Täällä taas!

Heips.

Pitkään aikaan minua ei vituttanut oikein mikään, tai jos vituttikin niin se ei ollut sellaista, mitä olisi voinut kirjalliseen asuun kunnolla muokata.

No, olen täällä taas.

Päästessäni työpaikanvaihdoksen ansiosta eroon yhdestä vitutuksenaiheesta, eli asiakkaista, sain nykyisen työni mukana toisen aiheen... Kämppikset!

Asun hyvin pitkän tauon jälkeen kimppakämpässä.
Ihmiset ovat erilaisia, sen huomaa liian hyvin tällaisissa tilanteissa kun toisten kanssa joutuu olemaan saman katon alla melkein 24/7.

Aika kultaa muistot.
Tai näin olen tässä viimeisen kuukauden aikana todennut.
Ajattelin ihan tosissani, että minunkaltaiseni erakko voisi oikeasti asua kimppakämpässä hajoamatta siihen ihan täysin. No, tämä luulo on hyvää vauhtia osoittautumassa vääräksi.

Muistan kun muutin omilleni. Olin lukiossa ja tuli tarve täysi-ikäistymisen myötä päästä omilleen. Valitsin ensimmäiseksi asumismuodokseni soluasumisen. Se oli halpaa ja koska olin asuttanut itsekseni "omaa huonetta" jo edelliset 18 vuotta kuvittelin, että se olisi luonteva ja kätevä asumismuoto.

Sain aikanaan kämpän solusta toisen tytön kanssa. Mennessäni sinne ensimmäistä kertaa avasin oven ja aloin hamuilla valokatkaisijaa oven seinustalta. Käteeni osui jotain... Valokatkaisimen löytymisen jälkeen pääsin tarkastelemaan möhnää tarkemmin, totesin sen olevan voita. Ainakin toivon niin... Mielenrauhani vuoksi toivon, että se oli sitä. Aloin tietenkin etsiskellä vesipistettä jossa pestä käteni... Olin kompastua yhteen niistä useasta roskapussista jotka levittivät lempeää tuoksuaan eteiseen. Astahdin sen pari metriä mikä keittokomeroon oli ja huomasin, että käteni tuskin mahtuu hanan ja tiskivuoren väliin. Muistan elävästi myös miltä tiskipöytään liimautuneet ja kuivuneet kurkkusiivut näyttivät. (Myöhemmin siivoustyötä tehdessäni sain myös kokea miten ihana sellaisia on raapia irti...) Vessassa minua vastaan tuli ehkä poikamieskämppiä lukuunottamatta saastaisin WC johon olen koskaan törmännyt. Tässä vaiheessa oman huoneeni siisteys ei enää juuri minua kiinnostanut, kävin vilkaisemassa tuota 9 neliön koppia josta oli tulossa minun omaa aluettani ja elämäni keskus ja turvapaikka jatkossa. Heti kotiinpäästyäni täytin yksiöhakemuksen. Valehtelematta ennen kun olin riisunut kenkiä jalastani.

Tuossa tarinassa onnellinen loppu oli se, että kyseinen sottapytty muutti pois kuukauden kuluttua, sinä aikana kämpilläni ei ollut kun patja, asuin kotona vielä kuukauden kauemmin. Seuraava kämppis oli sellainen hiljainen, hajuton ja mauton hiiri jota en kovin montaa kertaa nähnyt edes muistaakseni, sain yksiön puolen vuoden soluasumisen jälkeen.


Kuvani kimppakämppäämisestä ei siis ollut alunperinkään kovin ruusuinen, mutta ajattelin, että kun edellinen kerta oli niin kammottava on tämän kokemuksen oltava parempi. Kaikkihan me ollaan sentään nyt aikuisia ihmisiä! Oi kuinka väärässä olinkaan...

Aikataulutuksen mahdottomuudesta

Tämä päivä ei ole mennyt oikein putkeen.
Ensin tein jotain mitä vihaan ylipäätään hyvin paljon, eli vaihdoin verhot. Siihen meni sen verran aikaa, että pelkäsin myöstyväni salitreffeiltäni. No, tämä pelko osoittautui aiheettomaksi.

Olin kuitenkin kaukaa viisas; koska salitreffikumppanistani ei ollut koko aamupäivän aikana kuulunut yhtään mitään otin puhelimen mukaan, mitä tapahtuu äärimmäisen harvoin.  (Osittain koska tiedän salikaverini olevan krooninen myöhästelijä ja minä hyvissäajoinolija, joten tiesin ehtiväni selata päivän lööpit puhelimella ennen kun henkilö ehtii paikalle.) 


Siinä aulassa hetken istuttuani sain viestin, jossa salikaverini kertoi, että oli tullut vieras eikä hän ollut päässyt ilmoittamaan, ettei ehdi sovittuun. Tässä vaiheessa minulla meinasi levitä pää. Kuka on sellainen vieras, jolle ei voi sanoa, että on sopinut muuta ja lähettää yhden tekstiviestin, ettei toinen joudu odottamaan sovittua turhaan? Olisihan sekin vituttanut, että toinen tekee täydet oharit, mutta vielä enempi vituttaa se, ettei se edes viitsi ilmoittaa siitä! Olisinhan minä nyt hetken jälkeen ymmärtänyt täysin, että kun on kuuma miesvieras niin on kuuma miesvieras ja siinä sitten siirretään salikäyntiä kun on muuta tekemistä mielessä. Sitä minun on vaikeampi tajuta, ettei voinut sen aikaa pitää mieltä kasassa, etten olisi joutunut odottamaan turhaan.  


No, tein treenini yksin, ei siinä mitään. Paitsi, että joku hiton älykääpiö oli kääntänyt kyykkytelineen väärinpäin! Miksi hitossa, en todellakaan tajua, mutta ehkei minu tarvitsekaan. 


Lisäksi tajusin siinä ison peilin edessä kyykkäillessäni, että housuissani on joku halvatun rasvatahra... 


ps. No, rauta nousi mallikkaasti enkä oikeastaan jaksa edes olla enää vihainen, liikunnan aiheuttama endorfiinipöhnä tuhoaa moiset tunteet melko tehokkaasti.

Joukkoliikenne korpeen!

Tänään taas tyli yksi näitä hienoja uutisia vastaan. Ideasta oikein huokuu se, ettei ehdottaja ole oikeasti ajatellut taas yhtään nokkaansa pidemmälle. Tahdotaan siis ilmastonmuutoksen varjolla poistaa työmatkaliikenteen verovähennykset ja kehittää sen sijaan joukkoliikennettä. Idea on kaunis, kun ajatellaan suuria kaupunkeja.

Tahtoisin nähdä sen kuinka paljon se joukkoliikenne säästäisi päästöissä josain pienemmässä kaupungissa tai vielä parempi jossain haja-asutusalueella. Tässä ei olla ollenkaan ajateltu sitä, että kaikki eivät tee töitä 8-16 ma-pe. Tässä maassa on hyvin paljon ihmisiä jotka tekevät vuorotöitä ja voin vain kuvitella sen bussin ajamassa jossain pimeässä metsässä pikkukaupunkia ympäri ympäri vuorokauden kyydissään pari hassua ihmistä jos niitäkään.

