sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Keikkaelämää

En ole käynyt keikalla kun viimeksi vuonna 2005.

(Lasken nyt siis tässä tapauksessa keikaksi sellaisen tapahtuman joka ei ole festarit tai kaverin bändi tai tilanne jossa satutaan vahingossa samaan tilaan jossa joku bändi soittaa. Eli siis sinne mennään varta vasten katsomaan jotain tiettyä bändiä.)

No, eilen sattuman kautta moiseen tilaisuuteen kuitenkin päädyin. Muistin taas miksi on ihan helkkarin jees käydä keikoilla. Musiikin oikeasti tuntee kropassaan ja onhan se vähän eriä oikiasti keskittyä siihen musiikkiin kaikilla aisteillaan kun kuunnella sitä levyltä.

Muistin myös miksi pääasiassa keikat on perseestä.

En ole koskaa ollut niitä ihmisiä jotka kiilaa eturiviin tai ylipäätään tahtoo olla siinä kamalassa massassa suoraa lavan edessä. Olen aina halunnut nähdä jotain ja kuuleminenkin on helpompaa kun joku ei ole koko aikaa kiljumassa korvanjuuressa.
Silti, siellä kauempanakin ärsyttää tietyt jutut:

-Ihmiset jotka tanssii paikoissa jossa ei tarttisi tanssia, biisien tahtiin jotka ei ole varsinaisia tanssibiisejä. Hiton ärsyttävää kun istuu jossain sivummalla ja sitten siihen tulee joku paukuttamaan takapuolellaan takaraivoasi. Voi helvetti, jos tahtoo bilettää ja jorata niin se on ihan ok, mutta se kannattaa tehä ennemmin siellä lavan läheisyydessä tai siellä missä on tilaa, ei keskellä pöytäryhmiä!

-Ihmiset jotka maksaa keikkalipusta vain tullakseen juttelemaan. En tajua, en kertakaikkisesti tajua ihmisiä jotka hankkiutuu keikalle ja siellä ainut mitä ne tekee on huutamalla jutteleminen kaverin kanssa. Eikö olisi halvempaa mennä istumaan johonkin baariin esimerkiksi, sielläkin kun joutuu nykyään huutamaan tullakseen kulluksi. Häiritsevää. Enkä nyt siis puhu ihmisistä jotka vaihtavat vieruskaverinsa kanssa pari sanaa biisien välissä tai keskellä biisiäkään.

-Ihmiset jotka tönivät tahallaan. Ei tarvinne enempää selvitystä.

-Ihmiset joilla on maailmanomistajan asenne. Samaa ryhmää yleensä kun edellinen.

Sitten on liuta sellaisia tapauksia joita tapaa muuallakin, eli seuraan tuppaajat silloin kun osoitetaan, ettei ylimääräistä seuraa tartteta, muuten on ihan jees jos tullaan juttelemaan, mutta vinkit siitä, ettei seura ole haluttua olisi syytä tulkata, känniääliöt ja muut härhöt. En ole ylipäätään koskaan tajunnut miksi ihmiset maksaa jostain kokemuksesta jos ainua mitä ne tahtoo ja aikoo tehä on vetää maailmanlopun kännit jolloin seuraavana päivänä ainut mikä muistuttaa keikasta on tyhjä tili, ankara krapula ja se pahvinpala lompakossa joka kertoo mitä kuuli eilen muttei muista kuulleensa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna tulla vaan, kuulen mielelläni jos jollakulla muullakin on jotain sanottavaa.