Satu prinssistä ja hädänalaisesta neidosta

Antakaas kun kerron teille sadun. Ja koska kaikki hyvät sadut kertovat prinsseistä ja näiden pelastamista neidoista kerron minäkin teille sadun prinssistä ja neidosta.

Olipa kerran kauan kauan sitten prinssi Rohkea. 

Prinssithän ovat toki komeita, rohkeita, oikeudenmukaisia, hyväkäytöksisiä ja se tärkein, he pelastavat prinsessoja ja muita neitoja. Siksipä:

Prinssi Rohkea lähti etsimään itselleen neitoa jonka hän voisi pelastaa. 

Koska eiväthän prinssit voi osoittaa olevansa jaloja ja hienoja ellei joku näe heidän jaloja tekojaan ja anna heille tunnustusta niistä?

Prinssi Rohkea löysikin neidon joka oli ihan ilmeisesti hädässä ja päätti tehdä kaikkensa tuon neidon pelastaakseen. Hän raivasi kaikki esteet neidon edestä ja koitti tehdä maailmasta paremman paikan jotta neitonen voisi elää elämänsä onnellisena loppuun asti.

Tässä vaiheessa herää kysymys kuka nainen haluaa tulla kohdelluksi neitona koko elämänsä?

Omaa erinomaisuuttaa pullistellen prinssi Rohkea odotti kiitosta neidolta, joka sitä jaksoikin jonkin aikaa tälle antaa. Jossain vaiheessa neidon mielessä heräsi epäilys; Oliko prinssi sittenkään prinssi vai sammakko?

Jossain vaiheessa naisen mieleen herää epäilys, että jos prinssi on niin erinomainen ja täydellinen ja mahtava niin mitä ihmettä se tekee naisen kanssa joka ei muka kykene tekemään mitään itse? (Ja kuinka suuri urotyö roskapussin vieminen ulos nyt lopulta sitten onkaan?)

Prinssi Rohkea jatkoi pokkurointiaan ja oman erinomaisuutensa julistamista, mutta hänpä olikin valinnut väärän neidon. Neito kun ei itse katsonut ollenkaan olevansa niin suuressa pulassa kun prinssi koitti hänelle vakuuttaa. Neito otti ja pieksi itse lohikäärmeensä ja kiipesi hattunsa alas puusta. 

Minä en ole ihminen joka täytyy pelastaa. Sori vaan. Hoidan itse omat ongelmani. En tarvitse ympärilleni ihmisiä jotka luulevat olevansa minua niin paljon parempia, mahtavampia ja pystyvänsä kertomaan minulle mitä milloinkin tarvitsen. Tiedän sen kiitos ihan itse ja jos en tiedä niin osaan ottaa itse selvää siitä. Osaan pyytää apua jos sitä tarvitsen. En halua olla kenenkään "näin pönkitän olematonta itsetuntoani"-projekti. En ole oikein ihmisenä sitä sorttia, että olisin kenestäkään kamalan riippuvainen. Pahoitteluni. Otan mieluummin sammakon joka paljastuu prinssiksi kun prinssin joka paljastuu sammakoksi. Joskus on mukava olla passattavana, mutta elän kuitenkin mieluummin itse elämäni.

Ja näin oli prinssi paljastunut sammakoksi ja neito lohikäärmeeksi. Prinssi ei-sittenkään-niin-Rohkea lähti etsimään uutta neitoa joka olisi halukkaampi tossun alle ja lohikäärme lähti etsimään uusia seikkailuja.

Kaikissa ihmissuhteissa mielestäni kaikkein tärkeintä on se paljon rummutettu tasapuolisuus. Minusta ei koskaan tule kenenkään pikkuvaimoa, sen voin sanoa. Minulla on oma elämäni, minulla on oma vapauteni eikä sitä kukaan pysty minulta väkisellä viemään.  Jos joskus päätän jakaa elämäni jonkun kanssa se tapahtuu tasan vain siksi, että itse sitä haluan. Minua ei voi painostaa eikä pakottaa mihinkään. Minua on turha kiristää. Näillä ehdoilla kanssani pärjää erinomaisesti.

ps. + Olisi joku joka auttaisi mattojen raahaamisessa puisteltavaksi pihalle ja lakanoiden vaihtamisessa. Harvinaisen ärsyttäviä puuhia yksikseen.

pps. + Olisi joku vaihtamaan lampun liian korkealla olevaan lamppuun. Toisaalta, sekin hoituu jakkaralla ja pornokorkkareilla, mutta... Joku voisi olla jotain mieltä tuon puuhan turvallisuudesta.