Joukkoliikenne on kannatettava ajatus ja oikeasti hyvin toteutettuna helpottaa monen arkea. Ongelmana vain on se, ettei se toimi kaikkialla. Suomessa ei kuitenkaan ihan vielä olla saatu kaikkia ihmisiä ahdetuksi kaupunkeihin ja pienemmissä kaupungeissa ei välttämättä edes ole joukkoliikennettä. Eikä se siellä välttämättä toimisikaan koska kulkijoita ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Nykyään autoilemisesta on tehty muutenkin ihan kammottavan kallista ja siitä kärsivät juuri ne ihmiset joiden on käytännönsyistä pakko sitä autoa käyttää kun palvelut on viety kauas.

Joskus kannattaa ihan oikeasti vähän miettiä sitä omaa napaa kauemmaskin ennen kun alkaa selittää sen joukkoliikenteen ylivertaisuutta. Tämä asia on ärsyttänyt minua monesti ennenkin. Se, että minä voin kulkea bussilla päivätöihin ei tarkoita, että voisin kulkea töihin myös jos minulla olisi vuorotyö saati että kaikilla olisi mahdollisuutta kulkea siihen päivätyöhönsäkään sillä bussilla. Kaikki eivät asu metron, ratikan ja vilkkaan bussiliikenteen keskiössä.

Salipelleilyä

Käyn kuntosalilla taas vaihteeksi aktiivisemmin. Viime keväänä se saamarin tuoliaksidentti kun katkaisi aika hyvin urheiluharrastukset ja sitten kesäkin meni vähän laiskemmissa merkeissä. Käyn tuolla läheisellä "äijäsalilla" eli siellä ei paljon naisia näy, lähinnä opiskelijanuorukaisia. Ei sillä, en valita...

Paitsi, että valitan. Joskus kun tuntuu, ettei niitten hiton äijien mielessä käy, että jos kysyn, että koska penkkipaika on vapaa niin minä saatan kysyä sitä siksi, että tahdon siihen itse. En siksi, että kun olen odottanut en jonkun lihaskimpun tekemät kaksi sarjaa niin joku muu voi mennä siihen. Mutisin hiukan, mutta koska mutinoitani ei kukaan kuullut tein sitten itelleni penkkipaikan muualle.

Tähän sitten myönnettäköön, että pääasiassa tuolla on oikeasti ihan tosi mukavaa porukkaa, moni ehottaa ihan ystävällisesti, että voivat nostaa ne saamarinmoiset pinonsa painokiekkoja siitä härvelistä veks, että pääsen tekemään omilla pienillä painoillani omiani. Yleensä minulla ei ole niin kiire, etten voisi odotella tai tehä jotain muuta välissä. 

Toinen asia mikä minua on nyt viimeaikoina ärsyttänyt salilla ja se kyllä johtuu ihan täysin itsestäni on se, että en osaa valita oikeita kamppeita sinne. Muistan yleensä hyvien alusvaatteiden merkityksen vasta siinä vaiheessa kun ne päälläolevat on rullautuneet persvakoon tai hiertävät muuten ikävästi. 

Ja sitten välillä ihan suoraansanottuna huvittaa kun näkee niitä salikarjuja, jotka tekee jotain pikkuliikettä ihan päin persettä ja tekniikasta ole tietoakaan niin painavilla painoilla, että juuri ja juuri jaksavat. Onhan se toki miehistä ottaa sieltä panotelineestä se painavin käsipaino, mutta sitä en käsitä mikä idea niitä vattalihaksia on treenata hauiskääntöjä muistuttavalla tekniikalla... Jos vaan ottaisi sen vähän pienemmän painon ja tekisi kunnolla niin ei a) näyttäisi niin nololta muitten silmissä ja b) saattaisi jopa kehittää sitä lihasta mitä on tarkoitus sillä liikkeellä harjoittaa. Voi toki olla, että olen vain tyhmä nainen ja en vain tajua sitä niiden treenimetodin hienoutta, hyvin mahdollista.  Eikä tuo nyt suoranaisesti minua häiritte, minä olen aika tosi kaukana siitä päästä sitä painotelinettä missä näiden herrojen käyttämät painot on. Joskus vaan huvittaa.

Epilepsialiitto kiittää

Kun pyöräilee pimeällä on hyvä pitää valoa pyörässä. Ei siksi, että näkisi itse (se on plussaa toki) vaan siksi, että itse pyöräilijä nähdään. Pyörän valoissa on kuitenkin pari ihan tuhottoman toivottoman kettumaista puolta:


1. Lamput jotka on suunnattu juuri kävelijän silmien tasolle. Ei hitto, ne lamput ei ole (onneksi yleensä ainakaan) mitään helkkarin valonheittimiä, joten se näkyvyys ei juuri lisäänny siitä, että koittaa häikäistä vastaantulijat vaan paras paikka sille valolle on vähän alaviistoon siihen etupyörän eteen suunnilleen.

2. Discovaloina toimivat vilkuttimet. Ei hyvää päivää, minä en ole epileptikko, mutta minäkin meinaan saada jonkun kohtauksen niistä vilkkuvaloista (joita ei saisi käsittääkseni lain mukaan edes käyttää), joten voin vain kuvitella miltä ne jostain epileptikosta tai muuten herkemmästä ihmisestä tuntuu.

Kun kerran valoista aloitettiin niin jatketaanpa sitten vähän vielä. Minulla ei suoranaisesti ole kamalia antipatioita jouluvaloja kohtaan, jos niiden kanssa on käytetty edes alustavaa harkintaa ja jotain muutakin kun perssilmää. En silti tajua kamalia jenkkityylisiä hirviyksiä, jossa joku puuparka tai vastaava on haudattu valomeren alle, mieluusti vielä vilkkuvan ja mahdollisimman monivärisen. Ja vaikka saatan naurahtaa ohikulkiessani hauskalle kyrvänmuotoiselle jouluvalosommitelmalle en ehkä silti jaksaisi katsella sellaista naapuritaloni ikkunassa kovin kauaa.

Kiittämättömyydestä

Huomasin tässä eräs päivä kiroavani sitä, että kun  mandariineista on kerran jalostettu lajikkeita joissa ei ole siemeniä niin miksi ihmeessä niistä ei samalla ole jalostettu pois sitä ärsyttävää valkoista möhnää, jota saa raapia kynsiensäaluset täyteen, että hedelmästä tulee syömäkelpoinen?

Tämä ihmisen mielessä joka ei vielä 5 vuotta sitten voinut kuvitellakaan voivansa syödä koko hedelmää. Ihmisen "suusta", jolle mandariinikuoret roskakorissa tietyssä päässä koulua saattoi tarkoittaa koulupäivän keskeytymistä ja kotiinlähtöä jokunen vuosi sitten.

Joskus sitä vain herää ja tajuaa, että on kiittämätön kakara.


Kirjoittelin jo viime vuonna siitä, kuika minusta joululaulut pitäisi ihan ehdottomasti kieltää ennen joulukuun alkua, olen edelleen samaa mieltä. Lisäksi nyt kun niitä joululauluja on soveliasta soittaa niin kieltäisin edelleen mieluusti ne viimisenpäälle ärsyttävät renkutukset, jossa joku mukasuloinen pikkupentu joka ei todellakaan vielä osaa hallita ääntään laulaa kuinka hassua oli kun "joulupukki suukon sai" tajuamatta pätkääkään mitä laulaa.

