lauantai 26. kesäkuuta 2010

Typerät nimet

Oletteko koskaan lukeneet lehtien "kastetut"-palstaa? Oletteko koskaan miettineet, mitä ihmettä ne vanhemmat on pienissä päissään miettineet joillakin niillä nimillä ja nimiyhdistelmillä?

Minulla on harvinainen sukunimi ja joudun melkein aina sen toistamaan ja tavaamaan, koska sen kirjoitusasu on todella vähän suomalaisittain erikoinen. Eikä siinä, mutta ottaahan se päästä välillä. Mietin niitä parkoja, jotka joutuu tekemään sitä samaa etunimensäkin kanssa.

En sano, ettäkö kaikkien nimi pitäisi olla Anna tai Mikko tai Pekka tai Liisa, vaikka noin ylipäätään olenkin perinteisten suomalaisten nimien kannattaja. Mutta sellaista ylimääräistä turhaa kikkailua minä en käsitä. Miksi pitää keksiä joku kammottava kirjoitusasu jollekin normaalille nimelle? Khatarine, Jenicha, Micael jne. Miksei niitä nyt voisi vaan oikeasti kirjoittaa kuten ne sanotaan? Minkä lisäarvon se joku vierasperäinen tai muuten vaikeasti selitettävä kirjain tai kirjainyhdistelmä sille nimelle tuo? Erikoisuus? Onko se oikeasti niin tavoiteltavaa? Sama koskee näitä Annalise Elisabeth Alexandra Möttösiä. Eli yhdistetään liuta erikoisia vierasperäisiä nimiä johonkin niin tasan klassiseen suomalaiseen sukunimeen, että lopputulos on lähinnä koominen. Lisäksi kun nuista nimistä tulee jokatapauksessa joku väännös tai käännös jota sitten käytetään niin mikä pointti sillä alkuperäisellä nimellä edes lopulta on jos sitä ei viranomaistahoa lukuunottamatta kukaan ikinä missään käytä? Noh, ehkä olen vaan tyhmä tai tylsä kun en tajua.

Minä henkilökohtaisesti vihaan kaksiosaisia nimiä. Niiden kanssa sitten aina arvotaan, että viivalla vai ilman ja yhteen vai erikseen ja miten sitä ihmistä sitten kutsutaan lopulta ja minkälainen lyhenne tai lempinimi juuri tällä Leena-Marjatalla on käytössä. Ja jos tykkää niin sitten tykkää, minä vaan en arvosta.

Joskus tulee ikäviä ja ärsyttäviä tilanteita niiden ihmisten kanssa joilla kutsumanimi on eri kun ensimmäinen etunimi. Tämäkään nyt ei oikeastaan haittaa jos ei tarvitse virallisesti olla ihmisen kanssa tekemisissä. Kun joku esitellään niin kutsumanimeähän siinä käytetään, mutta sitten kun tällainen toisen nimen käyttäjä tulee asiakkaaksi ja on juuri mennyt naimisiin niin sitten kun se nimi ei ensikatsomalla täsmää yhtään siihen paperilla olevaan viralliseen nimeen niin tulee hetkeksi sellainen "heeeetkinen"-olo. Tuo nyt jo on tosiaan aika harvinaista, mutta joskus olen sen kanssa joutunut tosiaan pähkimään.

2 kommenttia:

  1. ihan pahin on väliviivallinen kaksiosainen nimi, jossa toinen on ihan kotimainen (tyyliin Ville) ja toinen osa on joku Nichophettheri tai James, perään vielä sukunimeksi IsovähäVirtanen. Huh ja huokaus.

    Omassa työssäni olen törmännyt poloisiin lapsiin, joille on annettu jonkun julkkiksen etunimi, kun sukunimi on jo kätevästi ollut sama. Olla nyt jonkun tyhjäpäämissin täyskaima - jee!

    VastaaPoista
  2. Jep, nimi kuitenkin on aika määrittävä tekijä ihmiselle kuitenkin. Ihan kun pennut ei olisi muutenkin julmia ja keksisi mitä mielenkiintoisimpia syitä muiden kiusaamiseen, tartteeko niitä sitten tarjoilla niille ihan hopealauteasella?

    Olen joskus miettinyt mikä voisi olla pisin mahdollinen kaksiosainen sukunimi...

    Keksiikö joku hyviä?

    Omat pähläilyni on jääneet lähinnä johonkin
    Vähä-äyrilä-Siika-ahoon ja olen ihan varma että vieläkin pidempiä olisi...

    VastaaPoista

Anna tulla vaan, kuulen mielelläni jos jollakulla muullakin on jotain sanottavaa.