Näitä päiviä...

Heräsin vartin liian myöhään. Johtunee siitä, että kiitos neljän lomapäivän unirytmi oli päässyt vähän nyrjähtämään. Siinä ei mitään, mutta kun totesin peilistä ihmisen sijaan minua tuijottavan zombin jolla ei ole aikaa käydä suihkussa meinasi päästä itku. Jumitin liian pitkäksi aikaa aamupalan ja lehden ääreen ja meinasin myöhästyä bussista.

Menin töihin ja olin hetken aikaan oikein tyytyväinen huomatessani kuinka kivasti kaikki oli jätetty ennen pääsiäistä, oli helppo keittää kahvit ja hoitaa muut aamuhommat. Sitten törmäsin niihin... Viittä vaille ovien avaamisen tajusin, että joku ruoja oli jättänyt pyhien päälle kassan laskematta. Noh, olisin ehkä selvinnyt siitä ellei puolet kuiteista olisi ollut hukassa, kenelläkään ollut tietoa kuka raportit oli ajanut viime torstaina ja kassa heitti. Eipä sillä, että olisin sitä kunnolla ehtinyt laskiakaan kun aamu oli harvinaisen työntäyteinen.

Hyvän työyhteisön kultainen sääntö numero yksi: Tuuraajalle ei ikinä.. Siis toistan IKINÄ jätetä ylimääräisiä kiireellisiä töitä (kuten kassanlaskua) ellei siitä erikseen ilmoiteta. Se saa niskakarvani pystyyn.

Hyvän työyhteisön kultainen sääntö numero kaksi onkin sitten se, että tuuraajalle ei ikinä jätetä pitkäaikaisia satunnaisia hommia jos se on töissä alle viikon. Ei ikinä. Mikään ei ole ikävämpää kun mennä tuuraamaan vakkaria ja huomata, että toimistotarvikkeet on loppu, lomakkeet on loppu, vaihtorahat on loppu, kilpivarasto huutaa hälytysrajalla ja tukussa ei ole käyty ja muutenkin suunnilleen kaikki pidemmäntähtäimen hommat on jätetty hoitamatta. Se on ärsyttävää. Vaikka tunnekin suurinpiirtein kaikki toimipisteet ja tiedän sieltä yllättävän paljon hommia ja tukkurit ja muut niin silti ne nyt vaan on sellaisia töitä jotka kuuluu vakkarille. Hoidan ne mukisematta kesäisin tai tehdessäni pitempää pätkään, mutta ei kettu, että ottaa päästä jos huomaan, että eka mitä minun pitää kahden päivän tuurauksen aluksi tehä on hoitaa suunnilleen kaikki vakkarin ekstrat. Se pistää kiehumaan. Lähinnä siksi, että monet nuista hommista on rutiinia (tai ainakin pitäisi olla) vakkarille joka tietää oman toimipisteensä menekin ja rytmityksen, että koska mitäkin tilataan seuraavaksi. Minulta se vaatii laskemista ja pähkäämistä ja miettimistä ja pelkoa siitä, että tilaan jotain niin paljon liikaa, ettei niitä saada käyettyä järkevässä ajassa tai että ne loppuu samantien eikä riitä edes sitä aikaa kun minä olen tuuraamassa.

Ja sitten se, että niistä keskeneräisistä ilmoitettaisiin tai jos jotain tiedetään, että pitää tilata eikä ole ite ehtinyt niin jos on numerot ja tiedot, että mitä ja miten paljon niin kyllähän minä sen sitten hoidan. Kunhan se ei tule yllätyksenä. Samoin jos on jotain muuta sellaista mitä minun on hyvä tietää niin siitä olisi kiva tietää, ennen sitä vihaista asiakasta siinä tiskissä.

Muutenkin kun tulen turaamaan odotan, että pääsen tekemään työtäni ilman ylimääräistä säätöä. Normialoitushommat nyt vaan on pakko tehdä, sille ei voi mitäänja se kuuluu siihen työhön, mutta en taho esimerkiksi raivata työtilaa ensimmäiseksi aamulla. Oma tavoitteeni on, että läsnäoloani ei huomaa mistään muusta kun raporttilapusta jossa on erityistyönä tehdyt hommat jotka vakkarin pitää tietää ja siitä, että kaikki on valmiina vakkarille kun se tulee töihin ja istuu työpisteeseensä. Toivoisin samaa itelleni.