"En minä mitään allekirjoita!"

Koska olen töissä paikassa jossa joudumme perimään asiakkailta maksua palvelustamme koska kukaan ei ole toistaiseksi vielä suostunut tekemään työtään täysin ilman palkkaa ja koska jonkinnäköisiä kulujakin on, niin joudun sitten aina satunnaisesti keskustelemaan myös maksuasioihin liittyvistä jutuista asikkaiden kanssa.

Tänään ajattelin valottaa teille hiukan niitä ongelmia joita yleisemmin tulee eteen maksukorttien kanssa.

-Allekirjoittamattomat kortit. Jos ette ole säästäneet niitä korttiehtoja (käsi pystyyn kuka on? No kuka muisti lukea ne ennen sinne paperinkeräykseen nakkaamista? Vai menikö sekajätteeseen?) No kun ette säästäneen niin kaivakaapa huviksenne netistä... Tai itseasiassa ei tartte, voin suorilta kertoa, että niissä kaikissa lukee selkeästi, että maksukortti on allerkirjoitettava ennen käyttöönottoa. Tästä saa vääntää kättä aina välillä. Jaa että miksi ette allekirjoita? Siksikö, että sitten kun joku sen korttinne pöllii niin olette niin valtavan ystävällinen, että säästätte häneltä sen vaivan, että tarttisi opetella väärentämään se allekirjoituksenne? No onhan se toki älyttömän paljon helpompaa sutaista siihen oma niin ei tartte erikseen opetella. Ai että tarkistetaan aina sen allekirjoituksen puuttuessa henkkarit? No ei kyllä tarkasteta, kun ite olen monesti ollut se eka joka sen allekirjoituksen puuttumisen huomaa. Okei, olen natsi ja tahon sen allekirjoituksen sinne, joo joo olen ämmä, mutta kun sillä kortilla ei saa myydä jos sitä nimmaria ei siellä ole. Taukit.

-Vaimon/miehen/siskon/koiran kortti No, kun nyt kerta kaivoitte ne korttiehdot esille, niin lukaiskaapa sieltä sekin kohta jossa kerrotaan, että se kortti on HENKILÖKOHTAINEN. Kyllä, se on. Kyllä, saan napata sen kortin pois ja kuitata siitä palkkion jos se on väärän ihmisen hallussa. Harmi, ettei näitä tule enempää ;)

-"En minä muista tunnuslukua!" Okei, tämä on satunnaisesti ihan ymmärrettävää ja silloin höylätään, mutta voisiko tämänkin asian sanoa jotenkin selkeästi? Että sitä ei muista? Ja voisiko ne henkkarit sitten kaivaa kiltisti esille kun niitä pyydän eikä alkaa inisemään turhia. Kyllä minä kysyn ne jos sitä lukua ei siellä päässä ole, kyllä vaikka olisi kyse kymmenestä sentistä, olen natsi, johan kerroin. Yleensä summa kuitenkin on sen yli viisikymppiä.

-"En minä sinulle mitään henkkareita näytä!" No voi voi, sitten ei kyllä tapahu mitään muutakaan. (Henkkareitten kanssa on sitten ihan omat ongelmansa ja tapauksensa, joista varmaan avaudun sitten lisää kun tulee taas joku kerta vastaan se herra tai rouva jolla ei niitä ole.) Sama asia sitten kun sanotaan, ettei minun niitä tartte kysyä jos summa on alle viisikymppiä. Joo ei tartte, mutta tarttee kuitenkin tietyissä tilanteissa. Joten kaivakaapahan vaan kiltisti se paperi sieltä laukusta. Minulla on oikeus kysyä niitä vaikka joka hiton kerta kun otan maksun vastaan, sekin muuten lukee siellä korttiehdoissa.

-"..." Niin menikö se nyt sitten sinne luotolle vai pankille? Voisiko sen sanoa selkeästi kiitos? Eikä sitä valintaa muuten sitten enää voi muuttaa sen jälkeen kun se maksu on mennyt. Tai no, voi, mutta teoriassa meillä ei ole mitään velvollisuutta siihen. Ainakin jonkun pankin KORTTIEHDOISSA kun lukee, että asiakkaalla on velvollisuus kertoa valintansa yksiselitteisesti ja kassalla ei ole enää mitään velvollisuutta valinnan jälkeen sitä muuttaa. Tässä on jo jonkin verran jouston varaa sitten.

-"Käykö Visa?" No, meillä käy Electron joten tämän kanssa ei tule useimmin mitään ongelmaa, mutta silti se olisi syytä tarkentaa jos puhuu siitä Electronista, eikä siitä perinteisestä luottokortista. (Näitä kysymyksiä muuten tulee kaikkein eniten silloin kun on toimintakatkos ja tiskillä lukee lapussa kissan kokoisin kirjaimin, että "Pahoittelemme, mutta yhteysviheen takia Visa Electron ei toimi!")

No, tässä tälle illalle, onpa nuita varmaan tullut joskus vastaan muitakin, mutta tuossa ne mitkä tulee nopsaan mieleen.