lauantai 13. marraskuuta 2010

Piilomainontaa ja tuotesijoittelua

Luin tässä jonkin aikaa sitten Marian Keyesin kirjan Tuiki tuiki tähtönen. (Tämä ei ole tuotesijoittelua!) Kirjassa yhden päähenkilön miesystävä lenteli Finnairilla Helsinkiin ja päähenkilö itse himoitsi jotain Marimekon  tuotetta. Jäin miettimään, että mistä moinen Suomen fanitus. Oli siinä kirjassa mainittu toki muitakin tunnettuja tuotemerkkejä, mutta eihän ne tietenkään minun silmääni niin iskeneet.

Tajuan tietenkin sen mikä ongelma on siinä jos lehtien tuotearvostelut ratkeavat sen mukaan kuka tuotteiden tekijöistä maksaa lehdelle eniten, mutta onko tuotearvostelut koskaan oikeasti niin täysin puolueettomia? Ja jos ovatkin niin kyse on kuitenkin mielipiteestä. Joku on sitä mieltä että Lapinkura on ehdottomasti oluista paras toisen mielestä sitä ei kukaan täysijärkinen juo. Toinen pitää ehdottomasti Toyotaa maailman parhaana autona ja jonkun mielestä Fordia parempaa ei olekaan ja kaikki Japanista tuleva on lahoa roskaa.

Ihmisten mielipiteisiin vaikuttavat niin monet asiat siitä lähtien mitä kotona käytettiin ja mitä se ihminen joka oli meille ilkeä lukiossa piti huippuhienona juttuna, (puhumattakaan niistä jotka halveksivat pintaliitoa ja boikotin syynä on se, että tuote on tunnettu) että täysin analyyttinen ja puolueeton arviointi mistään mitä on mahdollista lähestyä tunteella on melko vaikeaa.

Jos nyt aivan rehellisiä ollaan, niin minua ei häiritse jos tunnistan jonkun tuotemerkin suomalaisesta televisiosarjasta tai jos elokuvassa päähenkilö käyttää jonkun tietyn valmistajan tietokonetta. Jos hommaa saadaan niin rahoitettua ja siten voidaan tuottaa mahdollisesti kuluttajalle halvempaa tai laadukkaampaa viihdettä niin en koe sitä häviökseni.

Tietenkin tuotesijoittelua voidaan tehdä tökerösti tai vähemmän tökerösti. Aika moni on varmaan nähnyt elokuvan The Truman Show? Siinähän tuotesijoittelusta on tehty vitsi ja esitetty hyvinkin tökerösti. Kuitenkin jos johonkin ohjelmaan tai elokuvaan tarvitaan tiettyjä esineitä niin miksei samantien hyötyä siitä jos esittelyä nyt ei suoraan tungeta katsojan silmille? (Minusta on hauska bongata automerkkejä elokuvista, mutta olenkin hiukan kummallinen muutenkin.) Kevyemmässä viihdekirjallisuudessa tämä menee joskus yli kun kirjailija maalailee ihannemaailmaa ja marssittaa päähenkilönsä läpi kaikkien tunnettujen kauppojen ja juottaa tälle maailman hienoimmaksi miellettyä shamppanjaa ja pukien tämän tunnettujen muotisuunnittelijoiden luomuksiin päästä varpaisiin. Joidenkin kymmenien sivujen jälkeen jää miettimään lukeeko listaa maailman brändeistä vai roskaromaania. (Ja en oikein usko, että näille kirjailijoille nuista maininnoista maksetaan.)

Minusta on katsojien, lukioiden ja kuluttajien aliarvioimista olettaa, etteivät ihmiset osaa itse tehdä valintojaan ja suodattaa mainostusta. Jos joku haluaa juuri tietyn valmistajan kengät koska hänen lempihahmonsa televisiossa niitä käyttää niin keneltä se on pois? Etenkään jos se vielä luo ihmiselle itselleen hyvän mielen ja kohottaa itsevarmuutta? Eikö tätä ole käytetty mainoksissa hyödyksi jo iänkaiken? Jos Eva Longoria mainostaa ripsiväriä niin mihin muuhun sillä pyritään kun siihen, että ne ihmisten jotka pitävät kyseisestä näyttelijästä ostaisivat juuri tuon tuotteen monien muiden joukosta? 

Joku voisi sanoa, että on pahasta jos ihmisten elämä sidotaan tuttujen tuotemerkkien avulla televisiosarjoihin ja elokuviin. Tuttuus luo samaistumista, kyllä minua huvittaa jos huomaan, että elokuvan päähenkilöllä on samanlainen puhelin kun minulla tai hän käyttää autoa jonka ratin taakse itse mieluusti istahtaisin. Viihteen tarkoitus on kuitenkin minun käsittääkseni herättää tunteita ja saada ihmiset irrottautumaan arjesta eläytymällä johonkin muuhun. En silti usko, että pari tuttua tuotetta elokuvassa tai sarjassa sekoittaa kenenkään päätä niin paljon, etteikö sitä eroa oman elämän ja viidheteollisuuden luoman fantasian välillä erotettaisi. Tai jos sekoittaa niin ongelma on mielestäni jossain muualla kun tuotesijoittelussa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna tulla vaan, kuulen mielelläni jos jollakulla muullakin on jotain sanottavaa.