää. Blogiasi lukeneena käsitin sinun asuvan pääkaupunkiseudulla, siellä on Orton-sairaala, jossa kipu- ja vastaavia sairauksia hoidetaan paljon. Mikäli julkiselta puolelta ei apua löydy, menisin omalla rahalla yksityislääkärin vastaanotolle Ortoniin (esim. Pekka Kouri tai Simo Järvinen), he voivat kirjoittaa lähetteen julkisen sairalaan erikoislääkärille ja ehdottaa esim. magneettikuvausta, joka ehkä voisi olla hyvä asia, josta näkisi, mikä selässäsi on "mennyt rikki". Röntgenkuvissa näkyvät suurinpiirtein luunmurtumat ja vastaavat, joten niistä en itse (ehkä aiheettomastakin) perusta. Jos menet omalla ajanvarauksella Ortonin lääkärille, sen joutuu itse maksamaan, mutta jatkohoitoihin saa sitten lähetteitä (tai voivat pyytää maksusitoumuksia heille tutkimuksiin tai hoitoihin), jotta pääset kunnon tutkimuksiin.

    - Jos et itse jaksa vaatia riittävää kipulääkitystä ja tutkimuksia, ota mukaasi joku henkilö, joka jaksaa pitää puoliasi. Itselläni oli siskoni ja siitä oli apua paljon. Tutkimuksiin mennään AINA halvinta kautta ja siitä nihkeästi kalliimpiin ja se on kivusta kärsivälle hirveän voimia vievää ja voi pahentaa vaivaa, koska hoitoaikaa menee hukkaan.

    - Kipu voi kroonistua nopeastikin, MUTTA NÄIN EI KÄY LÄHESKÄÄN AINA, MUISTA TÄMÄ, EN HALUA PELOTELLA! On kuitenkin tärkeää muistaa, että sinulla on oikeus saada apua ja KIVUN SYY pitää selvittää ja hoitaa sitten asianmukaisesti.

    - Olisin lähettänyt tämän sinulle sähköpostiin, mutta en löytänyt sellaista, joten sorppa näin pitkä ja komentelevasävyinen kommentti. Suomen terveydenhuolto toimisi, mikäli se pistettäisiin toimimaan eli nopeasti oikeisiin tutkimuksiin ja mahdollisiin tarvittaviin hoitoihin ja näin potilaan elämä olisi siedettävämpää, hoitotulokset nopeat ja paremmat kuin vitkuttelulla ja yhteiskunta säästäisi rahaa. Näin ei kuitenkaan toimita, koska joka yksikkö pihtaa rahojaan. Jos olisin kipuun sairastuessani tiennyt, sen mitä tiesin 4 vuotta myöhemmin, olisin toiminut todella toisin ja osannut vaatia asioita sekä mennä eri reittejä tarvittaessa.

    - Muista, että mitä kerroin itsestäni, on iso poikkeus, näin ei käy monellekaan ja todennäköisesti paranet piakkoin. Hoitosi on kuitenkin ihan hunningolla, joten ei kun nyrkkiä pöytään :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos neuvoista. On lohduttavaa ja ihanaa saada kannustusta ja myötäntuntoa kun välillä itsestä tuntuu, että on asian kanssa aika yksin.

    Koska opiskelen yliopistossa, on hoitava lääkärini YTHS:ltä ja heillä on omat ohjeistuksensa lääkkeistä ja hoidoista, tämä aiheuttaa osan postauksessa kuvaamistani "ongelmista". Olen harkinnut vakaasti, että jos nämä nyt minulle määrätyt lääkkeet eivät ala toimia mitenkän päin painelen julkiselle puolelle ja terveyskeskukseen, sieltä saavat ainakin määrättyä laajemmalla skaalalla lääkkeitä. Tämän päivän tosin olen pärjännyt aika hyvin nuilla nykyisilläkin kun kokeilin tyyliä "otan jatkuvasti, mutta vähän", enkä koko annosta kerralla. Perjantaiksi sain tosiaan sen röntgenajan ja jos sieltä ei mitään kuulu tai näy niin sitten pitää tapella lisää.

    Kiitos kannustuksesta, kyllä tämä tästä, ainakin minusta taas tuntuu siltä. :)

    VastaaPoista
  3. Ei arvauskeskuksestakaan kovin helpolla kipulääkkeitä saa, valitan. Korkeintaan erikoislääkärin määräyksestä (ortopedi, fysiatri tms.). Eli suo siellä jne. Jos Panacodeista tulee paha olo, Tramal ja Tramadol ovat seuraavat. Tramadol on huumereseptillä.

