Käyn kuntosalilla taas vaihteeksi aktiivisemmin. Viime keväänä se saamarin tuoliaksidentti kun katkaisi aika hyvin urheiluharrastukset ja sitten kesäkin meni vähän laiskemmissa merkeissä. Käyn tuolla läheisellä "äijäsalilla" eli siellä ei paljon naisia näy, lähinnä opiskelijanuorukaisia. Ei sillä, en valita...
Paitsi, että valitan. Joskus kun tuntuu, ettei niitten hiton äijien mielessä käy, että jos kysyn, että koska penkkipaika on vapaa niin minä saatan kysyä sitä siksi, että tahdon siihen itse. En siksi, että kun olen odottanut en jonkun lihaskimpun tekemät kaksi sarjaa niin joku muu voi mennä siihen. Mutisin hiukan, mutta koska mutinoitani ei kukaan kuullut tein sitten itelleni penkkipaikan muualle.
Tähän sitten myönnettäköön, että pääasiassa tuolla on oikeasti ihan tosi mukavaa porukkaa, moni ehottaa ihan ystävällisesti, että voivat nostaa ne saamarinmoiset pinonsa painokiekkoja siitä härvelistä veks, että pääsen tekemään omilla pienillä painoillani omiani. Yleensä minulla ei ole niin kiire, etten voisi odotella tai tehä jotain muuta välissä.
Toinen asia mikä minua on nyt viimeaikoina ärsyttänyt salilla ja se kyllä johtuu ihan täysin itsestäni on se, että en osaa valita oikeita kamppeita sinne. Muistan yleensä hyvien alusvaatteiden merkityksen vasta siinä vaiheessa kun ne päälläolevat on rullautuneet persvakoon tai hiertävät muuten ikävästi.
Ja sitten välillä ihan suoraansanottuna huvittaa kun näkee niitä salikarjuja, jotka tekee jotain pikkuliikettä ihan päin persettä ja tekniikasta ole tietoakaan niin painavilla painoilla, että juuri ja juuri jaksavat. Onhan se toki miehistä ottaa sieltä panotelineestä se painavin käsipaino, mutta sitä en käsitä mikä idea niitä vattalihaksia on treenata hauiskääntöjä muistuttavalla tekniikalla... Jos vaan ottaisi sen vähän pienemmän painon ja tekisi kunnolla niin ei a) näyttäisi niin nololta muitten silmissä ja b) saattaisi jopa kehittää sitä lihasta mitä on tarkoitus sillä liikkeellä harjoittaa. Voi toki olla, että olen vain tyhmä nainen ja en vain tajua sitä niiden treenimetodin hienoutta, hyvin mahdollista. Eikä tuo nyt suoranaisesti minua häiritte, minä olen aika tosi kaukana siitä päästä sitä painotelinettä missä näiden herrojen käyttämät painot on. Joskus vaan huvittaa.
lauantai 10. joulukuuta 2011
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Epilepsialiitto kiittää
Kun pyöräilee pimeällä on hyvä pitää valoa pyörässä. Ei siksi, että näkisi itse (se on plussaa toki) vaan siksi, että itse pyöräilijä nähdään. Pyörän valoissa on kuitenkin pari ihan tuhottoman toivottoman kettumaista puolta:
1. Lamput jotka on suunnattu juuri kävelijän silmien tasolle. Ei hitto, ne lamput ei ole (onneksi yleensä ainakaan) mitään helkkarin valonheittimiä, joten se näkyvyys ei juuri lisäänny siitä, että koittaa häikäistä vastaantulijat vaan paras paikka sille valolle on vähän alaviistoon siihen etupyörän eteen suunnilleen.
2. Discovaloina toimivat vilkuttimet. Ei hyvää päivää, minä en ole epileptikko, mutta minäkin meinaan saada jonkun kohtauksen niistä vilkkuvaloista (joita ei saisi käsittääkseni lain mukaan edes käyttää), joten voin vain kuvitella miltä ne jostain epileptikosta tai muuten herkemmästä ihmisestä tuntuu.
