maanantai 29. marraskuuta 2010

Trendikästä hidastelua

Kuten olen aikaisemminkin maininnut paheeni on naistenlehdet. Erityisesti kaikki terveyteen, hyvinvointiin ja liikuntaan liittyvät. Nyt on ollut kamalasti puhetta downshiftaamisesta eli hidastamisesta. Nautitaan kaikesta, opetellaan hengittämään ja mutustellaan rusinoita. Ihanne on hypätä pois oravanpyörästä ja aina parempi jos voi muuttaa maalle ja tehdä etätöitä.

Sinänsä asiassa ja ideassa ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta silti minulle tulee jotenkin ikävä olo tuosta. Olen suhtautunut tuohon koko ideologiaan vähän torjuen. En kamalasti arvosta sitä, että hommasta pitää tehdä joku kamalan iso juttu. Että se on cool ja trendikästä. Painotetaan kamalasti, että jokainen miten pystyy ja mihin on mahdollisuuksia. Minusta jokaiselle tekisi ihan ehdottomasti hyvää jos osaisi katsoa välilä isosta kuvasta pieniä yksityiskohtia, osaisi nauttia siitä arjestakin ja etsisi niitä juttuja jotka on itselle tärkeitä, jollekulle nuo jutut voi ihan oikeasti olla se silmiä avaava kokemus joka muuttaa elämän suunnan täysin ja saa hakeutumaan uudelle alalle ja tavoitteelmaan ihanne-elämää. Nuita täyskännöksen tehneitä ihmisiä kai ihan oikeasti onkin, ainakin sen verran monta haastattelua olen aiheesta lukenut. Ja onhan se sinällään hienoa, että ihminen uskaltaa heittäytyä, etsiä itseään ja muuttaa omaa maailmaansa ja itseään.

Sitten tulee se mutta... Tässä maailmassa ei kuitenkaan kaikille löydy niitä ihania vanhoja maataloja läheltä Helsinkiä johon perheet voivat muuttaa kasvattamaan kasvimaalla herneitä ja porkkanoita etätöiden lomassa. Eikä minusta tarvitse ollakaan. Eihän se tietenkään myy jos joku ihminen ei ole kunnolla pistänyt elämäänsä ranttaliksi, mutta kun monesti tuntuu, että unohdetaan sitten kuitenkin se itse hidastaminen. Unohdetaan se mikä sen ideologian takana ihan oikeasti oli. Eli se kohtuullistaminen, se eläminen. Se pienistä asioista nauttiminen. Kaikilla  ei todella ole mahdollisuuksia tai välttämättä halujakaan hypätä kokonaan oravanpyörästä ulos ja muuttaa maalle, miksei siis tuotaisi enemmän esille sitä mikä oikeasti on tärkeää? Jos joku oppii nuiden artikkeleiden kautta nauttimaan ensimmäisistä lumihiutaleista, tuikkukynttilöistä ikkunalaudalla tai oikeasti tuntemaan sen rusinan syönnin nautinnon niin mikäs siinä, ollaan päästy siihen mihin oli tarkoituskin, eli tuottamaan ihmisille lisää nautintoja.

Ympärillämme on niin valtavan paljon kaikkea pientä ja ihanaa. Kauneus asuu pienissä asioissa. Maailma ei ole niin vittumainen ja kettumainen paikka kun välillä tuntuu. Täällä on kovan ja kylmän seassa paljon pientä ja pehmeää. Ne asiat vaan on niitä, jotka pitää hoksata itse. Ei niitä voi kukaan osoittamalla osoittaa kenellekään, voi ehkä vinkata, mutta ei kukaan voi näyttää toiselle ihmiselle kauneutta jota toinen ei halua tai osaa katsoa. Ei koko elämäänsä tarvitse muuttaa osatakseen nauttia hetkestä. Ei suurimpia saavutuksia ole ne joita rummutetaan lehtien sivuilla.

Kuinka aitoa voi olla onni jota varten täytyy muuttaa kaikki ympäriltään?  Kuinka arvokasta on se, että hidastaa koska se on trendikästä? Kuinka hienoa ja opettavaista on se, että ihminen jolla on siihen varaa ja mahdollisuudet vaihtaa asunnon toiseen ja sisustaa elämänsä uusiksi?


Ei, en ole pehmenemässä päästäni lopullisesti (toivottavasti), mutta törmäsin vain taas yhteen tuollaiseen juttuun ja aloin taas miettiä asiaa. Minä aion lapsellisella riemulla nauttia jokaisesta Mauri Kunnaan piirtämän joulukalenterini luukun takaa paljastuvasta kuvasta ja muista pienistä mukavista asioista elämässäni. Samoin aion ihan yhtälailla ärsyyntyä asioista edelleenkin yhtä tulisesti kun tähänkin asti, mutta minä teen sen koska olen sellainen, en koska se on trendikästä. Sitä kai minä vain koitan sanoa, että jokaisella on omat tapansa kokea asioita ja olla onnellinen, miksi siis pitäisi koittaa kopioida jonkun toisen tapa, miksei se oma riitä?

2 kommenttia:

  1. Kaunis kirjoitus, varsinkin tuo kolmanneksi viimeisin kappale.

    Ei mulla muuta. Lähdenpä tästä koiran kanssa nauttimaan vapaapäivästä talviseen metsään kameran kera. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos.

    Nauttikaahan karvaturrin kanssa lumesta ja valosta. Nyt kun puut on huurussa on heti paljon valoisampaa. :)

    VastaaPoista

Anna tulla vaan, kuulen mielelläni jos jollakulla muullakin on jotain sanottavaa.