Tuhkassa kieriskelyä

Kenelläkään tuskin jäänyt huomaamatta, että Islannissa luontoäiti päätti pieraista. Sen seurauksia onkin sitten luettu lehdistä ja keskustelupalstat on täynnä erinäistä hätää ja ongelmia.

En käsitä.

Tajuan, että on ikävää jos lentomatka jää tekemättä. Tajuan, että on ikävää, ettei tietoa kunnolla saa, tajuan, että harmittaa. En kuitenkaan voi käsittää sitä, millainen yleinen paniikki kaikkialla tuntuu vallitsevan. Enkä voi käsittää sitä kuinka ihmiset vinkuu ja valittaa, että kun ei riitä rahat eikä riitä lääkkeet, eikä riitä mikään.

Nykymaailma tuntuu kulkevan hyvin tarkkoja ratoja eikä kukaan taida nykyään tulla edes ajatelleeksi sitä, että tässä maailmassa on niin järkyttävän paljon muuttujia, että se, että jotain menee pieleen näinkin harvoin kun menee on aika ihmeellistä.

Jollekin tulivuorelle nyt ei vaan voi mitään, mutta sille voi miten asioihin suhtautuu ja kuinka niihin reagoi. En tiedä olenko vaan harvinaisen pessimistinen ihminen, mutta tuppaan välillä miettimään niitäkin asioita jotka voi mennä pieleen. Tuppaan jopa satunnaisesti varautua siihen, että jotain menee pieleen.

Itselläni ei tulisi edes mieleen lähteä reissuun ilman matkavakuutusta tai suunnitelmaa siitä, että rahat loppuu. Lääkkeitä ja muuta pakkaan matkaan aina varmuudeksi enempi kun tartten. Ei se edes ole niin vaikeaa. Vai onko?

Tämän nyt vielä ymmärtää, että hyvillä mielin kauan odotettuun reissuun lähtevä ei tahdo ajatella pessimistisesti sitä kaikkea mikä voi mennä pieleen, mutta sitten kun joku menee pieleen on ihan turha käyttäytyä kun uhmaikäinen penska ja heittäytyä lattialle parkumaan ja huutamaan kun harmittaa. Kun hommat menee reisille niin sitten kirotaan hetki mielessään ja aletaan tehdä uutta suunnitelmaa. Otetaan selvää mitä voi tehä, millä aikataululla, mitä muuta pitää ottaa huomioon jne. Kiukuttelu nyt vaan harvemmin oikiasti auttaa. (Toisaalta jos kiukuttaa niin toki on parempi purkaa sitä kiukkua sinne HS:n keskustelupalstalle kun sille asiakaspalvelijalle siellä lentoterminaalissa.) Mitä nyt on ihmisten kirjoittelua lukenut erinäisiltä keskustelupalstoilta niin sieltä mielestäni huokuu läpi jonkinasteinen lamaannus. Jää tunne siitä, että eivätkö ihmiset ihan tosissaan osaa sopeutua muuttuneisiin tilanteisiin? "Lento peruuntui, mitä minä nyt teen?!"

Toinen asia mikä nosti päätään samantien oli kamala huoli siitä, että miten tämä homma vaikuttaa terveyteen. Huoli ja mielenkiinto on ihan ymmärrettävää, mutta hysterisointia en voi käsittää. Sitä, että ihmiset lukkiutuvat koteihinsa ilman mitään perusteltua syytä ja hamstraavat hengityssuojaimia. Minun käsitykseni kun on se, että tällä hetkellä tuota tilannetta seurataan jokseenkin tarkasti joten uskon, että jos syytä huoleen terveyden puolesta on, niin sittä mitä todennäköisemmin tiedotetaan kyllä.

Eipä siinä. Ikävä homma, mutta ei sille nyt valitettavasti mitään voi. Asennoitumiselleen asioihin kuitenkin voi, mutta eikö vaan haluta?