maanantai 8. marraskuuta 2010

Ja sitten kristallipallot pakollisiksi myös...

Mietin, että miten tämä voi olla muka millään tavalla järkevää. Onko moka kirjoittajan vai onko tämä joku oikeudellinen aivopieru?

Syytettyjen mukaan he eivät voineet tietää, käyttivätkö yrityksen asiakkaat tuotteita huumeiden kasvatukseen.

Syyttäjän mukaan tällainen tieto oli kuitenkin ilmeistä. Syyttäjä perustelee näkemystään sillä, että valtaosalla syytetyistä on aiempi tuomio lievemmistä huumerikoksista.

Siis tarkoittaako tämä nyt sitä, että syytetyt olivat niitä likkkeen asiakkaita vai sitä, että syytetyt ovat liikkeen työntekijöitä vai sitä, että syytetyt ovat liikkeen pitäjiä? Mitä "mukanaolo" tarkoittaa?

No oli tilanne ihan mikä tahansa, niin millä perusteella kenenkään pitäisi nähdä tai aistia, että jollakulla on joku rikostuomio? Lisäksi tuo on ihan määrätömän monitulkintainen, että kenellä oli ja mitä. Saati, että mitä kukakin aikoi milläkin tehdä. 

-Oliko myyjällä aikaisempi tuomio joten hänen olisi pitänyt tietää, että se siisti nuorimieskin aikoi kukkaruukkua ostaessaan kasvattaa huumausaineita eikä esimerkiksi chiliä? 


-Oliko ostajalla aikaisempi tuomio joten hänen ostaessaan kukkaruukkua myyjän olisi pitänyt aistia se (tai vaatia rikosrekisteriote tai muuten todentaa asiakkaan rikostausta) varmistuakseen, ettei hänellä ole aikomusta käyttää ostamaansa kukkaruukkua uusiksi tuhmuuksiin? Ja miten hän olisi sen tiennyt muutenkaan, voi kai joskus kiinni jäänyt hampunkasvattelija ottaa opikseen ja alkaa kasvattaa vaikka sitä chiliä?

- Oliko sekä ostajalla että myyjällä aikaisempi tuomio huumerikoksista joten heidän olisi automaattisesti pitänyt tuntea toisensa ja täten myyjä olisi voinut omaa liiketoimintaansa haitaten kieltäytyä myymästä asiakkaalle kukkapurkkia jota voisi käyttä laittomuksiin ihan siinä missä siihen chilinkasvattamiseenkin. Lisäksi olisi varmaan aika uhkarohkeaa olettaa, että kaikki hampunkasvattamisesta tuomion saaneet tuntisivat toisiaan.

Ensinnäkin uutinen itsessään on aika huonosti laadittu, mutta vielä käsittämättömämpi on tuomio joka perustuu siihen, että joku voisi kysymättä tietää tai vaikuttaa siihen mihin joku aikoo käyttää liikkeestä ostamaansa hyödykettä. Kysymälläkin saatu tieto on hyvin hataraa, koska ihminen kuitenkin on kykeneväinen valehtelemaan, niin puoleen kun toiseenkin.

Jos minä kävelen markettiin ja ostan sieltä kukkamultaa, kukkapurkin ja kasvivalon pitäisikö liikkeen kieltäytyä minulle ne myymästä koska saatan käyttää niitä huumausainerikokseen? Entäs erikoisliikkeen?

Entäs jos ostan 10 litran sankon ja loisteputkellisen pöytävalaisimen ja viherkasviravinnetta? Pitäisikö minulta kieltää nuo ostokset koska voisin käyttää  niiitäkin huumausainerikokseen?

Miksei samaa sovelleta keittiöveitsiin, niillä ei ole niin selkeää yhteyttä huumerikollisuuteen, mutta tappoja ja pahoinpitelyitä niillä käsittääkseni tehdään jokseenkin paljon?

Tulkinnanvaraisuus on lainsäädänössä aina paha asia, saati, että tuomiossa vedotaan siihen, että jollakin pitäisi olla kyky lukea ajatuksia tai mystisesti tietää jonkun ihmisen mahdollinen rikostausta.

Ja miksi minä tästä asiasta vauhkoan? Olenko huumerikollinen? No en ole, mutta olen miettinyt kyseisessä kaupassa asiointia, minulla on ikkunalla kasvi altakasteluruukussa kasvivalon alla... Ja se kasvi on chili jota kasvatan ihan noin harrastuspohjalta. Jos olisin käynyt ostamassa nuo tarvikkeeni Viherpeukusta, kuten en onnekseni tehnyt olisin näyttänyt ihan yhtä huumerikolliselta kun nuo hampunkasvatukseen laitteistonsa hankkineet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna tulla vaan, kuulen mielelläni jos jollakulla muullakin on jotain sanottavaa.