Kun kerran valoista aloitettiin niin jatketaanpa sitten vähän vielä. Minulla ei suoranaisesti ole kamalia antipatioita jouluvaloja kohtaan, jos niiden kanssa on käytetty edes alustavaa harkintaa ja jotain muutakin kun perssilmää. En silti tajua kamalia jenkkityylisiä hirviyksiä, jossa joku puuparka tai vastaava on haudattu valomeren alle, mieluusti vielä vilkkuvan ja mahdollisimman monivärisen. Ja vaikka saatan naurahtaa ohikulkiessani hauskalle kyrvänmuotoiselle jouluvalosommitelmalle en ehkä silti jaksaisi katsella sellaista naapuritaloni ikkunassa kovin kauaa.
1. Lamput jotka on suunnattu juuri kävelijän silmien tasolle. Ei hitto, ne lamput ei ole (onneksi yleensä ainakaan) mitään helkkarin valonheittimiä, joten se näkyvyys ei juuri lisäänny siitä, että koittaa häikäistä vastaantulijat vaan paras paikka sille valolle on vähän alaviistoon siihen etupyörän eteen suunnilleen.
2. Discovaloina toimivat vilkuttimet. Ei hyvää päivää, minä en ole epileptikko, mutta minäkin meinaan saada jonkun kohtauksen niistä vilkkuvaloista (joita ei saisi käsittääkseni lain mukaan edes käyttää), joten voin vain kuvitella miltä ne jostain epileptikosta tai muuten herkemmästä ihmisestä tuntuu.
Kun kerran valoista aloitettiin niin jatketaanpa sitten vähän vielä. Minulla ei suoranaisesti ole kamalia antipatioita jouluvaloja kohtaan, jos niiden kanssa on käytetty edes alustavaa harkintaa ja jotain muutakin kun perssilmää. En silti tajua kamalia jenkkityylisiä hirviyksiä, jossa joku puuparka tai vastaava on haudattu valomeren alle, mieluusti vielä vilkkuvan ja mahdollisimman monivärisen. Ja vaikka saatan naurahtaa ohikulkiessani hauskalle kyrvänmuotoiselle jouluvalosommitelmalle en ehkä silti jaksaisi katsella sellaista naapuritaloni ikkunassa kovin kauaa.
maanantai 5. joulukuuta 2011
Kiittämättömyydestä
Huomasin tässä eräs päivä kiroavani sitä, että kun mandariineista on kerran jalostettu lajikkeita joissa ei ole siemeniä niin miksi ihmeessä niistä ei samalla ole jalostettu pois sitä ärsyttävää valkoista möhnää, jota saa raapia kynsiensäaluset täyteen, että hedelmästä tulee syömäkelpoinen?
Tämä ihmisen mielessä joka ei vielä 5 vuotta sitten voinut kuvitellakaan voivansa syödä koko hedelmää. Ihmisen "suusta", jolle mandariinikuoret roskakorissa tietyssä päässä koulua saattoi tarkoittaa koulupäivän keskeytymistä ja kotiinlähtöä jokunen vuosi sitten.
Joskus sitä vain herää ja tajuaa, että on kiittämätön kakara.
Kirjoittelin jo viime vuonna siitä, kuika minusta joululaulut pitäisi ihan ehdottomasti kieltää ennen joulukuun alkua, olen edelleen samaa mieltä. Lisäksi nyt kun niitä joululauluja on soveliasta soittaa niin kieltäisin edelleen mieluusti ne viimisenpäälle ärsyttävät renkutukset, jossa joku mukasuloinen pikkupentu joka ei todellakaan vielä osaa hallita ääntään laulaa kuinka hassua oli kun "joulupukki suukon sai" tajuamatta pätkääkään mitä laulaa.
Ja mainitsenpa nyt sitten vielä, että ne jotka jalosteli niitä mandariineja voisi palata sorvinsa ääneen, äsken syömässäni yksilössä niitä oli ihan liikaa... Mutta nuo täysikasvuiset siemenet vielä menee, kaikkein ärsyttävimpiä on ne minisiemenet joita on hitosti ja jotka on teräviä kun tappajasepeli pyöräteillä...
Hyvää joulunodotusta. Palailen varmaan jatkossa taas linjoille useammin kun tämä ällöttävä alkuhuuma ja vaaleanpunainen höttö jossa olen elänyt viimeiset puoli vuotta on uhkaavasti haihtumaan päin ja maailmalle ja sen vittumaisuuksille riittää taas huomiointikykyä.
