maanantai 10. tammikuuta 2011

Idiotismista (omastani)

Ei helkkari, että sitä osaa ihminen olla idiootti. Juuri nyt ottaa niin harvinaisen paljon päästä se, että ei tajua ajatella yhtään ennen kun tekee asioita. Oliko ihan pakko mennä kurottelemaan asioita liian korkealta tuolilla joka ei todellakaan ole mitenkään erityisen tukeva kun vieressä on suunnilleen 180 cm pitkä mies tai vaihtoehtoisesti tukeva jakkara? No ei kannata, mutta paljonpa jälkikäteen auttaa itkeä. Ja itkeä tekisi mieli. Onnistuin hajottamaan ranteeni ja selkäni sinä määrin, että joka saamarin askeleella kuuluu vähintään ähkäisy tai kirosana. En voi istua, en voi seisoa, en voi kävellä enkä voi maata ilman että sattuu. Hienoa minä taas! Kannattaa teloa itseään. Ihan ehdottomasti. Loistava aloitus lukukaudelle ja opiskeluille kun luennoille ei pääse kuuntelemaan edes niitä aloitusohjeita.

Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Ottakaa oppia lapset.

2 kommenttia:

  1. Voi ei! :(

    Mussa on vähän samaa vikaa, ite pitää tehdä vaikka tosiaankin miehellä on pituutta 185 cm, ja kunnon jakkarakin löytyy keittiöstä. Silti mä tykkään kiipeillä, mut ehkä tän tekstin jälkeen sitä voisi vähän rajoittaa...
    Paranemista!

    VastaaPoista
  2. Kiitos ja hyvä jos saan olla edes jonkinlaisena varoittavana esimerkkinä ihmisille, ettei näin kävisin jatkossa kenellekään muulle. Itsehän siis tuskin tästä tapauksesta opin yhtään mitään, tuppaan olemaan sen verran kovapäinen tapaus. :P

    VastaaPoista

Anna tulla vaan, kuulen mielelläni jos jollakulla muullakin on jotain sanottavaa.