Ja mainitsenpa nyt sitten vielä, että ne jotka jalosteli niitä mandariineja voisi palata sorvinsa ääneen, äsken syömässäni yksilössä niitä oli ihan liikaa... Mutta nuo täysikasvuiset siemenet vielä menee, kaikkein ärsyttävimpiä on ne minisiemenet joita on hitosti ja jotka on teräviä kun tappajasepeli pyöräteillä...

Hyvää joulunodotusta. Palailen varmaan jatkossa taas linjoille useammin kun tämä ällöttävä alkuhuuma ja vaaleanpunainen höttö jossa olen elänyt viimeiset puoli vuotta on uhkaavasti haihtumaan päin ja maailmalle ja sen vittumaisuuksille riittää taas huomiointikykyä.

Ihmissuhteista mistäs muustakaan...

Kyllä, pitkään oli yllättävän hauskaa.
Kyllä uutiset on viimeaikoina olleet sellaisia, ettei niistä ole oikein osannut edes sanoa mitään. En ole osannut päättää pitäisikö minun olla huvittunut, järkyttynyt, epätoivoinen vai välinpitämätön.

Mutta niin, tänään taas pitkästä aikaa vituttaa oikein kunnolla. Vaihteeksi taas kun on useamman ihmisen kanssa tekemisissä yhtä aikaa sattuu sellaisiakin hetkiä, että useampi ihminen onnistuu samaan aikaan olemaan idiootti ja asiat jotka ei yksistään saisi oikeastaan mitään aikaan kumuloituu niin, että menettää hermonsa.

Minun oli tarkoitus käydä eräässä yleisötapahtumassa parin kaverin kanssa jotka olivat myös menossa sinne. Kun itse lähettelin pariinkin otteeseen viestejä jossa ensin ilmoitin saapuneeni paikalle ja sen jälkeen lähteväni sieltä, vastauksia ei kuulunut. Pari tuntia sen jälkeen kun olin kotiutunut tuli kuitenkin viesti, että olin koko ajan ollut ihmisten mielissä, mutta siitä huolimatta kuitenkin he unohtivat minulle soittaa tai vastata. No ei siinä mitään, mutta arvostaisin enemmän sitä, että ihmiset sanoisivat ihan suoraan, ettei kiinnosta. Siitä minä en loukkaannu, jos olen kysynyt voinko lähteä mukaan, ymmärrän vastauksen, että nyt tällä kertaa ei sovi. Menen kyllä yksinkin. Sitä sen sijaan en ymmärrä, että ensin minun pitää rukata omia aikataulujani muiden mukaan, sellaisten ihmisten mukaan joilla ei vissiin alun perinkään ollut mitään halua oikeasti itse noudattaa osaansa sopimuksesta. Olisi ollut vaan niin älyttömän paljon helpompaa jos kenenkään ei olisi tarvinnut joustaa mihinkään suuntaan.

Toinen asia sitten mikä lopulta oikeasti sai minut miltei räjähtämään on tuon nykyisen munakkaan idiotismi. Jos oikeasti sanoo lukevansa tenttiin niin minä kilttinä tyttöystävänä annan herran kiltisti lukea tenttiin, pistin viestiä kyllä, että olen kotona kun Hra Munakas aamulla kyseli koska olen kotona. Ajattelin, että joskos herra tahtoo minut ruokkia eilisen rääppeillä. Siinä pari tuntia odoteltuani sain viestin, että Hra Munakas on jossain perseessä moottoripyörineen jollain hiton grillillä mättämässä naamaansa makkaraperunoita. Ei siinä sinällään mitään, mutta olisi se saamarin lahopää voinut kertoa ettei kiltisti istukaan kotonaan pänttäämässä akateemista sivistystä pollaansa vaan koittaa tapattaa ittiään tuolla märkien lehtien seassa sillä hiton peltikasalla. Eikä siinä mitään, minun kiukkuani ei luonnollisesti yhtään lievittänyt se, että nyt minun pitää käydä kauppassa hiton nälkäisenä kun olin jo mielessäni suunnitellut kuinka vain hypin valmiin lämpimän ruuan ääreen. Vääryys.

Hyvää syksyä!

Syksy on taas täällä ja niin näyttävät taas olevan myös idioottien älyvapaat lauselmat. Tämä juttu oli taas vaihteeksi sellainen, että piti pitkästä aikaa kirjoittaa pari sanaa tännekin.

Opiskelijoillehan luvattiin sekä keppiä, että porkkanaa tässä taannoin. Kuten olettaa saattoi lopulta jäi jäljelle vaan lähinnä sitä keppiä ja porkkana osoittautui homeiseksi ruikulaksi; opintotuki luvattiin sitoa indeksiin... 2014. Jo silloin kävi mielessä, että tämä on hieno tapa luvata jotain mitä ei ole aikomustakaan toteuttaa.

Nyt sitten Työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen meni ja teki virheen ja hätiköiden kommentoi asiaa jo tässä vaiheessa. Hänen mielestään siis opintotuen korotukseen ei ole varaa ja koska siihen ei ole varaa olisi helppo perua lupaukset jo nyt kun asiaa ei ole vielä oikeasti ajettu läpi. 

Mietin vain kuinka paljon niitä fiksumpia ihmisiä nyt harmittaa kun Erkki meni jo tässä vaiheessa sabotoimaan. Siellä kiristellään hampaita ja harmitellaan kuinka opiskelijat olisivat olleet tyytyväisiä saavutettuun etuun. Siis niihin pariin satunnaiseen roposeen lisää parin vuoden päästä mitä tuo indeksiin sitominen tarkoittaa. Kukaanhan ei ole puhunut siitä, että opintotukea oikeasti tarkastettaisiin ja siihen oikeasti tehtäisiin ne tarvittavat lisäykset, että sillä eläisi. Nyt pari vuotta vielä kun odotetaan niin opintotuki huononee koko ajan kun ruuan hinta nousee ja rahan arvo laskee. Siihen kun sitten tehdään se indeksiin sitominen niin ole kuule Erkki ihan huoletta, kohta opiskelijat ovat automaationa myös sosiaalituen asiakkaita kun opintotuki ei sellaisenaan riitä elämiseen mitenkään päin. 

Lisäksi: opintotuestahan säästettiin jo. Se 10 miljoonaa pois huonoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevilta nyhdettiin jo pois opintotukiuudistuksen avulla, kuinkas paljon kansliapäälliköiden palkasta kiristettiinkään? Tahtoisin nähdä Erkki Virtasen elävän vaikka pari kuukautta opintotuella ja kertovan sen jälkeen kuinka opintotuen indeksiin sitomisesta pitäisi luopua kun siihen ei ole varaa. 


Minua mietityttää ihan tosissaan mitä tämä yhteiskunta oikein ajaa takaa opiskelijoiden tylyttämisellä. Tahdotaanko Suomesta maa jossa (vanhempien) varallisuus eikä lahjakkuus on se joka määrää minkä verran ihmisillä on varaa opiskella. Eikö olisi sen sijaan kaikkien etu jos opiskelupaikkojen tarpeesta tehtäisiin tutkimus jossa oikeasti katsottaisiin miltä aloilta tarvitaan osaajia ja aloituspaikat mitotettaisiin tämän mukaan? Silloin kortistoon joutuisi vähemmän porukkaa ja olisi varaa sitoa se opintotukikin indeksiin... Ehkä.