    Itsellä auttaa parhaiten Panacod + yöksi Sirdalud. Jos vain pystyt, ota lääkkeet varhain illalla - ehkä tehoavat paremmin.

    Magneettikaan ei autuaaksi tee, mutta näkyy siitä sentään jotakin. En minäkään halua pelotella, mutta on tuo jo vähän liian pitkä aika, YTHS:llekin!

    Ja heillekin tiedoksi, jopa mielialalääkkeisiin on nähty koukkuuntuvan ja osaa niistäkin myyty kaduilla - niin että...

    VastaaPoista
  4. Kamala kun tämä menee lääkevertailuksi, mutta no, menköön. Minulla oli alkuun Ardinexia kun 800mg Burana ei vaikuttanut enää mihinkään, siitä tuli vaan kamalan paha olo, eikä sekään tosiaan juuri itse kipuun vaikuttanut. Sain Sirdaludit, niitä tosiaan syön öisin, saan sen suunnilleen 4 tuntia nukuttua yöllä yhteenmenoon, sitten alkaa taas kipuilu ja pyöriminen. Sirdaludia en voi päivisin käyttää koska se tekee niin valtavan huonon olon. Nyt käytän Panacodia 3h välein yhden tabletin päivällä ja illalla tarpeen mukaan, olo ei ole paras mahdollinen eli päätä särkee ja on hiukan huono olo, mutta pystyn olemaan ja jotain tekemäänkin kuitenkin.

    Nuo ajat menee niin, että ensin tosiaan sanottiin, että kaksi viikkoa vaan katsotaan kun ei näkynyt ulkoisesti mitään erikoisempaa, eikä heijastuskipua ollut. Sitten sain tuon röntgenajan joka tosiaan meni nyt viikon 3 loppuun, sieltä menee aikaa se jokunen päivä, että saavat ne tulokset, eli suunnilleen viikon 4 puoliväliin. Jos niissä kuvissa ei mitään erikoisempaa näy lähtee lähete magneetille, jonne pääsemiseen menee ainakin se 2 viikkoa kuulema. Eli viikolla 6 koko homman alusta olisi se edessä jos arvioajat pitää paikkaansa.

    Tietenkin toiveena on, että tuo nyt alkaisi itsestään paranemaan, mutta ainakaan toistaiseksi niin ei ole käynyt, lähinnä päinvastoin.

    Ja ei kai tässä tosiaan muuten, mutta ne opiskelut...

    VastaaPoista
  5. Noista opiskeluista: jos näyttää siltä että tuossa selkärumbassa menee kauankin (ja siltä vissiin vähän näyttää) niin ota yhteys laitoksen opintovastaavaan/neuvojaan tai amanuenssiin ja kysy voiko kursseja tehdä etänä. Itse muistan fysiikalla korjailleeni muutamaankin kertaan etänä palautettuja laskareita, joten jos sekä laitoksella että sinulla on tahtoa ja voimia itsenäiseen opiskeluun niin kannattaa ajoissa neuvotella sen ehdot selviksi. Ehket etene kaikissa kursseissasi suunnitellusti mutta edes joissain.

    Lisäksi pyydä lääkärintodistus sairaudesta mahd aikaisin ja pitkäksi aikaa, siitä on ilmeisesti varsin paljon hyötyä opintotukilautakunnan kanssa opintojen etenemistä selvitellessä. Lisäksi jos aikaa menee kuukausikaupalla niin hae sairauspäivärahaa ettei tukikuukaudet kulu turhaan.

    Paranemista! Selkäsärky on ihan p*stä!

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentista berlinBat. Olen käynyt juttelemassa kurssien vetäjille. Nyt olen lääkkeiden voimalla jonkin verran käynyt ihan luennoillakin.

    Sairauslomajutut on turhankin tuttuja, olen niitä joutunut vääntämään tämän elämän aikana sen verran, että tiedän, että sairauspäiväräha + opintotuku = ongelmia. Tosin olivat vissiin nyt järkeistäneet tuota hommaa mikäli KELAn sivut puhuivat totta ja ymmärsin oikein mitä yrittivät siellä viestiä. :)

    Toivon nyt, että pääsisin ihan oikeasti opiskelemaan mahdollisimman pian, ilman, että tarvitsee sitä sairauspäivärahaa hakea.

    VastaaPoista

Anna tulla vaan, kuulen mielelläni jos jollakulla muullakin on jotain sanottavaa.