Tämä ihmisen mielessä joka ei vielä 5 vuotta sitten voinut kuvitellakaan voivansa syödä koko hedelmää. Ihmisen "suusta", jolle mandariinikuoret roskakorissa tietyssä päässä koulua saattoi tarkoittaa koulupäivän keskeytymistä ja kotiinlähtöä jokunen vuosi sitten.
Joskus sitä vain herää ja tajuaa, että on kiittämätön kakara.
Kirjoittelin jo viime vuonna siitä, kuika minusta joululaulut pitäisi ihan ehdottomasti kieltää ennen joulukuun alkua, olen edelleen samaa mieltä. Lisäksi nyt kun niitä joululauluja on soveliasta soittaa niin kieltäisin edelleen mieluusti ne viimisenpäälle ärsyttävät renkutukset, jossa joku mukasuloinen pikkupentu joka ei todellakaan vielä osaa hallita ääntään laulaa kuinka hassua oli kun "joulupukki suukon sai" tajuamatta pätkääkään mitä laulaa.
Ja mainitsenpa nyt sitten vielä, että ne jotka jalosteli niitä mandariineja voisi palata sorvinsa ääneen, äsken syömässäni yksilössä niitä oli ihan liikaa... Mutta nuo täysikasvuiset siemenet vielä menee, kaikkein ärsyttävimpiä on ne minisiemenet joita on hitosti ja jotka on teräviä kun tappajasepeli pyöräteillä...
Hyvää joulunodotusta. Palailen varmaan jatkossa taas linjoille useammin kun tämä ällöttävä alkuhuuma ja vaaleanpunainen höttö jossa olen elänyt viimeiset puoli vuotta on uhkaavasti haihtumaan päin ja maailmalle ja sen vittumaisuuksille riittää taas huomiointikykyä.
lauantai 8. lokakuuta 2011
Ihmissuhteista mistäs muustakaan...
Kyllä, pitkään oli yllättävän hauskaa.
Kyllä uutiset on viimeaikoina olleet sellaisia, ettei niistä ole oikein osannut edes sanoa mitään. En ole osannut päättää pitäisikö minun olla huvittunut, järkyttynyt, epätoivoinen vai välinpitämätön.
Mutta niin, tänään taas pitkästä aikaa vituttaa oikein kunnolla. Vaihteeksi taas kun on useamman ihmisen kanssa tekemisissä yhtä aikaa sattuu sellaisiakin hetkiä, että useampi ihminen onnistuu samaan aikaan olemaan idiootti ja asiat jotka ei yksistään saisi oikeastaan mitään aikaan kumuloituu niin, että menettää hermonsa.
Minun oli tarkoitus käydä eräässä yleisötapahtumassa parin kaverin kanssa jotka olivat myös menossa sinne. Kun itse lähettelin pariinkin otteeseen viestejä jossa ensin ilmoitin saapuneeni paikalle ja sen jälkeen lähteväni sieltä, vastauksia ei kuulunut. Pari tuntia sen jälkeen kun olin kotiutunut tuli kuitenkin viesti, että olin koko ajan ollut ihmisten mielissä, mutta siitä huolimatta kuitenkin he unohtivat minulle soittaa tai vastata. No ei siinä mitään, mutta arvostaisin enemmän sitä, että ihmiset sanoisivat ihan suoraan, ettei kiinnosta. Siitä minä en loukkaannu, jos olen kysynyt voinko lähteä mukaan, ymmärrän vastauksen, että nyt tällä kertaa ei sovi. Menen kyllä yksinkin. Sitä sen sijaan en ymmärrä, että ensin minun pitää rukata omia aikataulujani muiden mukaan, sellaisten ihmisten mukaan joilla ei vissiin alun perinkään ollut mitään halua oikeasti itse noudattaa osaansa sopimuksesta. Olisi ollut vaan niin älyttömän paljon helpompaa jos kenenkään ei olisi tarvinnut joustaa mihinkään suuntaan.