Ihmisille joilla ei ole harmaintakaan käsitystä siitä miten allergiat oikeasti toimivat

Minulla on jokunen inha maailmaa vaikeuttava allergia. Ne oikesti jossain määrin rajoittavat elämääni ja muutenkin tekevät siitä hankalahkoa. Eräs näistä on eläinallergiat.

Monesti ihmiset luulevat, että allergiat ovat ja pysyvät, kun allergia on se on ja pysyy samanlaisena hamaan tulevaan. Valitettavasti näin ei ole ainakaan minun kohdallani. Allergiaoireet vaihtelevat, toisena päivänä pystyt syömään omenan, toisena päivänä se meinaa tappaa sinut. Yhtenä päivänä voit lääkkeiden voimalla tavata ystävääsi jolla on koira parin tunnin ajan, toisena vartti alkaa olla liikaa. Allergiat myös seilaavat pidemmällä aikavälillä, välillä on helpompia kausia välillä vaikeampia.

Eläinallergioissa joku rotu tekee oireita heti ja pahemmin, toiset hitaammin ja lievempinä, jopa eri yksilöiden välillä on eroja. Lisäksi allergia vaatii aina herkistymisen, jokin eläin josta et ensimmäisellä kerralla saa mitään oireita saattaa olla sinulle kuolemaksi jonkin ajan kuluttua.Yleinen trendi kuitenkin on se, että allergia pahenee kun aikaa kuluu, mitä enemmän yhden eläimen kanssa on tekemisissä sitä pahemmat oireet ovat aina seuraavalla kerralla. Olen huomannut, että oireet "nollautuvat" hetkeksi jos kyseiselle yksilölle ei altistu ollenkaan hetkeen ja nyt puhutaan vuosista. 

Eläinpöly on siitä hankalaa tavaraa, että se on samanlaista kun ihmispölykin, näkymätöntä. Jokaisen miedän ympärillä on näkymätön pilvi kuollutta ihosolukkoa, sitä on joka paikassa. Suurin osa näkyvästä pölystä on kuollutta ihmistä. Sama eläinpölyn kanssa, sitä vaikka kuinka siivoaa sitä ei saa pois kokonaan millään. Hyvin allergiselle ihmiselle, etenkin sellaiselle joka on herkistynyt sille tietylle eläimelle jo hyvin pieni määrä tätä pölyä riittää oireiden syntymiseen. Imurointi, pölyjen pyyhkiminen, pyykkääminen eivät auta. Se ettei eläin pääse kaikkiin huoneisiin voi jonkin verran helpottaa, mutta ei estä pölyä kulkeutumasta siihenkin huoneeseen.

Tästä mainio esimerkki on ystäväni joka hankki kissan.
Alkuun minulla ei ollut suuriakaan ongelmia vierailla tuon ystäväni luona, nykyään en voi olla edes tuon ihmisen lähellä koska jo hänen vaatteidensa eläinpölyn määrä saa allergiaoireet valloilleen. (Senkin jälkeen kun hän on ollut viikon pois kotoaan ja pessyt vaatteitaan välillä.) Lisäksi ystäväni kissoista toinen selkeästi allergisoi minua enemmän kun toinen, jostain syystä naaraskissaa kestän paremmin. Niin, allergiatestien mukaan en muuten edes ole allerginen kissoille.

Tästä syystä minulle on aina jonkinlainen henkilökohtainen tragedia kun läheiseni hankkivat lemmikkejä, se tarkoittaa  melko automaattisesti, että yhteydenpito ja yhdessäolo nuiden ihmisten kanssa vähenee huomattavasti. 

Ajokoululaki

Minua ei ole kamalasti veetuttanut viimeaikoina. Eikä kyllä ole ollut juuri aikaakaan sellaiseen. Eläminen vie aikaa tietokoneelta istumiselta ja pihallakin on ollut melko hyvät kelit.

Pari pientä sattumusta tien päältä voisin kuitenkin kertoa...

Eilen kun tulin töistä kotiin ajeli edessäni joku Hiace joka seilasi melko hienosti edestakaisin, meinasi pelottaa jo, että milloin se ajaa ojaan. Ei tarvinnut pelätä kauan, onni mukana siinä, että onnistui törttöämään sopivalle puolelle tietä ja ajoi korokekiveyksen yli keskinurtsille. Kyllä se vissin hiukan sitä törppöä herätti kun se 10 senttiä korkea katukiveys nakkasi sitä autoa vähän ilmaan ja pölypilvi lehahti ruusupuskista.

Toinen loistelias esimerkki siitä miten käy kun ympäröivää maailmaa ei vaan huomioida sattui tänään aamusta kun lähdin töihin. Huomasin kyllä, että siinä bussipyäskin päädyssä oli farmariauto, mutta kun se siinä oli ilman valoja ja vielä pysäkillä niin mietin, että tokihan se siinä pysyykin... Niin pysyikin, kunnes ilman vilkkuja lähti koukkaaamaan siihen tielle just eteeni. Painoin jarrut pohjaan ja niin tämäkin huippukuski. Sitten tämä arjen rallisankari pysähtyi auto puoliksi tiellä ja puoliksi siellä bussipysäkillä ja  huitoo, että menen ohi! No, kun ei se eukko saanut sitä autoaan siitä liikkumaan niin koukkasin ohi, mutta taisi päästä pari kaunista sanaa ilmoille siitä kenelle pitäisi myöntää ajokortti ja kenelle ei...

Lisää lomaa...

Hyvää ja iloista maanantaita.

Se alkoi loistavasti. Soitin hyvillä mielin pomolle, että koskas minä aloitankaan työt kun oli sovittu. Ylihuomenna oli tarkoitus aloittaa. Pomo vastasi, ettei ne sitten tarvitsekaan minua ja että ovatkin hoitaneet kesälomasijaisuuden muulla tavoin. Olisivathan ne toki voineet tästä hiukan aikaisemminkin ilmoittaa?

No, lisää lomaa.
Mikäs siinä.
Olisin minä opiskelijana keksinyt jotain tekemistä sille palkalle...
Esim. vuokran maksun.
Kyllä minua vaan silti vituttaa melkoisesti. 

Pyörittelen kielelläni sanoja "vitun kusipää" ja "saatanan mulkku", en ole vielä päättänyt kumpi on suosikkini vai pitäisikö keksiä vielä jotain nasevampaa... 

ps. Liiton lakimiehen mielestä ei kannata tapella sen kummemmin joten siinäpä se, työnantajalle ei tule mitään sanktioita työsopimusrikkomuksesta.

Metamutinaa ja pohdiskelua

Olen jonkin aikaa miettinyt tämän blogin kohtaloa.Tai en nyt kohtaloa, mutta luonnetta. En päivitä päivittäin, en välttämättä edes viikoittain. Pitäisikö?

Olen myös miettinyt, muovaisinko blogista enemmän päiväkirjamaisen, etten keskittyisikään vain ärsytyksenaiheisiin vai kirjoittelisinko myös muista mieltäni pohdituttavista aiheista. Työt toki alkavat taas heinäkuun alusta, että se voi taas kirvoittaa aiheita ihan ärsytykseenkin... Samoin olen ilmeisesti taas sotkenut itseni johonkin mitä kutsutaan parisuhteeksi, että naisten ja miesten välisistä eroista ja ihmisten erilaisuuksista saattaa siitäkin jatkossa tulla enempi pohdintaa.

