maanantai 18. lokakuuta 2010

Homot ja kirkko

Voi jeesus. Päätin jo, etten kommentoi koko asiaa, mutta ei helkkari. Oli sitten yleissivistyksen vuoksi pakko katsoa tuo homoilta YLE areenasta (joka muuten pätkii jatkuvasti, mikä on sekin hyvin hyvin hyvin ärsyttävää.)

No, en voinut sitten lopulta pitää päätäni kiinni.

Osa 1 

Pari asiaa jotka tahdon sanoa. En ensinnäkään kuulu kirkkoon. Olen todella joskus koittanut uskoa siihen pilven päällä kiikkuvaan jakomielitautiseen  mielikuvitusolentoon joka ei edes itse tiedä kuka on ja mitä mieltä mistäkin on, mutta en ole riittävän sekopää tai hyväuskoinen uskoakseni siihen. Tai sitten minulla ei vaan ole riittävästi mielikuvitusta. No, se uskonnosta, siitäkin olisi paljon sanottavaa ihan jo uskontona, mutta puhutaanpa nyt nuista homoista ja niiden oikeuksista.

Toiseksi, miksi ihmeessä koko keskustelua määrää hyvin vahvasti se, mitä mieltä KIRKKO on homoista? Joo, meillä on valtionkirkko jolla on oikeus kupata rahaa veroina, mutta kirkolla ei käsittääkseni kuitenkaan ole lainsäätövaltaa. Minusta jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, kirkon mielipide on se, että homous on luonnotonta ja pahaa ja syntiä ja sairautta. No tämä tiedettiin jo, se lukee monessa kohdassa siinä vanhassa kirjassa joka on niin täynnä ristiriitaisuuksia, että on ylipäätään äärimmäisen hämmentävää, että tässä asiassa se on niinkin yksimielinen.

Joku sanoi myös, että kyseessä on vain se, että  tahdotaan kieltää se hepin tunkeminen erilaisiin ruumiinaukkoihin. Mutta kun kyse ei ole tästä, kyse ei ole minusta missään määrin seksistä koska se ei vaan kuulu siihen asiaan, sen määrittämiseen kuka saa harrastaa seksiä ja kenen kanssa ja millä ehdoilla on ihan oma lainsäädäntönsä. 

Nyt kuitenkin puhutaan LAINSÄÄDÄNNÖSTÄ eli siitä onko homoilla oikeus samaan laillisen sopimuksen solmimiseen kun heteroilla on, eli avioliittoon. Kirkko mussuttaa, että avioliitto on naisen ja miehen välinen, no se on ihan tasan heidän mielipiteensä ja kuten sanoin, he saavat olla sitä mieltä, kukaanhan ei pakota kirkkoon kuuluvia menemään naimisiin miehen tai naisen kanssa omaa sulupuolta tai ei tai pysymään aviottomina. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että tuo turvaa tuova lainsäädännöllä määritelty sopimus on evätty yhdeltä ihmisryhmältä. Minusta kirkon mielipiteellä ei pitäisi olla lainsäädännön kanssa mitään tekemistä.

Kukaan ei määrää sitä kuka saa rakastaa ja ketä. Rakastaa voi ihan ilman mitään sopimuksia.
Kaksi ihmistä voi olla yhdessä ilman minkään maailman lakiteknisiä sopimuksia, se on vain kahden (tai useamman) ihmisen välinen sopimus ja tuo sopimus on mielestäni tärkeämpi kun mitkään avioliittovalat tai lakisopimukset.

Miksi siis evätään avioliiton solmiminen toisiaan rakastavien ihmisten väliltä? Joku taisi kommentoida asiaa niin, että "sitten pitäisi hyväksyä avioliitot eläinten ja ihmisten kesken ja mitäs sitten jos isä ja lapsi tahtovat avioitua?" Ensinnäkin, eläin ei voi ilmaista haluaan tai haluttomuuttaan avioliittoon ja koska avioliitto on lakitekninen sopimus joka kummankin on hyväksyttävä se tuottaa ongelmia. No, olen kieltämättä sitä mieltä, että lähisukulaisten naiminen (tarkoituksessa avioliitto) on ihan hyvä olla kielletty, mutta vaikka se on kielletty ei se silti estä niiden kahden ihmisen välistä kanssakäymistä, oli se sitten millaista tahansa. Eikä se estä sitä, jos ne kaksi ihmistä tuntee rakastavansa toisiaan.

