Metsästyksestä

Tämä iski tuossa naamakirjassa silmään ja kun nyt ottaa päästä muutenkin niin kirjoitanpa vaikka tuosta aiheesta pari sanaa.

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry ja Wild Lynx ry ovat tyrmistyneitä Sotkamossa uudenvuodenaattona tapahtuneesta ilveksen metsästyksestä, jonka päätekijänä oli kymmenvuotias lapsi. Ilveksen ampunut poika oli metsällä isänsä ja tämän jahtiseurueen kanssa.

HESY ry ja Wild Lynx ry pitävät Sotkamon tapausta erityisen tuomittavana sen takia, että lapsen tähtäimessä oli ilves, joka on rauhoitettu ja harvinainen laji. Sotkamossa ammuttu ilves metsästettiin luvanvaraisesti.

 
On selvää, että eläimen tappaminen, suolistus ja paloittelu raaistavat kasvavan lapsen tunne-elämää, Luukkainen ja Julin summaavat.

Okei, Hesassa ovat huolissaan lapsien henkisestä kehityksestä ja sen vaaratumisesta metsästyksen vuoksi. Pari kysymystä heräsi ainakin minun mielessäni... Miksi on erityisen tuomittavaa, että kyseessä oli ilves? Koska se on rauhoitettu ja plaa plaa, vai kenties sitten kuitenkin ennemmin siksi, että ilves on söpö ja herttainen ja ihana kisuli ja siten huomattavasti henkisesti pahempi tapettava kun esim. joku ruma ja haiseva hirvi?

Ja miksi se lasten ja nuorten metsästys on niin paha ja kamala? Jos homma hoidetaan kunnolla, niin ainakin itsestäni tuntuisi, ettei sen luonolisempaa ja kasvattavampaa kokemusta juuri ole kun metsästys. Siinä palataan ihan perimmäisten juttujen ääreen. Vietetään aikaa perheen kesken, luonnossa ja vielä siihen päälle hankitaan safkaa ja näytetään mistä se lihapulla siihen lautaselle ihan oikeasti ilmestyy. Saadaan selkeästi esitettyä miksi sitä ruokaa ja luontoa pitää kunnioittaa, mitä kuolema on, mitä aseeet saa aikaan ja miten niitä käsitellään oikein ja miksi... Ja ylipäätään opetellaan sellaisia perustavanlaatuisia asioita joita liian harva nykynuori oikeasti tietää ja tiedostaa.

Nykyihminen on monesti niin luonnosta irtaanutunut, että harva oikeasti tajuaa ja ymmärtää mistä se marinoitu valmisjauhelihapihvi siihen lautaselle ilmestyy. Ei minusta lasten henkistä kehitystä vaaranna se, että opitaan perusasiat tästä maailmasta, se leijona joka pyydystää antiloopin ei ole raaka ja paha, se vaan totuettaa sitä normaalia luontoaan että pysyisi hengissä. Samat asiat pitäisi minusta ihmisenkin ymmärtää.

Lisäksi riista on kuitenkin mielestäni jopa humaanimpaa syötävää kun se lehmä joka on koko elämänsä elänyt vain sitä varten, että päätyy lautaselle. En tajua tätä moralisointia siitä, että on aivan kamala syödä itse tapettua lihaa. Miten se ihmistä pahentaa? Eikö se juuri opeta ymmärtämään kuolevaisuuden ja elämän kiertokulun. Nyky-yhteiskuntamme on ulkoistanut kuoleman muutenkin ihan liian kauas. Se on menettänyt luonnollisuutensa. Se jos mikä minusta aiheuttaa lapsissa ja nuorissa raaistumista, kun ei ymmärretä kuolevaisuutta. Eletään jossain rinnakkaistodellisuudessa jossa mikään ei ole peruuttamatonta.

Niin, että kumpi olikaan se henkisesti terveellisempi harrastus; ne räiskintäpelit yksin pimeässä huoneessa vai porukalla toteutatteva  reippailupäivä luonnossa josta saadaan seuraavalle päivälle päivällinen?



ps. Se mikä ikä on oikea nuiden asioiden selittämiseen ja näyttämiseen lapselle on sellainen asia johon en aio ottaa kantaa. Lisäksi tapoja sen tekemiseen on varmasti monia.