En myöskään ole koskaan huomioinut erityisemmin lukijoitani, joita kuitenkin ilmeisesti jostain käsittämättömästä syystä tälläkin blogilla jokunen on. (Kiitos mielenkiinnosta.) Olen ilahtunut jokaisesta uudesta kommentista ja minusta on mukava kuulla myös muiden ajatuksia asioista joista kirjoitan ja miksei muustakin. 

Äänestämällä voit vaikuttaa...

Olen miettinyt monesti pitäisikö minun pidättäytyä poliittisista aiheista kokonaisuuksina. Politiikka kun on politiikkaa ja poliittiset mielipiteet mitä on. Toisaalta, koska olen kirjoitellut melko suoria mielipiteitä tähänkin asti voinen kommentoida myös vaalitulosta ja mielipiteitäni hallituspohjasta ja ministerijaoista. Koska nyt nimittäin ottaa päästä melko hienosti. 

Ministerisalkut siis jaettiin näin:


Kokoomus (6): Pääministeri, sosiaali- ja terveysministeri, elinkeinoministeri, hallinto-ja kuntaministeri, ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri ja maa- ja metsätalousministeri.
SDP (6) : Valtiovarainministeri, ulkoasiainministeri, peruspalveluministeri, opetusministeri, työministeri, asunto- ja viestintäministeri.
Vihreät (2): Ympäristöministeri ja kehitysyhteistyöministeri.
Vasemmistoliitto (2): Liikenneministeri ja kulttuuri/urheiluministeri
RKP (2): Oikeusministeri ja puolustusministeri
Kristillisdemokraatit (1): Sisäasiainministeri

Odotan innolla mitä kaikkea jännää Vihreät saavat aikaan ympäristöministeriössä. Olin kuulevinani uutisista, että kehitysyhteystyörahoja oltaisiin leikkaamassa, joten olen optimistinen siitä, että tuolla saralla eivät saa kovin pahoja aikaan.  

Ja mitä hallitus haluaa tehdä:

PORKKANAA

1. Hallitus alentaa yhteisöveroa yhdellä prosenttiyksiköllä, se on jatkossa 25 prosenttia.
 -tähän minulla ei ole kummempaa kommenttia, en näe muutosta pahana. 
2. Ansiotuloverotus ei kiristy vaalikaudella, sillä ansiotason nousu ja inflaation vaikutukset otetaan huomioon.
-Tämä on itseasia varmaan ainoita hyviä asioita tällä listalla, minusta rahat pitäisi kaivaa tässä vaiheessa ihan jostain muualta kun työssäkäyviltä, niiltä siis jotka edelleen ovat töissä. Leikkauskohteita varmasti löytyy... Olen maininnut muutamia aikaisemmin kirjoituksissani. 
3. Kaivosteollisuuden kasvua vauhditetaan sijoittamalla valtion rahaa kaivosrahastoille.
- Tämä on kanssa kohta johon suhtaudun pienellä toiveikkuudella. Tosin tässä minulla on oma lehmä ojassa, toivon joskus työskenteleväni alalla, joten siinä mielessä mielipiteeni ei ole täysin neutraali. 
4. Vuosina 2012 ja 2013 kuntien yhteisövero-osuus maksetaan viidellä prosenttiyksiköllä korotettuna.
- Tähän pitäisi oikeasti perehtyä paremmin jotta uskaltaisin sanoa mitään. 
5. Erityisesti nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyttä halutaan vähentää noin 140 miljoonan euron toimenpideohjelmalla, johon kuuluu muun muassa se, että alle 25-vuotiaille nuorille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille tarjotaan viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta esimerkiksi työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikka. 
-Vaikka suhtaudun jokseenkin skeptisesti valtion erilaisiin työllistämistoimiin niin olen hienoisesti myönteisellä kannalla tämän suhteen. Sanoisin silti, että ennemmin nuo rahat kannattaisi käyttää koulutuksen parantamiseen ja opintojen ohjaukseen ja muutenkin opetuksen kehittämiseen. Jos jotain jää yli niin sitten voitaisiin parantaa nuorten ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä. 
6. Työttömyysturvan peruspäivärahaan tulee noin 100 euron korotus ja toimeentulotuen perusosaa korotetaan kuudella prosentilla. 
-Sinällään hienoa, kunhan toimeentulotuki on sellainen, että se rohkaisee työntekoon eikä passivoi liikaa. 
7. Työmarkkinatukea nostetaan 100 eurolla kuukaudessa.
- Ei suurempaa kommentoitavaa.
8. Yksinhuoltajia tuetaan viidellä miljoonalla eurolla.
- Mihinköhän se toinen 5 miljoona pistetään mikä siitä opintotuen kiristämisestä säästyi? Ei vaan, ei minulla mitään yksinhuoltajia vastaan ole. :) 
9. Yleistä asumistukea vahvistetaan muun muassa tulorajoja korottamalla. Hyväksyttyjä enimmäisasumismenoja korotetaan 50 eurolla kuukaudessa.
- Hienoa, koskeeko tämä myös opiskelijoita? Ai ei vai? Sinällään hyvä, nykyisellä asumistuella ei juuri nykyisiä vuokria maksella. 
10. Opintotuki sidotaan indeksiin syyskuussa 2014.
- Onkohan tuo alempana oleva otsikko yhden rivin turhan alhaalla? [Liuta rumia sanoja.] Osoittasiko joku tästä sen porkkanan? Ensin pidetään opintotukea samalla tasolla seuraavatkin 4 vuotta kun samalla aikaa suunnilleen kaiken hinnat nousee ja sitten se sidotaan indeksiin (taitaa olla turha toive, että opintotukea tarkastettaisiin ennen sitä indeksiin sitomista) ja sitten aletaan lisätä se euro tai pari kuussa lisää opiskelijoille. Hienoa, aika mätä porkkana, etten sanoisi. No, pieni lohtu tässä on se, että toimeentulotuki nousee, toivottavasti mahdollisimman moni opiskelija tajuaa hakea sitä elantonsa turvaksi kun opintotuki ei riitä elämiseen...

