Suomalaisuus ja sen häpeällisyys

Tänään huomasin ilokseni uusimmat FIT lehden saapuneen postilaatikkooni. Kerroinhan minä kuinka rakastan näitä hyvinvointilehtiä, kerroinhan?

Heittäydyin rennosti sohvalle ja avasin lehden. Aloitin orjallisesti pääkirjoituksesta lukeakseni lehden järjestelmällisesti läpi kuten normaalistikin. Nyt vaan en päässyt sitä pääkirjoitusta pidemmälle kun teki mieli heittää koko lehti seinään.

Alkoi ärsyttää suunnattomasti lukiessani kuinka lehden päätoimittaja kertoi siitä kuinka oli pyllähtänyt Turkissa ja kuinka hän hämmentyi paikallisten huolehtivaisuudesta, ei Suomessa vaan koskaan olisi mitään tuollaista odottanut...
En muista missä lehdessä se toinen vähän samanalainen ylistyslaulu muiden maiden ystävällisyydestä oli, siinä vaan oli vielä pidemmälle viety se kuinka kirjoittaja häpesi syvästi omaa suomalaisuuttaa ja sitä kuinka juntteja me täällä ollaan. En kokenut myötähäpeää vaan puhdasta ketutusta.

Ensinnäkin, käviköhän arvon kirjoittajilla mielessä, että lehtien kohderyhmä on pääasiassa suomalaiset? (En sitten tiedä, onko kohderyhmä samalla tavalla kirjoittajien kanssa ylemmyydentunnetta normisuomalaisista junteista tuntevat ihmiset?)Toiseksi, miksi ihmeessä he pysyvät täällä epäystävällisyyden mallimaassa jos kaikkialla muualla on niin hiton paljon mukavampia ihmisiä?

Ymmärtäisin jos kirjoitettaisiin ihan vaan rehellisesti, että: "Kävinpä siellä ja siellä ja kohtasin mukavia ihmisiä." Miksi siihen pitää sisällyttää se suomalaisten haukkuminenkin? Jos on joskus tullut väärinkohdelluksi niin ikävää, mutta onko sitä pakko itkeä lehden pääkirjoituksessa? Muutenkin tuntuu, että yhä enenevässä määrin joutuu lukemaan kirjoituksia ja mielipiteitä jossa itse meitä normaaleita pulliaisia ylempänä olevat kertovat kuinka me suomalaiset ollaan niin sivistymättömiä juntteja ja kuinka paljon paremmin asiat on jossain muualla. Joskus jopa jotkut maamme "johtoportaaseen" kuuluvat ihmiset, silloin meinaa iskeä myötähäpeä. Tokihan nuo maamme johdossa toimivat lukevat itsensäkin suomalaisiksi?

Enkä oikeasti usko, että suomalaiset olisivat niin äärettömän paljon epäinhimillisempää kansaa kun muutkaan. Ainakin oman kokemukseni mukaan niin suomalaisissa kun muualla maailmassa asuvissa ihmisissä on niin ystävällisiä kun epäystävällisiäkin yksilöitä.

En ymmärrä sitä jatkuvaa alemmuudentunnetta ja häpeää jota minun ja muiden pitäisi tuntea siitä, että olemme sattuneet tähän kulttuuriympäristöön syntymään. Suomalaiseen kulttuuriin joo kuuluu se, että pidetään ne omat rajat eikä puututa kamalasti naapurin asioihin. Minä pidän siitä. Saa olla omissa oloissaan jos tahtoo. Henkilökohtaisesti pidän esimerkiksi siitä, että bussissa saa työpäivän jälkeen istua penkille ja hengähtää ja kerätä ajatuksia sen sijaan, että koko bussi olisi täynnä "iloista ihmistenvälistä kanssakäymistä" eli suomeksi mölinää.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu mielestäni myös se, ettei toisen iholla tartte olla. Ei tartte halailla ja suukotella ja leikkiä kiinnostunutta. Jos joku kysyy sinulta "Miten menee?" niin se todennäköisesti on myös kiinnostunut siihen kuulemaan jonkinnäköisen vastauksen. Samoin kun jos jostain puhutaan niin puhutaan sitten asiasta, eikä puolet palaveriajasta mene johonkin tyhjänpäiväiseen läpätykseen. Kaveriporukat erikseen sitten ja satunnainen jutustelu on toki joskus ihan kivaa ventovieraidenkin kesken, mutta jos nyt ei satu nappaamaan se edessä menevän mummon kanssa kauppajonossa jutustelu niin kukaan ei kato kieroon jos pitää sen naaman peruslukemilla ja tuijottaa varpaitaan.

Suomalaiset on varautuneita, eivät osaa käytöstapoja, ovat epäystävällisiä, juroja ja hiljaisia.

Okei, ei minua haittaisi vaikka useampikin asias sanoisi "hei" tai "kiitos" tai kassalla maksaessani katsottaisiin silmiin ja tervehdittäisiin. Silti pääasiassa pidän tästä hiljaisesta omia rajoja kunnioittavasta ja muutenkin jokseenkin hienotunteisesta kansasta johon kuulun. Huonot käytöstavat ovat asia erikseen eivätkä kuulu kulttuuriin vaan peruskasvatukseen, tosin jos nykymeno jatkuu niin niistä voi tulla osa kulttuuria.

Ainakin oma tuntemukseni kuitenkin on vielä se, että suomalaisessa kulttuurissa noudatetaan niitä minulle tärkeitä arvoja, kuten rehellisyys, suoruus, vaatimattomuus ja toisen ihmisen kunnioittaminen. Tosin nykyään nuo suomalaisia ennen kuvanneet ominaisuudet ovat oman kokemukseni mukaan väistyviä ja maailma on pukkaamassa kylään tännekin poskisuudelmien, omanedun tavoittelun, rehentelyn ja kerjäämisen muodossa.

Ne joille tämä maa ei kelpaa ja joka tuntee olevansa enemmän kotonaan eteläeurooppalaisessa tai afrikkalaisessa kulttuuriympäristössä voi ihan vapaasti minun puolestani pakata kapsäkkinsä ja ottaa ekan lennon valitsemaansa kohteeseen.

Muoks. Okei, tuo FITin juttu ei varsinaisesti maininnut mitään suomalaisuudesta ja sen huonommuudesta, se vaan antoi kimmokkeen kirjoittaa aiheesta. Sen toisen lehden juttu taas...