Toinen asia sitten mikä lopulta oikeasti sai minut miltei räjähtämään on tuon nykyisen munakkaan idiotismi. Jos oikeasti sanoo lukevansa tenttiin niin minä kilttinä tyttöystävänä annan herran kiltisti lukea tenttiin, pistin viestiä kyllä, että olen kotona kun Hra Munakas aamulla kyseli koska olen kotona. Ajattelin, että joskos herra tahtoo minut ruokkia eilisen rääppeillä. Siinä pari tuntia odoteltuani sain viestin, että Hra Munakas on jossain perseessä moottoripyörineen jollain hiton grillillä mättämässä naamaansa makkaraperunoita. Ei siinä sinällään mitään, mutta olisi se saamarin lahopää voinut kertoa ettei kiltisti istukaan kotonaan pänttäämässä akateemista sivistystä pollaansa vaan koittaa tapattaa ittiään tuolla märkien lehtien seassa sillä hiton peltikasalla. Eikä siinä mitään, minun kiukkuani ei luonnollisesti yhtään lievittänyt se, että nyt minun pitää käydä kauppassa hiton nälkäisenä kun olin jo mielessäni suunnitellut kuinka vain hypin valmiin lämpimän ruuan ääreen. Vääryys.
Kyllä uutiset on viimeaikoina olleet sellaisia, ettei niistä ole oikein osannut edes sanoa mitään. En ole osannut päättää pitäisikö minun olla huvittunut, järkyttynyt, epätoivoinen vai välinpitämätön.
Mutta niin, tänään taas pitkästä aikaa vituttaa oikein kunnolla. Vaihteeksi taas kun on useamman ihmisen kanssa tekemisissä yhtä aikaa sattuu sellaisiakin hetkiä, että useampi ihminen onnistuu samaan aikaan olemaan idiootti ja asiat jotka ei yksistään saisi oikeastaan mitään aikaan kumuloituu niin, että menettää hermonsa.
Minun oli tarkoitus käydä eräässä yleisötapahtumassa parin kaverin kanssa jotka olivat myös menossa sinne. Kun itse lähettelin pariinkin otteeseen viestejä jossa ensin ilmoitin saapuneeni paikalle ja sen jälkeen lähteväni sieltä, vastauksia ei kuulunut. Pari tuntia sen jälkeen kun olin kotiutunut tuli kuitenkin viesti, että olin koko ajan ollut ihmisten mielissä, mutta siitä huolimatta kuitenkin he unohtivat minulle soittaa tai vastata. No ei siinä mitään, mutta arvostaisin enemmän sitä, että ihmiset sanoisivat ihan suoraan, ettei kiinnosta. Siitä minä en loukkaannu, jos olen kysynyt voinko lähteä mukaan, ymmärrän vastauksen, että nyt tällä kertaa ei sovi. Menen kyllä yksinkin. Sitä sen sijaan en ymmärrä, että ensin minun pitää rukata omia aikataulujani muiden mukaan, sellaisten ihmisten mukaan joilla ei vissiin alun perinkään ollut mitään halua oikeasti itse noudattaa osaansa sopimuksesta. Olisi ollut vaan niin älyttömän paljon helpompaa jos kenenkään ei olisi tarvinnut joustaa mihinkään suuntaan.
Toinen asia sitten mikä lopulta oikeasti sai minut miltei räjähtämään on tuon nykyisen munakkaan idiotismi. Jos oikeasti sanoo lukevansa tenttiin niin minä kilttinä tyttöystävänä annan herran kiltisti lukea tenttiin, pistin viestiä kyllä, että olen kotona kun Hra Munakas aamulla kyseli koska olen kotona. Ajattelin, että joskos herra tahtoo minut ruokkia eilisen rääppeillä. Siinä pari tuntia odoteltuani sain viestin, että Hra Munakas on jossain perseessä moottoripyörineen jollain hiton grillillä mättämässä naamaansa makkaraperunoita. Ei siinä sinällään mitään, mutta olisi se saamarin lahopää voinut kertoa ettei kiltisti istukaan kotonaan pänttäämässä akateemista sivistystä pollaansa vaan koittaa tapattaa ittiään tuolla märkien lehtien seassa sillä hiton peltikasalla. Eikä siinä mitään, minun kiukkuani ei luonnollisesti yhtään lievittänyt se, että nyt minun pitää käydä kauppassa hiton nälkäisenä kun olin jo mielessäni suunnitellut kuinka vain hypin valmiin lämpimän ruuan ääreen. Vääryys.
tiistai 13. syyskuuta 2011
Hyvää syksyä!
