tiistai 7. syyskuuta 2010

Etiketti

Nykyään tuntuu, että koko maailma on niin kiinni "minä minä minä" ajattelussa, ettei normaalia ystävällisyyttä ja muiden ajattelua enää ole. Ärsyttävää. Tielle on pysäköity auto täysin sääntöjen vastaisesti, mutta ajatteleeko se ihminen mitään muuta kun "jos poliisi ei näe se on ihan ok"?

Ylipäätään puhuttiin tänään etiketistä ja siitä miten nurinkuriseksi se on mennyt. En tiedä mistä koko homma lähti, tai miksi maailma on muuttunut sellaiseksi kun on muuttunut, mutta peruskäytöstavatkin alkavat olla joillakin ihmisillä täysin hukassa. Eivätkä ne ihmiset aina ole nuoria. Samoin kun sitten on monta sellaista asiaa joissa se, mikä joskus muinoin oli täysin itsestäänselvää on muuttunut jotenkin epämääräiseksi tai paheksuttavaksi. Ennen oli epäkohteliasta jättää vanhus kantamaan kauppakassejaan tai jättää ovi avaamatta naiselle. Nykyään se on epäilyttävää. Nykyään se, että mies maksaa tarkoittaa sitä, että mies tahtoo suoraa naisen pöksyihin tai sitä, että nainen on pummiva narttu. Tosin itse olen "tarjoan itse itselleni"-aatteen kannattaja, mutta ajattelen sen asian niin, että nykyään tuloerot evät ole niin suuret, etteikö nainen voisi itse maksaa omasta puolestaan, etenkin tässä elämäntilanteessa jossa itse elän, eli opiskelijana. Tilanteessa, jossa lähtisin ulos jonkun rikkaan miehen kanssa voisin ehkä ajatella antaa hänen maksaa, jos hän sitä tarjoaisi ja jos minusta tuntuisi, ettei summa ole hänelle kohtuuton. Minulle oletus on kuitenkin aina se, että maksan itse, ellei ole muuta erikseen sovittu.


Tekniikka tuo mukanaan myös uusia tilanteita joiden varaan ei ole vielä rakennettu erillistä etikettiä. Matkapuhelimet ovat yksi. Minusta sen käytössä riittää maalaisjärki, mutta silti huomaa surullisen usein, ettei ihmisillä ole mitään käsitystä siitä, koska siihen kapulaan on hyväksyttävää vastata ja koska ei. Asiakaspalvelijana yksi sellainen tilanne on se, kun asioidaan jossain tiskillä. Kävin eilen juttelemassa puhelinliittymästäni ja sen tyypistä ja etsimässä nykytilanteeseeni toimivinta ratkaisua ja minua ärsytti suunnattomasti kun edessäni jonottanut asiakas palvelutiskillä omaa asiaa hoitaessaan vastasi puhelimeensa ainakin kahdesti keskeyttäen näin asiakaspalvelijan puheen. Pieni lievennys olisi ollut jos hän olisi edes sanonut "sori, mutta minun on pakko ottaa tämä" mutta ei, hän vaan kylmästi totesi "odotas".

Peruskäytöstavat ovat surullisen monella hukassa. Kiitos, anteeksi tai ole hyvä unohtuvat liian usein. Olen liian monta kertaa ollut seurueessa jossa esittelyjä ei hoksata hoitaa mitenkään ellei siihen itse tartu. (Niin natsi en ole, että minulle olisi väliä titteleillä tai oikealla esittelyjärjestyksellä.) Olisi vaan kiva tietää kenen kanssa samassa seurueessa on, vaikkei nimet jäisi välttämättä mieleen, mutta ainakin voi mennä kysymään seuraavalla kerralla "Hei, mikäs sinun nimesi nyt olikaan?" Ylipäätään ihmisten välisessä kanssakäymisessä katsekontaktit, pehmentävät puhetyylit ja eleet unohtuvat aika usein. Kuinka erilainen kokemus on asioida esimerkiksi kaupan kassalla jos kummatkin osapuolet ensinnäkin katsoisivat toisiaan, tervehtisivät toisiaan edes jotenkin, kiittäisivät edes kerran ja saattaisivat jopa hymyillä. Se ei vie yhtään sen enempää aikaa, se ei maksa mitään, mutta sen vaikutus sekä toisen, että omaan mielialaan on kuitenkin huomattava.

Olen siirtymässä selkeästi jossain määrin enemmän pohdiskelevaan kun silmilleampuvaan tyyliin kirjoitteluissani. Pari päivää sitten mietin jopa, että jos kirjoittaisin vaihteeksi mukavista asioista. Niin pitkällä en kuitenkaan vielä ole, että sen toteuttaisin, mutta ehkä jonain päivänä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna tulla vaan, kuulen mielelläni jos jollakulla muullakin on jotain sanottavaa.