Jos "sukupuolineutraali" avioliittoliitto sallittaisiin pitäisi minusta silti kirkolle jättää valta päättää kenet se haluaa vihkiä ja kenet ei. Silti kirkkoon vedoten minusta ei saisi päättää siitä, että saavatko ihmisen mennä naimisiin keskenään ja saada näin lainturvan liitolleen vai ei. Silti kirkkoa ei ehdottomasti saa pakottaa vihkimään homopareja vastoin tahtoaan. Joku kysyi, "Miksei kirkko voi uudistua?!" Ei kirkon tarvitse uudistua. Kirkko voi pitää omat mielipiteensä, koska ihan samalla tavalla heillä on siihen oikeus.

Yksi keskustelija tuossa ohjelmassa taisi sanoa, että "homoliitot eivät ole yhteiskunnalle yhtä tärkeitä kun heteroliitot". Tuossa minulla meinasi päästä nauru. Avioliitto katsotaan siitoskoneeksi. Yhteiskunnan silmissä, mutta tämä maailma on muuttunut niin paljon, ettei sillä oikeastaan ole enää mitään tekemistä asian kanssa. Lapsia syntyy avioliitoissa ja avioliittojen ulkopuolella, ei se ole siitä kiinni onko se avioliittosopimus tehty vai ei. Ja jos avioliitto on oikeasti vain lisääntymistä varten niin mites lapsettomat heteroavioparit? Pitäisikö avioliitto mitätöidä jos niitä lapsia ei ala tietyn ajan sisällä kuulua? Ja mitäs sitten jos aviopari ei lapsia edes halua? Eikö heitä saisi vihkiä ollenkaan?

Ymmärrän jumalaan uskovien ihmisten kannan tuohon asiaan. Heillä on jumalansa joka sanoo, että se asia on väärin ja he elävät uskonsa mukaan. Sen haluaisin kuitenkin kuulla, millä perusteella uskonnottomat tahtovat kieltää homoliitot? Mikä heidän perustelelunsa asialle on? Miksi se on heistä väärin?

Osa 2

Ensinnäkin, adoptiosta olen täsmälleen samaa mieltä kun Jiri Keronen, joka kirjoittaa asiasta blogissaan. Eli, että adoption pitäisi aina tapahtua lapsen ehdoilla.

Koulukiusaus on aivan järkyttävän huono syy kieltää adoptio, lapset kiusaavat toisiaan ihan mistä tahansa syystä, jos syytä ei löydy kotoa se löytyy jostain. Ihan varmasti.

Roolimalliajattelu on sekin naurettava. Ei heteroparienkaan perheissä ole välttämättä kummankin vanhemman mallia, ei yksinhuoltajaperheissäkään. Entäs sitten haitalliset mallit? Jos miehen malli lapselle on äitiä hakkaava juoppo onko se terve tai hyvä malli? Mikään ei estä, etteikö lapsella olisi läheisiä mies- tai naiskontakteja vaikka lapsen vanhemmat olisivatkin samaa sukupuolta.

Ylipäätään lapsen edun mukaista on saada rakastavat vanhemmat. Sukupuolella minusta on huomattavasti vähemmän tekemistä lapsen hyvinvoinnin kanssa kun monella muulla ominaisuudella. "Lapsella on oikeus isään ja äitiin." Lapsella on minusta ennen muuta oikeus perheeseen. En epäile hetkeäkään, etteikö lapsella olisi parempi rakastavassa homoperheessä kun lastenkodissa. Jos vaihtoehdot ovat nämä, niin miksi asiasta pitää vääntää niin kamalasti ylipäätään?

Siihen pitäisikö homojen saada omia lapsia esimerkiksi keinohedelmöityksellä en ole muodostanut mielipidettä.

Loppuosa oli sellaista roskaa, etten osaa muodostaa siitä lauseita joista yli 90% ei koostuisi kirosanoista. Etenkin kanta, että "Saat olla homo kunhan et käyttäydy sen mukaan" on järkyttävä. Ja näiden kantojen esittävät vakuuttavat kirkkain silmin olevansa suvaitsevaisia ja hyväksyvänsä homoseksuaalisuuden.

Eipä siinä sen kummempaa. Onneksi puolenyön maissa tulee rentouttava dokkari sarjamurhaajasta joka toivottavasti saa minut rentoutumaan tuon YLE:n homoillan jäljiltä.

