lauantai 2. lokakuuta 2010

Loukkaantuminen on taitolaji

Luin uusimman Hyvän Terveyden. (13/10) ja en päässyt kun lukija-palstalle kun korvistani nousi höyryä.

Tämä juttu lähtee liikkeelle edellisestä lehdestä jossa joku kirjoitti ihan asiallisesti, että eivät vain lihavat saa kuulla ulkonäöstään ikäviä kommentteja vaan vielä enemmän tuntuvat vapaata riistaa olevan laihat ja hoikat joille on kirjoittajan mukaan ihan sama sanoa, että näyttää laihana kamalalta. No minä olen sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi joutua kuulemaan mitään ikävää omasta ulkonäöstään. Kyllä, kirjoitan kärkevästi siitä mitä mieltä olen ylipainosta, mutta minä en koskaan ole mennyt kertomaan mielipidettäni kenellekään yksittäiselle henkilölle päin naamaa. Ei ole minun asiani.

No, uusimmassa lehdessä joku oli sitten mennyt astetta pidemmälle. Kirjoittaja kertoi loukkaantuvansa jos joku mainitsee hänelle, että hänet tunnistaa kävelystä. Hän kirjoittaa, että kun on keinonivelet polvissa niin se näkyy kävelyssäkin. Myönnän, etten oikeasti tiedä tilannetta tai millä äänensävyllä tai miten asia on ilmaistu, mikä tietenkin vaikutta asiaan, mutta oikeasti. Kyllä minä saatan joskus kaverille sanoa, että "Hei, ajattelin tulla moikkaamaan kun huomasin hiuksesi ja tunnistin sinut siitä." Tai jos on sovittu kaverin kanssa, että nähdään jossain keskustassa esimerkiksi ja odottelen ja näen hänen tulevan, niin saatan ihan tervehdyksenomaisesti sanoa, että "tunnistinkin sinut jo kävelystä".  Enkä ole tähän mennessä tiennyt käyttäytyväni mitenkään epäkohteliaasti. Tietääkö tuon kirjoittajan tunnistaneet, että hänellä on keinonivelet? No sitä ei lyhyestä pätkästä selvinnyt, mutta sitäkin voisi ehkä miettiä. Lisäksi kun kirjoittaja lopettaa kirjoituksensa tyyliin:
"Lisäksi joskus on tullut huomautuksia koostani. Olen 165cm pitkä ja nyt yli 80-vuotiaana olen jonkun sentin lyhentynyt.

Näin huomautuksilla pilkataan kehitysvammaisia, vähempiosaisia, toisella murteella puhuvia, kaupunkilaiset maalaisia, vähemmän kouluja käyneitä, toisen maakunnan ihmisiä... Tämä kai on rasismia."

Oi, jos kaikki olisimme samannäköisiä, samanpituisia, samanpainoisia, samanikäisiä, samaa murretta puhuvia ja samat koulut käyneitä niin rasismia ei olisi? Tai ainakin jos kukaan ei mainitsisi ikinä sitä, että ollaankin erilaisia niin sitten olisi hyvä? Jestas, oikeasti. Jos jaksaa loukkaantua siitä, että joku huomauttaa esimerkiksi siitä, että on lyhyt tai pitkä niin kannattaisi ehkä ensin katsoa peiliin ja miettiä miksi se asia on itselle niin herkkä? Onko ongelma itsetunnossa? Minä olen lyhyt. Jos olisin vielä vähän lyhyempi minut olisi pistetty hormoonikorvaushoitoon koska olisin virallisesti lyhytkasvuinen. Ei se minua haittaa. Olen mitä olen. Piste.

Miksei ihmisiä saisi tunnistaa siitä, että joku pitää vihreistä suurista hatuista? Onko se paha asia jos siitä huomauttaa? Miksei siitä, että toisen murre kuulostaa hauskalta tai mielenkiintoiselta saisi mainita? Pitäisikö oikeasti kaikkien kulkea laput silmillä ja olla sanomatta kenellekään mitään ulkonäöstä koska joku saattaa loukkaantua? No tietenkin järki päässä tässäkin asiassa, ei ketään tarvitse mennä sanomaan mitään törkeää ja selkeästi loukkaavaa, mutta en minä jaksa loukkaantua siitä, että joku sanoo minulla olevan sama talvitakki kun viimevuonna. Mitä siitä? Se on toimiva tapaus, ihan hyväkuntoinen, lämmin, sopiva joten mitä vikaa siinä on? 

Miksi nykyään on "oikeutettua" loukkaantua joka ainoasta asiasta? Miksi ihmisten pitäisi olla ajatustenlukijoita? Eikä jatkuvasti loukkaantuneena oleminen ole aika raskasta? Toiset ihmiset nyt vaan on töksäyttelevämpiä ja jokainen laukoo joskus jotain sellaista mitä ei suoranaisesti tarkoita ja joka loukkaa toista. Itse olen vieläkin pahoillani kun tulin töksäyttäneeksi eräälle ihmiselle kuinka hiukseni on parempikuntoiset kun hänen, vaikka tajusin sillä sekunnilla kuinka ikävästi sanoin.

Joskus on vaan oikeasti helpompi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Joskus taas kannattaa miettiä miksi loukkaantuu kun joku sanoo jotain. Tarkoitus kun ei välttämättä ole oikeasti loukata. En missään tapauksessa kannata tylyjä tölväisyjä ja kannustan miettimään etukäteen niitä sanomisia ja tekemisiä, mutta ei kaikkia sanojaan vaan voi varoa. Valitettavasti. Lisäksi ihmisille kannattaa mainita jos joku asia loukkaa ja mieluusti vielä syykin siihen, helpottaa kummasti kun vastapuolikin tietää loukkaavansa, yleisesti uskon vielä ihmisten yleiseen ajattelevaisuuteen.

Sitten vaan täytyy tunnustaa, että on niitä ihmisiä jotka loukkaavat tahallaan.Ja niitä ihmisiä jotka loukkaantuvat tahallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna tulla vaan, kuulen mielelläni jos jollakulla muullakin on jotain sanottavaa.