Syksy on taas täällä ja niin näyttävät taas olevan myös idioottien älyvapaat lauselmat. Tämä juttu oli taas vaihteeksi sellainen, että piti pitkästä aikaa kirjoittaa pari sanaa tännekin.
Opiskelijoillehan luvattiin sekä keppiä, että porkkanaa tässä taannoin. Kuten olettaa saattoi lopulta jäi jäljelle vaan lähinnä sitä keppiä ja porkkana osoittautui homeiseksi ruikulaksi; opintotuki luvattiin sitoa indeksiin... 2014. Jo silloin kävi mielessä, että tämä on hieno tapa luvata jotain mitä ei ole aikomustakaan toteuttaa.
Nyt sitten Työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen meni ja teki virheen ja hätiköiden kommentoi asiaa jo tässä vaiheessa. Hänen mielestään siis opintotuen korotukseen ei ole varaa ja koska siihen ei ole varaa olisi helppo perua lupaukset jo nyt kun asiaa ei ole vielä oikeasti ajettu läpi.
Mietin vain kuinka paljon niitä fiksumpia ihmisiä nyt harmittaa kun Erkki meni jo tässä vaiheessa sabotoimaan. Siellä kiristellään hampaita ja harmitellaan kuinka opiskelijat olisivat olleet tyytyväisiä saavutettuun etuun. Siis niihin pariin satunnaiseen roposeen lisää parin vuoden päästä mitä tuo indeksiin sitominen tarkoittaa. Kukaanhan ei ole puhunut siitä, että opintotukea oikeasti tarkastettaisiin ja siihen oikeasti tehtäisiin ne tarvittavat lisäykset, että sillä eläisi. Nyt pari vuotta vielä kun odotetaan niin opintotuki huononee koko ajan kun ruuan hinta nousee ja rahan arvo laskee. Siihen kun sitten tehdään se indeksiin sitominen niin ole kuule Erkki ihan huoletta, kohta opiskelijat ovat automaationa myös sosiaalituen asiakkaita kun opintotuki ei sellaisenaan riitä elämiseen mitenkään päin.
Lisäksi: opintotuestahan säästettiin jo. Se 10 miljoonaa pois huonoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevilta nyhdettiin jo pois opintotukiuudistuksen avulla, kuinkas paljon kansliapäälliköiden palkasta kiristettiinkään? Tahtoisin nähdä Erkki Virtasen elävän vaikka pari kuukautta opintotuella ja kertovan sen jälkeen kuinka opintotuen indeksiin sitomisesta pitäisi luopua kun siihen ei ole varaa.
Minua mietityttää ihan tosissaan mitä tämä yhteiskunta oikein ajaa takaa opiskelijoiden tylyttämisellä. Tahdotaanko Suomesta maa jossa (vanhempien) varallisuus eikä lahjakkuus on se joka määrää minkä verran ihmisillä on varaa opiskella. Eikö olisi sen sijaan kaikkien etu jos opiskelupaikkojen tarpeesta tehtäisiin tutkimus jossa oikeasti katsottaisiin miltä aloilta tarvitaan osaajia ja aloituspaikat mitotettaisiin tämän mukaan? Silloin kortistoon joutuisi vähemmän porukkaa ja olisi varaa sitoa se opintotukikin indeksiin... Ehkä.
Opiskelijoillehan luvattiin sekä keppiä, että porkkanaa tässä taannoin. Kuten olettaa saattoi lopulta jäi jäljelle vaan lähinnä sitä keppiä ja porkkana osoittautui homeiseksi ruikulaksi; opintotuki luvattiin sitoa indeksiin... 2014. Jo silloin kävi mielessä, että tämä on hieno tapa luvata jotain mitä ei ole aikomustakaan toteuttaa.
Nyt sitten Työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen meni ja teki virheen ja hätiköiden kommentoi asiaa jo tässä vaiheessa. Hänen mielestään siis opintotuen korotukseen ei ole varaa ja koska siihen ei ole varaa olisi helppo perua lupaukset jo nyt kun asiaa ei ole vielä oikeasti ajettu läpi.