KEPPIÄ

1.Uusille ydinvoimaloille ei anneta periaatelupia. Tämä tarkoittaa sitä, että Fortum ei voi saada lupaa uudelle ydinvoimalalle Loviisaan.
-Ei niin paha kun ehkä kuvittelette minun ajattelevan. Rakennetaan ensin ne jo luvat saaneet uudet, korjataan ja parannellaan vanhat kuntoon, kyllä niillä pärjätään seuraavay 4 vuotta, harkitaan sitten uudelleen. 
2. Asuntolainojen korkojen vähennysoikeutta ajetaan vaalikauden aikana asteittain alas. Vaalikauden jälkeen asuntolainan koroista 75 prosenttia on vähennyskelpoisia.
-Periaatteessa en ole tätä vastaan. Sitä vastaan tosin olen ihan määrättömän paljon, että asunnonomistajia alettaisiin verottaa oman asunnon tuottamasta "hyödystä" eikös ne sitäkin vähän aikaa sitten suunnitelleet. 
3. Pääomatulovero nousee 28 prosentista 30 prosenttiin, 50 000 euroa ylittävältä osalta 32 prosenttiin. Perintö- ja lahjaverotukseen lisätään uusi 16 prosentin porras yli 200 000 euron lahjoille ja perinnöille.
-Tässäkin olen hiukan ristiriitaisella mielellä. En siis kommentoi pääomaverotukseen mitään. Perintövero taas on mielestäni yksi epäoikeudenmukaisimmista veroista ikinä. Siitä perittävästä omaisuudesta on verot maksettu jo joten minusta on naurettavaa verottaa jo moneen kertaan verotettua.  
4. Kotitalousvähennyksen korvattava prosenttiosuus on jatkossa 45 prosenttia ja enimmäismäärä 2000 euroa.
- En pidä tätä pahana asiana. 
5. Liikenteen polttoaineiden verotasoa nostetaan kahdessa vaiheessa yhteensä 10 prosentilla eli 250 miljoonalla eurolla. Ajoneuvoverotusta kiristetään 70 miljoonalla eurolla käyttöä painottaen.
-Tämä on toinen niistä kohdista jotka oikeasti saivat minut kiehumaan. Tässä maassa on paljon ihmisiä joiden on PAKKO käyttää omaa autoa koska julkinen liikenne on huonoa, työajat sellaiset, ettei sitä voi käyttää tai koko julkista liikennettä ei yksinkertaisesti ole. Polttoaineen hinnasta verojen osuus on nyt jo täysin kestämätön. Minä en tajua miksi ihmisiä ja ihmisten liikkumista pitää koittaa estää ja vaikeuttaa kaikin mahdollisin keinoin. Lisäksi kun polttoaineen verotuksen nosto ei vaikuta ainoastaan siihen liikkumiseen julkisten hintojen nousuna tai suurempana bensalaskuna vaan se näkyy hinnoissa myös niille jotka eivät edes omista autoa kun suunnilleen kaiken hinnat nousevat. 
6. Alkoholin ja tupakan, makeisten ja jäätelön verotusta kiristetään.
-Tämä ei koske minua niin paljon, että jaksaisin siitä kiinnostua, sinänsä suhtaudun tähän ehkä jopa hiukan myönteisesti, vastavuoroisesti voitaisiin tosin laskea esim. vihannesten ja hedelmien verotusta. 
7. Puolustusvoimien säästöohjelmaan kuuluu muun muassa hallintorakenteen supistaminen ja mahdollisesti varusmiespalveluksen lyhentäminen.
- Tähän en oikeastaan osaa kommentoida mitään kun en ole perehtynyt puoltustusvoimien varainkäyttöön yhtään. En edes sen vertaa, että voisin sanoa mutuna mitään. 
8. Sukupuolineutraali avioliittolaki ei toteudu tällä hallituskaudella.
-Tässäkin on asia josta mielipiteeni on ristiriitainen ja olen tainnut kirjoittaakin tästä aiheesta homoiltakirjoitukseni yhteydessä. En näkisi hyväksymistä pahana asiana varsinaisesti, koska minusta lapsella on ensisijaisesti oikeus rakastaviin vanhempiin.
9. Nato-jäsenyyden hakemista ei valmistella.
-Tästä olen tavallaan hyvilläni, vaikka NATO-kantani ei olekaan ihan kiveen kirjoitettu. 
10. Sähköyhtiöiden päästökaupan vuoksi keräämiä voittoja aletaan verottaa niin kutsutulla Windfall-verolla, jonka arvioidaan tuovan valtiolle 170 miljoonaa euroa. 
-Olen lähtökohtaisesti koko päästökauppa-ajatusta vastaan, joten sinällään... 


Niin ja tästä oli viisaasti jätetty pois tämä kohta:

17. Pääministerin johdolla laaditaan kansalliskielistrategia, kaksikielisyyttä vahvistetaan.
- Mitäpä tähän sitten sanoisi... Tässä olisi mahdollisuus seurata jotain hyvääkin, mutta en ole kovin optimistinen tämän asian suhteen. Uskon sen sijaan, että tästä seuraa juuri sitä mitä pelkäänkin, eli tehdään kaikkia hienoja ja jänniä uusia kokeiluja ja perustetaan työryhmiä miettimään sitä miten nuoret joita ei niin pätkääkään nappaa sitä ruotsia lukea opiskelisivat sitä hymyissä suin. Mitään ei oikeasti tapahdu, mutta rahaa palaa. En nimittäin keksi miten ketään voisi motivoida opiskelemaan innolla jotain mikä katsotaan painolastiksi ja jonka osaamiseen ei voida antaa edes yhtä jollain tavalla järkevästi perusteltua syytä. 

Niin ja olihan siellä maininta siitäkin, että velkaantumista hidastetaan, se oli mielestäni ihan hyvä suunta. Toki aina parempi jos velkaantuminen saataisiin loppumaan kokonaan, mutta ei tuokaan nyt niin valtavan kamalan paha suunta ole. Jotain järkeä sielläkin. 

Mitäpä siis voimme todeta uudesta hallituksesta? Nauroin ääneen kun luin ministerijaot. Mietin, että olisiko voitu tehdä vielä enemmän vastoin sitä miten niin moni suomalainen äänesti. Odotan kauhunsekaisella jännityksellä sitä mitä tapahtuu neljän vuoden päästä, mitä tapahtuu seuraavissa vaaleissa ja mitä kaikkea tässä välissä ehtii tapahtua.

Lälläripyörä...

Joku teki eilen elämänsä virheen. Se joku olin ehkä minä. Se joku joutui vastaamaan hymyillen esitettyyn kysymykseen tahtoisinko käydä kaupassa... Siihen kutsuun liittyi pieni reunaehto; käytettävä kulkuväline on kaksipyöräinen, kohtuullisen tehokas japsi. Ja tämä joku typerys meni sanomaan "joo", eikä ajatellut hetkeäkään millaisia sivuvaikutuksia reilun satasen vaudissa prätkätakin selkämyksessä roikkumisella saattaisi olla. 

Eikä ne sivuvaikutukset muuten ole pienet.

• 20 kilometrin edestakaisesta kaupassakäynnistä saattaa yhtäkkiä tulla 120 kilometrinen kauppareissu (ellei se kaupassakäynti pääse unohtumaan kokonaan).
• Käsivarteni huutavat todennäköisesti huomenna hoosiannaa.
• Poskilihakseni ovat krampissa tyhmänä virnuilemisesta.
• Nahkatakkini on alkanut erehdyttävästi muistuttaa silmissäni prätkätakkia.
• Moottoripyörien järjettömät vakuutuslaskut, bensan jumalaton hinta, moottoripyörän epäkäytännöllisyys ja muut pienet seikat vaikuttavat suorastaan naurettavan mitättömiltä.
• Jokainen vastaantuleva moottoripyörä saa minut melkein itkemään: "Tuokin kaunokainen voisi olla minun koipieni välissä!"

En suosittele kenellekään, on se vaan niin mahtavaa puuhaa...

Mikä ero on pyöräilijällä ja rullaluistelijalla?

Niillä on aika hitosti eroa! Rullaluistelija on jalankulkija, rullaluistelija tekee töitä hiukan eritavalla kroppansa kanssa kun pyöräilijä ja rullaluistelijalle maaston esteet on suurempi ongelma kun pyöräilijälle.  Rullaluistelija (ainakaan minä) ei tee yhdeksänkymmen asteen käännöksiä kohtuullisen kovasta vauhdista ihan nuin vain.

