lauantai 27. marraskuuta 2010

Hammaspeikko tahdon olla...

Ja hitot tahdo, mutta vaikeaksi aion taas vaihteeksi alkaa.

Mietinkin, että sehän meni helposti kun se hammaslääkäri lupasi kirjoittaa lähetteen isoon sairaalaan sitä Viisaudenhampaan poistoa koskien. No, se pahuksen käppyrä oli vedonnut siinä lähetteessään...

Ei siihen, että leukaniveleni on kulumisuhan alla.
Ei siihen, että leukani ja suuni on pienet ja siten pahuksen vaikeat operoitavat.
Ei siihen, että pelkään poistoa siinä määrin, että pelkään oksentavani ja tukehtuvani siihen tuotokseeni.
Ei siihen, että jos sitä hammasta ei poisteta se saattaa vaarantaa vuosien oikomishoidot.

Vaan siihen, että olen joskus ikuisuus sitten saanut haistapaskadiagnoosin keskivaikeasta masennuksesta ja että minulla on allergioita. Voi jeeveli etten sano. Aion käydä jututtamassa sitä lääkäriä ja jos sen mielipide asiasta on edelleenkin, ettei se pysty parempaa lähetettä kirjoittamaan soitan sinne hammaspolille itse. Jos ne ei siihen ala niin sitten menen yksityiselle, mutta pitkin hampain ja vasta viimeisenä mahdollisuutenani. Okei, kitisen sinänsä turhasta, mutta jos jonkun toisen blogikirjoituksen lukeminen viisaudenhampaan poistosta on minulle ylitsepääsemätöntä niin... Toisaalta olisi kai se sekin, jos pyörtyisin kesken toimenpiteen.

Ps. pahoitteluni jos joku kuvittelee, etten pidä masennusta oikeana sairautena, en todellakaan ajattele niin, mutta minulle tuo diagnoosi oli van hyvä tekosyy olla selvittämättä oikeaa ongelmaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna tulla vaan, kuulen mielelläni jos jollakulla muullakin on jotain sanottavaa.