Mietin vain kuinka paljon niitä fiksumpia ihmisiä nyt harmittaa kun Erkki meni jo tässä vaiheessa sabotoimaan. Siellä kiristellään hampaita ja harmitellaan kuinka opiskelijat olisivat olleet tyytyväisiä saavutettuun etuun. Siis niihin pariin satunnaiseen roposeen lisää parin vuoden päästä mitä tuo indeksiin sitominen tarkoittaa. Kukaanhan ei ole puhunut siitä, että opintotukea oikeasti tarkastettaisiin ja siihen oikeasti tehtäisiin ne tarvittavat lisäykset, että sillä eläisi. Nyt pari vuotta vielä kun odotetaan niin opintotuki huononee koko ajan kun ruuan hinta nousee ja rahan arvo laskee. Siihen kun sitten tehdään se indeksiin sitominen niin ole kuule Erkki ihan huoletta, kohta opiskelijat ovat automaationa myös sosiaalituen asiakkaita kun opintotuki ei sellaisenaan riitä elämiseen mitenkään päin.
Lisäksi: opintotuestahan säästettiin jo. Se 10 miljoonaa pois huonoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevilta nyhdettiin jo pois opintotukiuudistuksen avulla, kuinkas paljon kansliapäälliköiden palkasta kiristettiinkään? Tahtoisin nähdä Erkki Virtasen elävän vaikka pari kuukautta opintotuella ja kertovan sen jälkeen kuinka opintotuen indeksiin sitomisesta pitäisi luopua kun siihen ei ole varaa.
Minua mietityttää ihan tosissaan mitä tämä yhteiskunta oikein ajaa takaa opiskelijoiden tylyttämisellä. Tahdotaanko Suomesta maa jossa (vanhempien) varallisuus eikä lahjakkuus on se joka määrää minkä verran ihmisillä on varaa opiskella. Eikö olisi sen sijaan kaikkien etu jos opiskelupaikkojen tarpeesta tehtäisiin tutkimus jossa oikeasti katsottaisiin miltä aloilta tarvitaan osaajia ja aloituspaikat mitotettaisiin tämän mukaan? Silloin kortistoon joutuisi vähemmän porukkaa ja olisi varaa sitoa se opintotukikin indeksiin... Ehkä.
lauantai 13. elokuuta 2011
Ihmisille joilla ei ole harmaintakaan käsitystä siitä miten allergiat oikeasti toimivat
Minulla on jokunen inha maailmaa vaikeuttava allergia. Ne oikesti jossain määrin rajoittavat elämääni ja muutenkin tekevät siitä hankalahkoa. Eräs näistä on eläinallergiat.
Monesti ihmiset luulevat, että allergiat ovat ja pysyvät, kun allergia on se on ja pysyy samanlaisena hamaan tulevaan. Valitettavasti näin ei ole ainakaan minun kohdallani. Allergiaoireet vaihtelevat, toisena päivänä pystyt syömään omenan, toisena päivänä se meinaa tappaa sinut. Yhtenä päivänä voit lääkkeiden voimalla tavata ystävääsi jolla on koira parin tunnin ajan, toisena vartti alkaa olla liikaa. Allergiat myös seilaavat pidemmällä aikavälillä, välillä on helpompia kausia välillä vaikeampia.
Eläinallergioissa joku rotu tekee oireita heti ja pahemmin, toiset hitaammin ja lievempinä, jopa eri yksilöiden välillä on eroja. Lisäksi allergia vaatii aina herkistymisen, jokin eläin josta et ensimmäisellä kerralla saa mitään oireita saattaa olla sinulle kuolemaksi jonkin ajan kuluttua.Yleinen trendi kuitenkin on se, että allergia pahenee kun aikaa kuluu, mitä enemmän yhden eläimen kanssa on tekemisissä sitä pahemmat oireet ovat aina seuraavalla kerralla. Olen huomannut, että oireet "nollautuvat" hetkeksi jos kyseiselle yksilölle ei altistu ollenkaan hetkeen ja nyt puhutaan vuosista.