Jos en muuta tänään oppinut niin sen, etten enää ikinä lähe liikenteeseen pyöräilijän kanssa jolla ei ole alkeellisintakaan käsitystä rullaluistelusta.

Suvi tuli lumi suli, eikös se nyt jo riittäisi?

Meinasin jo tänään kirjoittaa postauksen jossa pahoittelen, että viimeaikoina olen ollut enempi huvittunut kaikesta maailman pelleilystä kun puhtaan ärsyyntynyt ja asiat jotka ärsyttävät ovat sellaisia josta olen jo ennenkin sanonut oman osani.

No nyt  kuitenkin sitten tuli vastaan uutinen joka mielestäni vaatii ärsyyntymistä  ihan kirjallisessa muodossa. En ole ihan varma kannattaako kenenkään oikeasti kuunnella tuota lähinnä vaikerrukselta kuulostavaa ininää jonka Hesari on iloksemme laittanut sivulleen, jo ajatus on tarpeeksi. Tässä uudessa Suvilaulussa on siis syvällisenä sanomana maailman pelastaminen ja siinä lauletaan luonnonsuojelusta. Tässä minun on pakko uskoa Hesaria koska tuosta ininästä en kyllä ottanut juuri selvää ja kovin pitkään korvani ja pääni eivät sitä kestäneet.

Jos jostain vanhasta renkutuksesta halutaan eroon sen sisällön takia niin miksei sitä sitten suoraa poisteta, miksi pitää lähtä temppuilemaan ja muokkaamaan? Jos vanha ei kelpaa ja kuvittelee pystyvänsä parempaan niin eikö kannattaisi tehdä kokonaan uusi ja oma? Tuollainen vanhan tuunaaminen tuntuu lähinnä naurettavalta, etenkin jos se tehdään tekopyhästi. Jos halutaan tehdä uusi biisi luonnonsuojelusa ja maailmanpelastuksesta kun vanha "luoja suo"-tyylinen biisi ei kelpaa niin dumpatkaa suosiolla se vanha wanhoihin hywin aikoihin ja muistoihin. Nyt se on edelleen ihan tismalleen sama virsipohjainen renkutus, ei ne penskat ajattele mitä ne laulaa, joten satunnaisten sanojen muuttaminen on nähdäkseni melkoisen turhaa.  

Sinällään suhtaudun ihan myönteisesti siihen ajatukseen, että yhteiskuntaa ollaan viemässä tasa-arvoisempaan suuntaan, kunhan se toteutetaan järjellä. Suomalaiseen koulukulttuuriin Suvivirsi on kuulunut käsittääkseni hyvin kauan eikä sitä varmasti kovinkaan moni koululainen ajattele uskonnollisena lauluna, se on perinnekappale. Jos ei tahdo uskonnollista veisua hoilaa niin minusta siihen on jokaisella oikeus, mutta se ei mielestäni kuitenkaa ole riittävä syy poistaa perinteitä. Jos tahdotaan tehdä uusia perinteitä niin aina parempi.

Kiellot, rajoitukset ja terve järki

Tämän aamun "Ei kai nyt ole aprillipäivä"-uutinen on tässä.

Siis hetkinen... Nämä on taas löytämässä uuden tuotteen johon voidaan liimailla varoitustarroja? Hienoa hienoa, minkäköhän varoitustarratehtaan osakkeita tuolla istuvat ihmiset ovat juuri ostaneet ison pinon?

Täysin vakuuttavaa tietoa sähkömagneettisen säteilyn vaaroista ei ole, mutta eipä ole kovin monen muunkaan asian vaaroista. Varovaisuus on hyvä juttu, mutta senkin voi viedä liian pitkälle. Nykytiedon valossa kännyköistä ei ole vaaraa, jos pelkää liikaa voi käyttää handsfreetä mitä suosittelen kyllä jos se kännykkä tuntikaupalla päivittäin siinä korvalla on, alkaa hiostaa ja tuntua ikävältä.

Langattomia verkkoja on nykyään suunnilleen kaikkialla hotelleissa, ravintoloissa, kaupungeilla, elokuvateattereissa, kahvioissa, kodeissa. Miksi ne pitäisi kieltää kouluissa? Ja miksi ylipäätään asia koskee vain kouluja, eikä aikuisten terveydestä olla huolissaan ollenkaan? Miten nuo ihmiset voivat hyväksyä sen, että huimaavan suuri määrä ihmisiä tekee näytepäätetyötä?

Minä en usko sähkömagneettisen säteilyn olevan ihmiselle haitallista siinä määrin mitä sitä normielektroniikasta irtoaa, olisin enemmänkin huolissani palonestoaineista jos jostain pitää huolissaan olla. Samoin olen huolissani siitä pölymäärästä joka peruskoneeseen kodeissa (ja työpaikoilla?) kertyy kun niitä ei varmaan monikaan kovin usein puhdistele, se on ihan selkeä palovaaran aiheuttaja.

Niin ja minä en muuten usko sähköallergiaankaan. Uskon, että suurin osa niistä oireista johtuu siitä, että ihmiset könöttävät näytön edessä huonossa asennossa tuntikaupalla. Psykosomaattisia oireita ihmiset taas saavat monestakin asiasta. Olen kyllä valmis vaihtamaan mielipidettäni jos saan siihen aihetta, mutta sokkotestit jossa sähköallergiset oireilevat vain tietäessään allergianaiheuttaja olevan läsnä ei kovin vakuuta. Samoin sokkotestien tulokset ovat olleet melkoisen huonoja sähköallergikkojen näkökulmasta...

Tervehtimisestä

Sain tänään haukut asiakkaalta koska erehdyin tervehtimään häntä. En onnistunut ajoittamaan tervehdystäni sopivaan kohtaan. Asiakas oli kuulema liian kaukana eikä niin kaukaa saa tervehtiä. Sitten jos ajoittaisin sen tervehtimisen jollekin muulle kohdalle sitä suunnilleen kahta tai kolmea metriä jonka se asiakas siihen tiskiin saapuessaan taivaltaa saisin haukut siitä kuinka en tervehdi kun asiakas ehtii aloittaa valituksensa jo puolessa välissä matkaa.

Lisäksi on hyvin hyvin hyvin monta tapaa tervehtiä väärin. "Päivää" ei sovi koska on aamu, "Huomenta" ei sovi koska kello on jo niin paljon eikä enää ole mikään aamu ja pahimmillaan saa syytteet laiskottelusta. "Hei!" "Moi!" "Terve!" ja vastaavat ovat täysin poissa laskuista koska ovat joko rahvaanomaisia, teinimäisiä tai "eivät mitään oikeita tapoja tervehtiä" Pelkkä hymyily on äärimmäisen epäkohteliasta koska silloinhan ei tervehditä ollenkaan.

Lisäksi ihmisiä ei saa teititellä, koska "minä nyt niin vanha vielä ole!" mutta heitä ei saa missään nimessä myöskään olla teitittelemättä "Nuorisolla sitten ole minkäänlaisia käytöstapoja!"


Hyvää maanantaita vaan kaikille!

Mielipiteistä ja niiden ilmaisemisesta

Ottamatta taaskaan kantaa itse asiaan tahdon silti kirjoitta pari sanaa maahanmuutosta, tai lähinnä siitä käytävästä keskustelusta.