3 kommenttia:

  1. Mää taas aattelen, että tuo koulukiusaus on oikein varteenotettava syy lykätä homojen adoptio-oikeutta. Hiukan typerä syy se kieltämättä kyllä on...

    Mun mielestä lapsen lapsuus ja turvaaminen menee homojen adoptio-oikeuden ohi. Vielä ei ole yhteiskunta niin suvaitsevainen homoja kohtaan, joten lapsi saisi varmasti kokea sitä kiusaamista. Ja kun kiusaaminen alkaa ihan lapsena, niin se vaikuttaa varmasti hyvin pitkän aikaa henkilössä, luonteesta riippumatta. Ja kiusaaminen pienissäkin määrin on yhtä helvettiä, sen voin sanoa, jos sitä ei ole joku tätä lukeva koskaan kokenut.

    Toki kiusaamista tapahtuu muistakin asioista, mutta soisin, että niitä syitä olisi mahdollisimman vähän eikä niitä tieten tahtoen lisättäisi. Ongelma tietysti on aina kiusaajassa eikä mikään asia saisi olla kiusaamisen syynä. Mutta niin kauan kun kiusaamista on eikä sitä saada kitkettyä pois, niin pyritään edes vähentämään ns. varmoja kiusauksen aiheita. Opettaja ja koulu vaikuttaa luonnollisesti erittäin paljon ilmapiiriin ja kiusaamiseen, mutta sekään ei poista kaikkea.

    Mutta siinä vaiheessa kun yhteiskunta on päässyt "homokammostaan" ja homoudesta on tullut nykyistä hyväksytympi asia, niin miksikäs ei homotkin voisi adoptoida lapsia. Ei minulla ole sitä vastaan, mutta pidän silti lapsen etua tärkeämpänä. Tietenkin homoadoptioiden salliminen nyt toisi homojen hyväksymistä askeleen eteenpäin, mutta mielestäni aika sille on kypsempi todennäköisesti muutaman vuoden kuluttua.

    Koulukiusaaminen voi olla loppupeleissä aika marginaalitekijä, mutta se ei muuta kantaani tässä aiheessa. Myönnän kyllä, että vierastan hiukan ajatusta homovanhemmista, mutta yritän omat ennakkoluulot siirtää syrjään ja ajatella lapsen etua.

    Tuossa olen samaa mieltä kanssasi, että homot voi kyllä mennä naimisiin jos haluaa, mutta kirkon ei todellakaan ole pakko niitä vihkiä. Nythän mielipiteet aiheesta on aika hajallaan kirkon sisällä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi.

    Olen silti eri mieltä kanssasi. Kiusaaminen on kamalaa, minua on rääkätty koulussa systemaattisesti vuosia ilman mitään näkyvää syytä. En vieläkään tiedä miksi jouduin siihen helvettiin.

    Silti olen sitä mieltä, että kiusaamiselle löydetään syy jos se halutaan löytää. Uskon, että lähinnä kyse on lapsen persoonasta, kiltit ja hiljaiset joutuvat todennäköisesti helpommin silmätikuiksi, valitettavasti. Toki jos mitään muuta syytä ei löydetä niin homovanhemmat on helppo kohde, mutta eikö sitä ole perheväkivallasta johtuvat mustelmat? Kännissä koulunpihalle metelöimään tuleva äiti? Säkki päällä sekaisin kulkeva mielenterveysongelmista kärsivä isä? Entäs jos lapsi joutuu lastenkotiin, sekin on helppo syy joutua silmätikuksi ja kiusatuksi. Ellei sitten lapsesta itsestään tule pahaa oloaan johonkin muuhun purkava kiusaaja.

    Nuissa tilanteissa katson, että lapsen edun mukaista on ennemmin olla turvallisessa rakastavassa ja huolehtivassa homoperheessä kun kotona jossa koulun lisäksi helvettiä saattaa olla se perhe-elämäkin ja lapsi joutuu pahimmillaan solvatuksi, hakatuksi ja sen lisäksi vielä pahimmassa tapauksessa huolehtimaan itsestään ja perheestäänkin.

    Missään tapauksessa kenenkään ei tietenkään pitäisi joutua kiusatuksi mistään syystä ja siinä koululaitoksellamme on vielä ihan liikaa tekemistä ja osittain asiat on hoidettu ruokottoman huonosti.

    VastaaPoista

Anna tulla vaan, kuulen mielelläni jos jollakulla muullakin on jotain sanottavaa.