Eläinpöly on siitä hankalaa tavaraa, että se on samanlaista kun ihmispölykin, näkymätöntä. Jokaisen miedän ympärillä on näkymätön pilvi kuollutta ihosolukkoa, sitä on joka paikassa. Suurin osa näkyvästä pölystä on kuollutta ihmistä. Sama eläinpölyn kanssa, sitä vaikka kuinka siivoaa sitä ei saa pois kokonaan millään. Hyvin allergiselle ihmiselle, etenkin sellaiselle joka on herkistynyt sille tietylle eläimelle jo hyvin pieni määrä tätä pölyä riittää oireiden syntymiseen. Imurointi, pölyjen pyyhkiminen, pyykkääminen eivät auta. Se ettei eläin pääse kaikkiin huoneisiin voi jonkin verran helpottaa, mutta ei estä pölyä kulkeutumasta siihenkin huoneeseen.
Tästä mainio esimerkki on ystäväni joka hankki kissan.
Alkuun minulla ei ollut suuriakaan ongelmia vierailla tuon ystäväni luona, nykyään en voi olla edes tuon ihmisen lähellä koska jo hänen vaatteidensa eläinpölyn määrä saa allergiaoireet valloilleen. (Senkin jälkeen kun hän on ollut viikon pois kotoaan ja pessyt vaatteitaan välillä.) Lisäksi ystäväni kissoista toinen selkeästi allergisoi minua enemmän kun toinen, jostain syystä naaraskissaa kestän paremmin. Niin, allergiatestien mukaan en muuten edes ole allerginen kissoille.
Tästä syystä minulle on aina jonkinlainen henkilökohtainen tragedia kun läheiseni hankkivat lemmikkejä, se tarkoittaa melko automaattisesti, että yhteydenpito ja yhdessäolo nuiden ihmisten kanssa vähenee huomattavasti.
Monesti ihmiset luulevat, että allergiat ovat ja pysyvät, kun allergia on se on ja pysyy samanlaisena hamaan tulevaan. Valitettavasti näin ei ole ainakaan minun kohdallani. Allergiaoireet vaihtelevat, toisena päivänä pystyt syömään omenan, toisena päivänä se meinaa tappaa sinut. Yhtenä päivänä voit lääkkeiden voimalla tavata ystävääsi jolla on koira parin tunnin ajan, toisena vartti alkaa olla liikaa. Allergiat myös seilaavat pidemmällä aikavälillä, välillä on helpompia kausia välillä vaikeampia.
Eläinallergioissa joku rotu tekee oireita heti ja pahemmin, toiset hitaammin ja lievempinä, jopa eri yksilöiden välillä on eroja. Lisäksi allergia vaatii aina herkistymisen, jokin eläin josta et ensimmäisellä kerralla saa mitään oireita saattaa olla sinulle kuolemaksi jonkin ajan kuluttua.Yleinen trendi kuitenkin on se, että allergia pahenee kun aikaa kuluu, mitä enemmän yhden eläimen kanssa on tekemisissä sitä pahemmat oireet ovat aina seuraavalla kerralla. Olen huomannut, että oireet "nollautuvat" hetkeksi jos kyseiselle yksilölle ei altistu ollenkaan hetkeen ja nyt puhutaan vuosista.
Eläinpöly on siitä hankalaa tavaraa, että se on samanlaista kun ihmispölykin, näkymätöntä. Jokaisen miedän ympärillä on näkymätön pilvi kuollutta ihosolukkoa, sitä on joka paikassa. Suurin osa näkyvästä pölystä on kuollutta ihmistä. Sama eläinpölyn kanssa, sitä vaikka kuinka siivoaa sitä ei saa pois kokonaan millään. Hyvin allergiselle ihmiselle, etenkin sellaiselle joka on herkistynyt sille tietylle eläimelle jo hyvin pieni määrä tätä pölyä riittää oireiden syntymiseen. Imurointi, pölyjen pyyhkiminen, pyykkääminen eivät auta. Se ettei eläin pääse kaikkiin huoneisiin voi jonkin verran helpottaa, mutta ei estä pölyä kulkeutumasta siihenkin huoneeseen.
Tästä mainio esimerkki on ystäväni joka hankki kissan.