Tiedän parikin ihmistä jotka ilmoittivat vaalien alla polttavansa passinsa, luopuvansa kansalaisuudestaan ja päättävänsä, etteivät enää ikinä palaa Suomeen jos Persut voittavat vaalit. Persujen voiton jälkeen näiltä samoilta ihmisiltä tuli kamalaa itkua siitä kuinka rasistinen Suomi on ja kuinka kamala paikka ja voi kamala ja miten koko heidän tunemansa hyvinvointivaltio on pilalla kun idiootit, rasistit ja juntit ovat vallanneet niin kovasti tilaa.

Ihmisillä on oikeutensa mielipiteisiinsä, mutta minua suoraan sanottuna hiukkasen tai hiukkasen enempikin huvittaa se miten nämä "suvaitsevaiset" ihmiset (taitaa olla "maahanmuuttokriittisten" käyttämä termi) arvostelevat maamiehiään. He, jotka pääasiassa kuuluttavat juuri asiallista keskustelua, toisten kunnioittamista ja yleistä hyvää ja syyttävät "maahanmuuttokriitokkoja" solvaamisesta ja asioiden vääristelystä. Eivätkö nämä ihmiset tajua alentuvansa juuri siihen samaan mistä vastapuoltaan syyttävät? On okei haukkua erimieltä olevaa rasistiksi, mutta jos tämä erehtyy vastaamaan sanallakaan tai pyytämään perusteluja tämä on punaniskajuntti joka on niin tyhmä, ettei sille tartte mitään perustella kun ei se kuitenkaan ymmärtäisi?

Uskon, että osittain Perussuomalaisten nousuun ovat syynä juuri ihmiset jotka pitävät itseään kansaa parempana, sivistyneenpänä ja halveksivat "perusduunaria" kutsuen tätä punaniskaksi. Miten nämä ihmiset oikeasti voivat peräänkuuluttaa asiallista keskustelua jos heidän keskustelunavauksensa on asettua henkisesti jalustalle ja aloittaa keskustelu haukkumalla vastapuolen keskustelijaa imbesilliksi? Luulevatko nuo ihmiset oikeasti, että sillä tavalla saadaan aikaan minkäänlaista järkevää keskustelua? Etenkin kun he suoriltaan alusta asti osoittavat ajattelevansa, että he ovat jokatapauksessa oikeassa eikä vastapuolen sanomisilla ole mitään merkitystä? Miksipä sellaisen kanssa pitäisi lähteä keskustelemaan mistään, ainakaan minä en lähtisi.

Tämä asia on niin tunteitaherättävä, että siitä ei nykyään voida saada aikaan järkevää keskustelua kun leimakirveet viuhuvat puolin ja toisin ennen kun keskustelijat ovat edes ehtineet esitellä itsensä. Kummatkin ovat valmiiksi poteroihinsa kaivautuneina  valmiina puolustamaan mielipidettään hampaat irvessä viimeiseen asti. Toisen puolen argumenteilla ei ole mitään merkitystä kun oma kanta on jo selkeä. Silti jatkuvasti kuulutetaan keskustelua, mutta jos joku erehtyy sellaisen edes puoliasiallisesti aloittamaan vastaus on yleensä vain pahimmillaan henkilökohtaisuuksiin menevää räkytystä. Koko asia on ajautunut tilaan jossa on musta ja valkoinen eikä mitään siinä välissä. Olet joko samaa mieltä tai väärässä.

Ja on niitäkin jotka oikeasti haluaisivat keskustella, mutta he eivät tahdo saada suunvuoroa tai palstatilaa räkyttäjiltä, on niin paljon helpompaa ja viihdyttävämpää seurata kunnon kissatappuelua kun oikeasti asiallista keskustelua.

Töitä ja ihmissuhdeangstia

Hain työtä johon olisin mielestäni ollut hyvä, ei tärpännyt. Harmittavaa koska olisin oikeasti halunnut sen työpaikan ja se olisi ollut vähempi asiakaspalvelua.

Tänään taas pitkästä aikaa töissä ollessani tiskiin saapasteli tyyppi joka oli isäni sanoin "kun jätkän räkä piikkilanka-aidassa" eli viimisen päälle mukakovispikkuhemmo ja kaikki oli niin cool. Ärsytti se tyyppi ihan samantien kun se tuli tiskiin, mutta minkäs teet kun hymyilet hymy persiissä ja palvelet asiakasta. Sitten kun saatiin sen asia hoidettua... tai niin minä luulin. No, oli kyse yhdestä kilpitilauksesta, tämä Herrasmies täytteli lapun ja tein tilauksen ja sitten kun pääsin mainitsemaan, että koska Herra ei ollut ilmoittanut kilpeä kadonneeksi uusi kilpi luovutetaan vanhaa vastaan.

A: "Täh, ei mulla mitään sitä kilpee oo!"
M: "Mutta sinä et ole merkinnyt sitä kilpeä kadonneeksi!"
A: "Vitunko välii sil on onko se millä merkattu sinne, sitä kilpee ei oo!"
(meinasin räjähtää, mutta jostain kolosta sain itsehillintäni rippeet kaivettua esiin.)
M: "No sen verran väliä sillä on, että se kilpi on oltava tuolla syykoodilla..." *syvä huokaus* "Okei, mene minä hoidan sen aamulla..."

Tyyppi lähti lontustamaan poispäin ja minä olen hyvin tyytyväinen, etten ole paikalla kun se tulee takaisin hakemaan sitä pahuksen kilpeä. No, aamulla sitten soittelemaan ja korjaamaan... Miksi ihmiset ei osaa lukea?!

Sitten se ihmissuhdeangstipuoli. Annoin Kaksilahkeiselle kenkää. Olin itseasiassa kaikessa häijyydessäni päättänyt asiasta jo aikaisemmin, mutta se kirpaisi pahuksen paljon kovempaa kun kuvittelinkaan. Järkipäätös, sydän nyt sitten hetken itkee verta, mutta itkekööt, ei siitä olisi mitään pidemmän päälle tullut, tiedän sen ja olisi ollut väärin jäädä roikkumaan suhteeseen jossa yksinkertaisesti ei näe mitään tulevaisuutta. Alan olla jo sen verran vanha, että en jaksa jäädä vaikeahkoon "huvittelusuhteeseen" ihan vaan siksi, että vastapuoli on saamarin hyvännäköinen, jos en näe hommalla mitään mahdollisuuksia pidemmällä aikavälillä. Luulin voivani ottaa asian kevyesti, mutta huomaan miettiväni Kaksilahkeisen hyviä puolia, vaikka se mies sai minut järjiltään ärtymyksestä siinä oli paljon hyvääkin. Ei vaan tarpeeksi ja ne huonot puolet torpeedoivat valitettavasti liian pahasti sitä mitä olisi voinut olla. Silti tuntui pahalta katsoa sitä silmiin ja todeta, että ehkä on molemmille parempi jos se etsii itselleen toisen naisen. Jonkun, joka ei ole näin sitoutumiskammoinen, jonkun joka ei ole ihan niin kovapäinen, jonkun joka jakaa saman arvomaailman sen kanssa. Kaikkea hyvää herra Komistukselle, mutta kun ei pidempää suhdetta vaan voi rakentaa sen pohjalle, että toinen on saakelin hyvännäköinen. Valitettavasti.