Alkuun minulla ei ollut suuriakaan ongelmia vierailla tuon ystäväni luona, nykyään en voi olla edes tuon ihmisen lähellä koska jo hänen vaatteidensa eläinpölyn määrä saa allergiaoireet valloilleen. (Senkin jälkeen kun hän on ollut viikon pois kotoaan ja pessyt vaatteitaan välillä.) Lisäksi ystäväni kissoista toinen selkeästi allergisoi minua enemmän kun toinen, jostain syystä naaraskissaa kestän paremmin. Niin, allergiatestien mukaan en muuten edes ole allerginen kissoille.
Tästä syystä minulle on aina jonkinlainen henkilökohtainen tragedia kun läheiseni hankkivat lemmikkejä, se tarkoittaa melko automaattisesti, että yhteydenpito ja yhdessäolo nuiden ihmisten kanssa vähenee huomattavasti.
tiistai 19. heinäkuuta 2011
Ajokoululaki
Minua ei ole kamalasti veetuttanut viimeaikoina. Eikä kyllä ole ollut juuri aikaakaan sellaiseen. Eläminen vie aikaa tietokoneelta istumiselta ja pihallakin on ollut melko hyvät kelit.
Pari pientä sattumusta tien päältä voisin kuitenkin kertoa...
Eilen kun tulin töistä kotiin ajeli edessäni joku Hiace joka seilasi melko hienosti edestakaisin, meinasi pelottaa jo, että milloin se ajaa ojaan. Ei tarvinnut pelätä kauan, onni mukana siinä, että onnistui törttöämään sopivalle puolelle tietä ja ajoi korokekiveyksen yli keskinurtsille. Kyllä se vissin hiukan sitä törppöä herätti kun se 10 senttiä korkea katukiveys nakkasi sitä autoa vähän ilmaan ja pölypilvi lehahti ruusupuskista.
Toinen loistelias esimerkki siitä miten käy kun ympäröivää maailmaa ei vaan huomioida sattui tänään aamusta kun lähdin töihin. Huomasin kyllä, että siinä bussipyäskin päädyssä oli farmariauto, mutta kun se siinä oli ilman valoja ja vielä pysäkillä niin mietin, että tokihan se siinä pysyykin... Niin pysyikin, kunnes ilman vilkkuja lähti koukkaaamaan siihen tielle just eteeni. Painoin jarrut pohjaan ja niin tämäkin huippukuski. Sitten tämä arjen rallisankari pysähtyi auto puoliksi tiellä ja puoliksi siellä bussipysäkillä ja huitoo, että menen ohi! No, kun ei se eukko saanut sitä autoaan siitä liikkumaan niin koukkasin ohi, mutta taisi päästä pari kaunista sanaa ilmoille siitä kenelle pitäisi myöntää ajokortti ja kenelle ei...
Pari pientä sattumusta tien päältä voisin kuitenkin kertoa...
Eilen kun tulin töistä kotiin ajeli edessäni joku Hiace joka seilasi melko hienosti edestakaisin, meinasi pelottaa jo, että milloin se ajaa ojaan. Ei tarvinnut pelätä kauan, onni mukana siinä, että onnistui törttöämään sopivalle puolelle tietä ja ajoi korokekiveyksen yli keskinurtsille. Kyllä se vissin hiukan sitä törppöä herätti kun se 10 senttiä korkea katukiveys nakkasi sitä autoa vähän ilmaan ja pölypilvi lehahti ruusupuskista.
Toinen loistelias esimerkki siitä miten käy kun ympäröivää maailmaa ei vaan huomioida sattui tänään aamusta kun lähdin töihin. Huomasin kyllä, että siinä bussipyäskin päädyssä oli farmariauto, mutta kun se siinä oli ilman valoja ja vielä pysäkillä niin mietin, että tokihan se siinä pysyykin... Niin pysyikin, kunnes ilman vilkkuja lähti koukkaaamaan siihen tielle just eteeni. Painoin jarrut pohjaan ja niin tämäkin huippukuski. Sitten tämä arjen rallisankari pysähtyi auto puoliksi tiellä ja puoliksi siellä bussipysäkillä ja huitoo, että menen ohi! No, kun ei se eukko saanut sitä autoaan siitä liikkumaan niin koukkasin ohi, mutta taisi päästä pari kaunista sanaa ilmoille siitä kenelle pitäisi myöntää ajokortti ja kenelle ei...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
